Uusi vuosi ja uudet kujeet

Edellisessä postauksessa kerroinkin, että vuosi vaihtui aika hiljaisissa karkeloissa. Mutta käytiin me alkuillasta kaupungillakin pyörähtää. Tosin Viola nukkui onnensa ohi ja myöhästyimme kaupungin ainoasta lastentapahtumasta (ja varmaan ylipäätänsä kaupungin ainoasta tapahtumasta) joten senkin osalta juhlat jäi vaatimattomiksi. Lastentapahtuman kestoksi jäi ehkä nipinnapin yksi tunti joten be there of be square…really??

Musta on aivan ihmeellistä ja järjettömän surkeeta kuinka kuolleelta kaupunki näytti siinä klo19 hujakoilla uuden vuoden aattona. Lähes ainoat paikat jotka olivat tuona juhlapyhänä viitsineet pitää ovensa auki olivat muutamat ruokaravintolat ja tietenkin kuppilat. Katunäkymässä pyöri teinejä ja deekuja. Missä loput ihmiset?! Kotibileissä vetämässä nakkeja ja lihapullia ja sit tietty kuppiloissa? Vai oltiinko me vaan väärään aikaan liikenteessä…?

Kahvilan ainoat asiakkaat uuden vuoden aattona

 

Siltikin juhlilla tai ilman, vuosi vaihtui ja katseet käännettiin vuoteen 2018. Täytyy sanoa heti alkuun, että elämäni suurin kasvu ja hurjimmat kujeet sijoittuivat jo viime vuoteen kun minusta tuli äiti. Sen jälkeen muutoksen kokivat niin elämänkatsomukseni kuin arvoni. Mikä on elämässä oikeasti merkityksellistä ja minulle tärkeää? ja mihin haluan energiani keskittää. Mitä haluan elämältäni nyt ja koska haluan unelmiani saavuttaa. Koska elämä on tässä ja nyt.

En ole koskaan kirjoittanut tavoitteitani ylös, saatika kirjoittanut itselleni kirjettä vuoden päähän johon olisin raapustanut tavoitteeni #goals. Joko mulla ei koskaan ole ollut konkreettisia tavoitteita tulevalle vuodelle tai sitten en ole koskaan tosissani uskaltanut lähteä haaveitani toteuttamaan.

Tällä hetkellä nautin vauva-arjesta enemmän kuin mistään <3 Uusia juonia olen kuitenkin alkanut punomaan jo raskausaikana jolloin suoritinkin kuntosalivalmentaja-lisenssin ja pian on aika jatkaa opintoja kohti päätavoitetta PT ammattia.

Koulutukseni alkaa tai pikemminkin jatkuu maalisuussa. Siitä jatkuu matkani kohti #unelmaduunia. Miltä näyttää tuleva työminä? Missä työskentelen, kenen kanssa ja kuinka paljon? Sitä en vielä tiedä mutta tiedä, että siitä tulee jotain siistiä. Kutkuttaa. Tulevaisuuteni näyttää paitsi valoisalta, myös täynnä haasteita, uuden oppimista, tavoitteita ja mahdollisuuksia. Se, että voin joku päivä vielä olla jollekin se ihminen joka auttaa saavuttamaan tavoitteet, olla motivaattori, tsemppari ja tuki on jotain mistä olen unelmoinut jo pitkään ja nyt mä olen matkalla kohti unelmaduunia.

Voimakasta viikkoa!

A

Sulje