Kun lapseni viettivät kesän Amerikassa, joutui nuorimmainen käymään siellä hammasläärissä, jossa hänelle laitettiin hopeinen kuori yhden hampaan päälle. Nyt puoli vuotta myöhemmin, kun uusi hammas alkoi kasvamaan ja työntämään vanhaa hammasta pois, alkoi vanha hammas heilumaan ja kipeytymään.
Kävimme alkuviikosta hammaslääkärissä hoitajan tsekattavana, josta Lyana sai vielä uuden ajan läähärille. Kerrotaan tähän alkuun vielä se, että tyttäreni pelkää hammaslääkäriä kuollakseen, joten nämä käynnit eivät ole ihan helppoja. Tarkistus nyt vielä menee, mutta jos jotain toimenpiteitä pitäisi tehdä, niin silloin homma menee aika “mielenkiintoiseksi”.
Eilinen lääkäri ei ollut ehkä ihan maailman lapsiystävällisimmästä päästä -hän nimittäin tokaisi tarkistuksen aikana, että otetaan se pois ja samalla kaivoi esiin puudutuspiikin, jonka hän nosti tyttäreni kasvojen eteen. Lili veti samantien jarrut päälle, suun kiinni ja mumisi vain, että “EI, EI, Ei ja EI!” Puolen tunnin lahjonnan, uhkailun ja kiristämisen jälkeen Lyana suostui lopulta avaamaan suunsa ja hammas saatiin pihalle.
Hammalääkäri käynnin jälkeen kehuin Lyanaa hänen rohkeudestaan, muistutin häntä hammaskeijusta ja sanoin, että ehkä keiju antaa vähän extraa kerta hän oli niin rohkea.
Illalla kuulin kun Lyana laittoi hampaan tyynyn alle, olin tuolloin koneella tekemässä töitä ja ajattelin, että mun on laitettava muistutus etten vaan unohda sitä.
Aamulla herään herätyskellon soittoon ja kävelen Lyanan huoneeseen. Herätän hänet halauksella ja suukolla. Hän nousee heti istumaan ja sanoo -Hammaskeiju!
Samalla sekunnilla menen paniikkiin ja tajuan, että unohdin hampaan ihan kokonaan!! Yritin miettiä miten saisin hänet sängystä pois ennen kuin hän työntää kädet tyynyn alle, mutta en ehtinyt tehdä mitään! Samalla kun ajattelin tätä, hänen käsi oli jo tyynyn alla.
Nyt huusin mielessäni “FUUUUCK!”
Yhtäkkiä Lili sanoo iloisesti -YES, KAKSI EUROA!
Mitä v*ttua! -on mun seuraava ajatus. Heti kun Lili nousi sängystä ja lähti näyttämään rahoja sisarilleen, nostin tyynyn ja yritin etsiä hammasta. Sitä ei löydy mistään!!
Ympärilläni kaikki pysähtyy ja seison liikkumatta. Olen aivan pihalla -mitä just on tapahtunu?! Arttu on töissä, se ei voinut sitä tehdä. Daniel oli mun kans koko illan, hänkään ei sitä tehnyt ja Alyna joka on 9v, meni Lyanan kanssa samaan aikaan nukkumaan, hänkään se ei voinut olla.
En ole pitkään aikanaa kokenut vastaavanlaista tunnetta. Vannon, että hetken ajan mietin, että onko hammaskeiju oikeasti olemassa?? Kun kävelin, liikuin kun olisin juuri nähnyt kummituksen…
Menin Alynan ja Lyanan luo ja yritin katsoa Alynaa ja hänen ilmettä. Yleensä jos hän tekee jotain viekasta hän aina iskee silmää minulle, mutta nyt ei mitään. Hän myöskin itse vielä puhuu hammaskeijuista, joten en voinut kysyä häneltä, että “hei, laitoitko sä rahan Lilin tyynyn alle”.
Kun Lyana lähti alakertaan, katsoin Alynaa ja kysyin häneltä varovasti, että koskiko hän Lyanan rahoihin? Alyna hymyili ja nyökkäsi -Laitoin hänelle kaksi euroa. Keiju yleensä laittaa vain euron, mutta halusin, että Lyana saa kaksi euroa, sillä hän oli ollut todella rohkea kun hän antoi repiä hampaansa. Jouduin odottamaan aika pitkään ennen kuin Lyana nukahti, meinasin nukahtaa itsekkin, vastasi Alyna.
Tirautin pienen kyyneleen kun kuulin tämän. Ensinnäkin siitä, että hän pelasti mut juuri todella ikävältä tilanteelta, mutta myös hänen sydämmellisyys sai mut liikuttumaan. Miten ihana lapsi voikaan olla, että hän odottaa siskonsa nukahtamista, hakee omista rahoista kaksi euroa ja laittaa hänen tyynyn alle, jotta hän saisi enemmän rahaa kuin mitä keiju yleensä laittaa. Tämä kaikki vain ja ainostaan sen takia, koska hänen mielestä pikkusisko on ansainnut enemmän kuin yhden euron.
Uskomatonta!
Teen paljon virheitä kasvatuksessa -kuten esimerkiksi unohdan hammaskeijun roolin… mutta olen varmasti tehnyt myös jotain oikein, kun olen kasvattanut lapsistani näin ihanat ja rakastavat!
2
Ei vitsi miten ihania sun tytöt on!!!
Ps. Onneksi joku muukin unohtelee näitä.. Tytöllä on sellainen joulukalenteri mihin mä laitan aina jotain tavaraa päivittäin. Arvaa miten monta kertaa oon paniikissa hiipinyt klo 6 aamulla laittamaan sinne jotain ja toivonut, että tyttö ei vaan herää. Kun olis tietty pitänyt iltaisin muistaa. 😀 Nyt kun alan jo muistaa, niin se joulu onkin kohta ohi 😀
Kiitos <3
Joo ei ollu eka kerta kun unohdin.
Kerrn unohdin hampaan, sanoin aamulla, et ikkuna oli kii niin se ei päässy sisälle ja seuraavana yönä unohdin uudestaa!
Voi ei 😀
Oikeastaan ei pidä koskaan julkaista kuvia lapsista nettiin! Nyt on tietysti liian myöhäistä, kun ne ovat jo olleet siellä kuusi vuotta kaikkien käytettävissä.