Miten juosta 5K 5 minuuttia nopeammin -päivässä!

Jos haluat vastauksen otsikkoon nyt heti, löydät sen lopussa *merkityssä kohdassa. Mutta jos haluat tietää miten kolmen kuukauden crossfit treeni on muuttanut kuntoani ja arkeani, jatka lukemista…

Hyvä, fiksu valinta. 😉
Olen aina ollut paska juoksemaan -oikeesti, kasa paskaakin liikkuu nopeammin kuin minä. Olen aina kadehtinut kaikkia lenkkeilijöitä joita näen juoksemassa säässä kuin säässä ja välillä innostun itsekkin ja heitän viimeisen päälle vehkeet niskaan ja lähden juoksemaan -kuvittelen mielessäni miltä näytän jos joku kuvaisi minua ylhäältä päin -ihan kuin Rocky Balboa. Tämä into kestää aina tasan kaksi minuuttia. Kahden minuutin juoksun jälkeen olen aivan poikki, ajattelen et ei helvetti täällä on kylmä, mua sattuu jalkoihin, en saa henkee ja mitä vitun väliä sillä on jos joku jaksaa juosta ja minä en. Näytän hyvältä no matter what -kävele Alona, nauti luonnosta ja hei YOLO!

Nämä on ajatuksia mitä mieli alkaa mulle syöttämään kun en jaksa tehdä jotain raskasta tai kun haluan mennä sieltä mistä aita on matalin tai jos se on korkea niin voin vaikka ryömiä alta… Kyllä, niin laista välillä oon.

2017 vuoden alussa huomasin, että mun oli tosi vaikea saada itseni salille. Aina kun oli aika lähteä salille, mulla oli aina joku tärkeä työjuttu kesken joka oli AIVAN PAKKO TEHDÄ LOPPUUN tai tulee maailman loppu! Ja sitten sen tekemiseen vierähtää muutama tunti ja sitten onkin liian myöhäistä mennä salille.
Ja kun sain itseni salille, ajattelin koko ajan, että ei hitto mulla on paljon tekemistä kotona. Työjuttuja kesken, lapsille pitäis tehdä ruokaa, heidän kans pitäis viettää aikaa. Miehenkin kans pitää viettää aikaa koska muuten parisuhde ei pysy yllä. Pitäis siivotakki ja hei, YOLO -elämästä pitää myös nauttia. Eiks ne quotsit sanonu, että ”pitää tehdä sitä mitä haluaa ja nauttia elämästä”. Kun on laiskalla päällä, ajattelee noi quotsit helposti kirjaimmellisesti.

Huomasin myös, että salilla ollessani, en jaksanut enää edes nostaa painoja laitteisiin -vie liikaa aikaa, teen mielummin vaikka jollain laitteella. Menin todella koko ajan sitä helpointa reittiä.
Eräänä päivänä havahduin tähän ongelmaan kunnolla. Jossain nyt mättää kun sali ei kiinnosta sitten yhtään. En sano, että olisin koskaan ollut sellainen ihminen, että rakastaisin sitä tuskaa ja kipua salilla, mutta ainakin minua kiinnosti salilla käyminen, tulokset ja se hyvä fiilis mikä salintreenin jälkeen on. Nyt mikään noista ei kiinnostanut.

Sanoin miehelleni Artulle, että nyt on tehtävä jotain muuta. Treenamattomuus ei ole vaihtoehto. Meidän perheessä treenaa kaikki ja se on meille kaikille päivänselvää, omasta kunnosta ja terveydestä on pidettävä huolta säännöllisellä liikkumisella.

Arttu ehdotti, että kokeilisin treenamista hänen Crossfit Basement salilla. Moni on ihmetellyt miksi en ole aloittanut treenaamista siellä jo aikaisemmin, olemmehan olleet yhdessä jo muutaman vuoden.
Me asumme yhdessä ja olemme yhdessä jatkuvasti joten on varmaan ihan meidän parisuhteenkin kannalta parempi, että treenaamme erikseen.

Aluksi kieltäydyin ”kohteliaasti” Artun tarjouksesta -en v*tussa tuu treenaa sun tunneille, me riidellään aina kun treenataan yhdessä.

Sitten Arttu ehdotti, että alkaisin käymään heidän salin normaaleilla tunneilla, joita muut valmentajat vetävät -Kokeile kaksi kuukautta ja jos et tykkää, niin sitten voit lopettaa, Arttu ehdotti ennen kuin ehdin kieltäytymään tarjouksesta.

