MITEN ERO TEKI MEISTÄ PAREMPIA VANHEMPIA

Sain ensimmäisen lapseni hyvin nuorena, olin vasta 19-vuotias kun poikani syntyi. Jäin yksinhuoltajaksi jo ennen kuin poikani oli syntynyt. Ensimmäiset neljä vuotta olimme kaksin, ennenkuin tapasin tulevan mieheni. Olin 24-vuotias kun menimme naimisiin ja pian häiden jälkeen saimme perheenlisäystä. 26-vuotiaana olin vaimo ja kolmen lapsen äiti. Tämä oli ensimmäinen pitkäaikainen suhteeni, joten voitte varmasti kuvitella, että kaikki parisuhdeongelmat tuntuivat elämääkin suuremmalta.

19-vuotias minä ja poikani Daniel

19-vuotias minä ja poikani Daniel

Olin tottunut olemaan yksin poikani kanssa ja yhtäkkiä minulla oli kolme lasta ja aviomies. Tämän lisäksi muutimme miehen työn perässä ulkomaille, joten jätin Suomeen kaiken –perheeni, työni, asuntoni, kaiken. Nyt vasta kolmekymppisenä tiedän, että parisuhteen alkuhuumassa tehdyt isot päätökset eivät ole kovin järkeviä… Rakkauden alkuhuumassa kaikki tuntuu todella järkevältä, ihanalta ja mahdolliselta –jopa naimisiin meno melkein tuntemattoman ihmisen kanssa.
Alkuhuuma voi parhaimmillaan kestää kaksi vuotta mutta yleensä se on ohi vuoden sisällä ja sen jälkeen tulee se niin sanottu arki vastaan. Nuorempana kuvittelin, että kun ollaan parisuhteessa, että silloin kuuluisi olla rakastunut koko ajan, mutta miten väärässä olinkaan. Vasta nyt tiedämme miten paljon parisuhteen eteen on tehtävä töitä. Meidän liitto ja ero opetti molempia, jonka takia olemme nyt parempia vanhempia lapsillemme, puolisoja meidän nykyisille kumppaneille ja ystäviä toisillemme.

Luin kerran artikkelin, jossa eräs asiantuntija kirjoitti olevansa kyllästynyt eroviin vanhempiin, jotka vetoavat heidän oikeuteen olla myös onnellisia. Olen sitä mieltä, että on ihanteellista jos perhe pysyy onnellisesti yhdessä ja vanhemmat yhdessä kasvattavat lapset kunnes he ovat aikuisia. Mutta jos tilanne onkin se, että vanhemmat eivät enää yksinkertaisesti tule toimeen keskenään. Onko silloin unohdettava oma onnellisuus lasten takia ja esitettävä, että kaikki on hyvin. Entäs lasten onnellisuus? Eläminen riitaisessa perheessä voi olla jopa traumaattista lapselle.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat olleet vuosia yhdessä vain ja ainoastaan lasten takia. Heidän lapset ovat kuitenkin aina aistineet sen, että vanhemmat eivät olleet onnellisia ja jopa toivoneet heidän eroa.

Kun minulle ja ex-miehelleni tuli vaikeuksia, emme luovuttaneet heti. Teimme kaiken minkä osasimme tehdä silloin. Harkitsin jopa pysyväni liitossa loppuun asti juuri lasten takia, kunnes huomasin lasten kärsivän meidän epätoivoisesta tilanteesta. Kun emme olleet onnellisia, riitelimme jatkuvasti. Vaikka emme riidelleet lasten nähden, tunsivat he silti meidän kireät välit ja se esti meitä nauttimasta yhteisestä ajasta perheen kanssa. Vaikka olimme yhdessä, emme olleet läsnä lapsille. Emme osanneet aidosti nauttia ajasta lasten kanssa, vaan hymymme takaa näkyi epätoivo.

Viiden vuoden jälkeen päätimme erota. Siihen aikaan ex-mieheni oli armeijan sotilas Yhdysvalloissa ja hän oli pitkillä 12. kuukauden komennuksilla Afganistanissa ja Irakissa. Oli järkevintä muuttaa takaisin Suomeen, jotta voisin olla lähempänä perhettä ja ystäviäni.

Tänä päivänä lapset asuvat 10 kuukautta minun kanssani Suomessa ja kesälomat he ovat isänsä luona Amerikassa. Jatkossa toivon mukaan voimme matkustaa useamminkin.

Ero on varmasti monelle rankka ja usein sanotaankin, että lapsi kärsii erosta eniten. Meidän tapauksessa en usko, että näin kävi. Tottakai alussa lapset olivat surullisia erosta mutta keskustelimme heidän kanssaan asiasta todella paljon. Kerroimme heille, että me lopetamme parisuhteen, mutta vanhemmuus tulee aina säilymään. Painotimme heille, että heidän hyvinvointi on meille tärkeintä ja halusimme, että kun vietämme aikaa yhdessä, olisivat kaikki oikeasti onnellisia. He ymmärsivät meitä ja kertoivat, että heille on tärkeintä, että meillä on hyvä olla.

Emme ole kertaakaan katuneet eroamme, sillä tänä päivänä olemme parempia vanhempia kuin koskaan aikaisemmin. Emme ikinä käyttäneet lapsia pelinappuloina eron yhteydessä, vaan päin vastoin, teimme kaikken heidän hyvinvoinnin vuoksi.
Vaikka välimatka on pitkä, pidämme aina huolta lapsista yhdessä. Kesät lapset ovat isän luona Amerikassa ja muun ajan minun kanssa Suomessa.

Yhden rikkonaisen perheen sijasta he ovat nyt saaneet kaksi rakastavaa perhettä. Suomessa meillä on uusioperhe jonka yhteydessä lapseni ovat saaneet rakastavan isäpuolen ja ihanan sisarpuolen.

Alyna ja Isäpuoli Arttu <3

Alyna ja Isäpuoli Arttu <3

Arttu ja Lyana <3

Arttu ja Lyana <3

Daniel ja isäpuoli Arttu <3

Daniel ja isäpuoli Arttu <3

Yhdysvalloissa Isän luona heillä on myös rakastava uusioperhe johon kuuluu Isä, velipuoli ja äitipuoli.

Daniel, Alyna ja Lyana, velipuoli Andren kanssa. <3

Daniel, Alyna ja Lyana, velipuoli Andren kanssa. <3

Tekstissä käytännyt nimitystä “isäpuoli” ja “velipuoli”, mutta perheen kesken me puhumme vain veljestä tai isästä tai äidistä, emme käytä sanaa “Puoli”.

Minulta on usein kysytty, miten voin lähettää lapseni kahdeksi kuukaudeksi pois. Kun katsoo näitä kuvia, ei tarvitse sitä enää miettiä. En voisi ikinä riistää heiltä tuota tunnetta, mikä heillä on kun he saavat olla isänsä kanssa.

Meidän kohdalla ero oli parasta mitä lastemme ja toistemme eteen teimme.  Pidämme kaikki tiiviisti yhteyttä, näemme aina kun voimme ja olemme turva ja tuki lapsille ja voimme varmuudella sanoa, että he ovat onnellisia -niin olemme mekin.

Dr. Phill sanoi viisaasti ohjelmassaan: “On parempi, että lapsi tulee rikkonaisesta perheestä kuin, että hän asuu sellaisessa.” Tässä asiassa olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä.

5
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday