ÄITI, PITÄISKÖ SUN MEDITOIDA?

ÄITI, PITÄISKÖ SUN MEDITOIDA?

Minulla on kolme lasta, joista jokaisella on erilainen persoona. Nuorimmaisella on aivan täysin samanlainen luonne kuin minulla -ei tietenkään voi olla kahta samanlaista mutta häntä voin hyvällä omalla tunnolla kutsua ”mini me:ksi”.

Kaikki lapseni ovat sydämmellisiä, positiivisiä ja iloisia mutta meidän nuorimmainen on hieman muista poikkeava.

Hän on kyllä omaa myös nuo yllä mainitsemat asiat mutta sen lisäksi hän on hyvin temperamenttinen, pitkävihainen ja periksiantamaton -juuri niin kuin minäkin.
Lili ei aamuisin ole yhtä hyvällä päällä kuin muut. Jos Lili on aamulla iloinen, olemme siitä jo hiemain ihmeissään. Hän saattaa suuttua hyvin vahvasti jopa pienistäkin asioista ja leppyminen kestää hänellä oman aikansa.

Itse olen ollut samanlainen niin kauan kuin muistan. Vasta pari vuotta sitten aloin kiinnittämään huomiota tunnetiloihini ja siihen, miksi ne ovat niin voimaikkaita -miksi suutun niin helposti, miksi minun on vaikea hillitä sitä negatiivistä tunnetta ja miksi välillä kaikki ihmiset ja asiat ympärilläni vain ärsyttävät.

Pari vuotta sitten olin vielä kuin perseelle ammuttu karhu -Huusin kaikille jatkuvasti. Aina oli jotain mitä joku oli muka tehnyt, mikä sai mut heti suutumaan.

Vielä en ole löytänyt keinoa mikä tekisi minusta itse rauhallisuuden mutta olen tehnyt paljon töitä parantaakseni käytöstäni. Pidän huolta siitä, että nukun tarpeeksi, syön hyvin ja koitan aikatauluttaa päiväni hyvin jotta siitä ei tulisi extra stressiä / tai säätöä.

Anywho, takaisin otsikon aiheeseen. Tyttäreni Lili on siis hyvin samanlainen kuin minä ja olemme hänen kanssaan usein keskustelleetkin aiheesta kahden kesken. Hän on usein kertonut, että kun hän suuttuu, hänen on vaikea hillitä sitä omituista ”raivoa” sisällään. Ei hän koskaan mitään pahaa tee, eli ei lyö tai riko mitään. ”Raivolla” tarkoitan, että hän suuttuu ja ilmaisee suutumuksensa ja saattaa mököttää jonkin aikaa.

Vaikka olen yrittänyt tehdä parannuksia omassa käytöksessäni ja hillitä itseäni etten suuttuisi turhista, niin silti välillä tulee tilanteita jolloin ”keittää yli”.
Selvennettään nyt tähänkin kohtaan ettei kukaan ymmärrä väärin. Eli, ”keittää yli” ilmaisulla tarkoitan sitä, että korotan ääntäni ja sanon asiasta mikä ärsyttää -en hajota tavaroita, enkä mitään muutakaan sellaista.

”Äiti, pitäisikö sun meditoida? Se toimii minulla ja ajattelin jos haluaisit kokeilla kans” 
-Lyana 7v.

Eräänä iltana lapset kinastelivat, eivätkä lopettaneet vaikka pyysin muutaman kerran. Korotin ääntäni ja sanoin ”mikä ihme siinä on, että kun sanotaan nätisti niin kukaan ei kuuntele, mutta sitten kun korotan ääntäni, niin sitten vasta lopetetaan” Olin jatkamassa valitusta kun Lili tuli luokseni ja keskeytti minut kysymällä hyvin varovasti, että voisimmeko käydä huoneessani juttelemassa. Menin hänen kanssaan huoneeseeni, hän pyysi minua istumaan sängylleni ja hän katsoi minua hieman ujosti ja kysyi ”Äiti, pitäisikö sun meditoida? Se toimii minulla ja ajattelin jos haluaisit kokeilla kans” Tässä vaiheessa rauhotuin heti ja olin ihan ihmeissäni, että miten hän edes tietää mitä meditaatio onHän jatkoi, ”Minun on kans välillä vaikea hillitä suuttumusta ja sitä raivoa mikä tulee sisältä, mutta kun meditoin hetken niin se auttaa. Ajattelin jos sinäkin haluaisit nyt kokeilla. Voidaan tehdä se yhdessä?” 

Hän pyysi minua istumaan sängylle jalat ristissä, laittamaan kädet polville kämmenet ylöspäin ja peukalon ja etusormen päät yhteen. Hän sanoi ”nyt laita silmät kiinni ja hengitä syvään muutaman minuutin ajan. Samalla kun hengität, pyydä Jumalalta, että huominen päivä olisi rauhallisempi päivä.”
Tämän kuultua halasin Liliä lujasti ja hän hymyili iloisesti. Sanoin, että ”tottakai voin meditoida kanssasi”. Juttelimme asiasta hetken ja hän kertoi, että hänen on välillä vaikea hillitä suuttumuksen tunnetta eikä ymmärrä mistä se johtuu, mutta hän on huomannut tämän auttavan ja hän tietää, että minulla on sama ”ongelma” joten hän ajatteli, että jospa tämä auttaisi myös minua.

Hetkeksi menin hiljaiseksi ja mietin, että miten näin pieni tyttö voi ajatella jo näin kypsästi. Itse en osannut ajatella omia tunteita kuin vasta noin kolmekymppisenä mutta tämä 7 -vuotias on oppinut sen jo nyt.

Lili myös kertoi miten hän on huomannut, että yritän parantaa ja olla hermostumatta ja hän on minusta ylpeä. Toistan. 7 -vuotias tyttäreni kertoi minulle miten hän on huomannut minun tehneeni parannusta käytöksessäni ja että hän on minusta ylpeä!

”nyt laita silmät kiinni ja hengitä syvään muutaman minuutin ajan. Samalla kun hengität, pyydä Jumalalta, että huominen päivä olisi rauhallisempi päivä.”

”nyt laita silmät kiinni ja hengitä syvään muutaman minuutin ajan. Samalla kun hengität, pyydä Jumalalta, että huominen päivä olisi rauhallisempi päivä.”

Me kuvitellaan, että me olemme niitä vanhempia ja vain me opetamme lapsille kaiken elämästä mutta välillä lapsetkin antavat meille opetuksia, kunhan vain olemme läsnä ja annamme heille puheenvuoron.

Tyttäreni neuvosta ja ehdotuksesta, aloitamme päivittäisen, muutaman minuutin kestävän meditaatio tuokion. Mielenkiinnolla jään seuraamaan mitä tuleva tuo tullessaan.

 

Sulje