Aloitin Crossfit Basementilla kesäkuussa, treenasin siellä kaksi kuukautta ja treenaan edelleen.
Pitkästä aikaa nautin taas treeneistä. Kyse ei ole siitä, että minusta olisi tullut jokin Crossfit intoilija vaan syyt ovat aika yksinkertaiset.

Tunneille osallistuakseni minun on varattava aika tunnille. Varaus pitää perua monta tuntia ennen itse tuntia vai oisko jopa edellisenä päivänä. Noh, anyways -kun teen keskittyneenä töitä ja huomaan, että on aika lähteä salille, en voi olla lähtemättä vaikka mikä duuni juttu olisi kesken. Jos jään pois, olen silloin vienyt turhaan paikan joltain joka olisi halunnut osallistua sille tunnille.
Kun pääsen salille, valmentaja kertoo kaikille mitä tehdään ja sitten treenataan. Kaikki tekevät sen mitä on käsketty. Mikään, yes, tehdään kaikki yhdessä ja heitellään ylävitosia -tunti tämä ei kuitenkaan ole. Joten tämä sopii myös minun kaltaiselle introvertille.
Tunnilla ajatus pysyy hyvin vain ja ainoastaan treenissä. En mieti mitä tekemistä mulla on kotona. Näen miten kaikki muut panostavat treeninsä, niin en halua näyttää siltä, että minä en panostaisi omaani.

Välillä tehdään treeniä parettain. Tämä tarkoittaa sitä, että esim kyykyt tehdään samalla tangolla vuorotellen. Ei tässäkään sen kummempia tarvitse rupatella jos ei ole sillä päällä, treeniin on yleensä tietty aika, joten turhaan höpöttelyyn ei ole aikaa. Parettain tehtävissä treeneissä on plussaa se, että kun huomaat parisi treenaavan hyvin tai lisäävän painoja, haluat itsekkin yrittää parantaa omaa suoritustasi. Meissä kaikissa asuu pieni kilpailija joka ei halua näyttää heikolta muiden silmissä. Samasta syystä treenit personal trainerin kanssa ovat aina parempia kuin mitä tekisit yksin.

Renzo Alfaland
Haastattelun näet tästä linkistä.

Kolmen kuukauden jälkeen aloin huomaamaan tuloksia. En missään vaiheessa kirjannut joka päiväisiä tuloksia, sillä itselleni treeni ei ollut tuloksien saavuttamista varten vaan pitkäaikaista, terveellistä elämää varten.Parin kuukauden päästä huomasin, että sain tehtyä tiettyjä liikkeitä vaikeimmilla tasoilla. Crossfitissä on paljon liikkeitä jotka ovat haastavia ja jos niitä ei pysty tekemään, niihin on aina suunniteltu helpompi versio tehtäväksi. Huomasin siis, että en enää tehnyt kaikkea niillä helpoilla versioilla. Esimerkiksi kun sain ensimmäistä kertaa käsilläseisonta punnerruksen seinää vasten, tajusin, että jotain on selvästi tapahtunut.

Kun tilasimme leuanvetotangon Fitnesstukusta, sain vedettyä leuan ensimmäisellä yrittämällä. En ollut saanut vedettyä yhtään leukaa aikoihin!

*Maanantaina lähdin lenkille. Yleensä kun käyn aamulenkillä, kävelen reippaasti tai juoksen mäkijuoksuja -ne on raskaista ja tehokkaita, eikä niissä tylsisty niin kuin pitkissä matkoissa.
Olin saanut inspistä ja päätin, että nyt yritän taas juosta oikein kunnolla. Arttu haastatteli viikonloppuna Master Renzo Gracieta ja hän näytti meille reittiä jota hän oli juossut Helsingissä. Ajattelin, että mäkin haluan juosta ja juoksen tunnin niin kuin Renzo. Tiedän kyllä, että Renzon kunto on 100x parempi kun mun, mut hei

mikä tahansa sua motivoi liikkuumaan, niin se on vain ja ainoastaan hyvä. Et välttämättä tule koskaan pääsemään samanlaisiin suorituksiin kun henkilö joka sua motivoi, mutta jos se on saanut sut liikkeelle, se riittää.

kuva: Elise Kulmala. Magnet Photography

Juoksin lenkin jonka normaalisti kävelen. Huomasin, että se kohta jossa normaalisti lopetan juoksemisen, ei nyt ollutkaan tarvetta lopettaa -jatkoin vaan juoksemista. Laitoin run playlistin spotifystä ja arvatkaa mitä -se tallentaa sun juoksutahdin ja soittaa biisejä sen mukaan. WTF! Miks kukaan ei oo kertonu mulle aikasemmin! Jokainen biitti ja tempo oli juoksutahtiin, ihan mahtavaa.
Yhtäkkiä huomasinkin olevani kotona. Mitä vit.. oon jo kotona enkä ole edes poikki, ja juoksin melkein koko matkan. Tiistaina päätin sitten juosta pidemmän lenkin koska maanantain lenkkiin meni vain 20 minuuttia.

Juoksun jälkeen LPG -hoito Gynain luona teki hyvää jaloille! LPG:stä teen oman postauksen myöhemmin. Mean while voit lukea siitä täältä: http://www.blendbeauty.fi

Latasin juoksutrackerin, koska halusin tietää minkälaisen matkan jaksan juosta.
Juoksin pidennetyn reitin niin reippaasti kuin jaksoin -pari kertaa jouduin ottamaan kävelyaskelia mutta muuten juoksin koko matkan. Perille päästyäni ajattelin, että seuraavalla lenkillä koitan juosta 5K lenkin niin kuin Kevin Hart aina tekee. Kun pääsin sisälle ja katsoin trackeria, olin juossut 42,14 minuutta ja matkaa oli kertynyt 5,5km. WHOOT! Juoksinko oikeesti 5 kilsaa!?
Tässä taas huomasin, että mun kunto on todellakin parantunut, koska aikasemmin en todellakaan olisi juossut kilometriäkään.. Joten pelkällä Crossit treenillä mun kunto on parantunu aikalailla.

Tänään (perjantaina) lähdin lenkille taas ja tällä kertaa pyysin mun 14v pojan mukaan. Jumalauta se juoksi lujaa. 180 senttisellä jätkällä on vähän pidemmät jalat kun mulla, joten juokseminen oli mulle vähän raskaampaa kun yritin pysyä hänen perässä. Jossain vaiheessa aloin väsymään ja poika tuli mun luo ja otti kaiuttimen mun kädestä ja sano: Pidä sä puhelinta ja mä pidän kaiutinta ja musiikki ei saa pätkiä.
Meillä oli bluethoot kaiutin jossa on n. 10 metrin kantama alue. Daniel sit juoksi edellä ja mun oli pakko juosta perässä. Edessä kuulu Eminemin -Till I collapse ja Danielin ”Juokse vaan, kyl sä jaksat. Älä anna musiikin loppua” –kannustus huuto. Lopussa tuli kohta jolloin Danielkin alkoi väsymään, nyt oli sitten minun vuoroni tsempata häntä. Tämä meni kuitenkin pian ohi ja taas sain juosta hänen perässä.

Me juostiin sama matka kuin mitä juoksin tiistaina. Tänään aika oli 37 minuuttia -eli 5 minuuttia parempi! Eli, jos haluat parantaa juoksuaikaasi, ota joku joka saa sut juoksemaan paremmin ja nopeammin. Joku joka oikeasti merkitsee sulle. Mun kohdalla se oli mun poika. Halusin näyttää, että vaikka en pysty juoksemaan yhtä nopeasti kuin hän, niin ainakin yritän parhaani.

daniel malone poseland
Tuli kyl hiki pintaan…

Crossfit treenini jatkuvat niin kauan kun ne tuntuvat hyvältä. Enkä tarkoita, että jos yksi päivä ei tunnu hyvältä, niin lopetan heti. Vaan jos epämukavuus jatkuu kuukausia tai vuoden, niin sitten on varmasti sopiva hetki kokeilla jotain muuta vaihtelun vuoksi.

Ja osaa varmasti kiinnostaa mitä vaakani näyttää, onko paino pudonnut ja what not. Viikko sitten kun katsoin niin painoin 72kg. En ole yrittänyt laihduttaa, eli en ole dieetillä. Syön terveellisesti 6 päivää viikossa ja yhdenä päivänä vapaammin. Vaikka paino on noussut, näen kropassani mukavia muutoksia -toisinsanoen, peilikuva miellyttää.

Toppi: Disturb

 

Pitkä postaus, tiedän sen -sanomani on kuitenkin se, että on tärkeä löytää liikuntamuoto mikä miellyttää sillä muuten liikunnan tarkoitus katoaa eikä tuloksia tule.

Tämän postauksen kirjoitin kotona sohvallani, samalla kun katsoimme maratoonina Shooteria poikani kanssa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

-Alona

0
Jaa:

This Post Has 2 Comments

  1. Avatar

    Tosi hyviä pointteja! Ryhmän paine auttaa aina itseä parempiin suorituksiin 🙂

    1. Avatar

      Kiitos! Niinhän se menee. Meissä kaikissa kuitenkin asuu pieni kilpailija. 🙂

Vastaa

Close Menu

Black Friday