PERHOSIA VATSASSA

PERHOSIA VATSASSA

Viikonloppuna matkasin Savonlinnaan nuorimman tyttäreni kanssa. Savonlinnassa minulla oli parin tunnin Poseland -seminaari jossa opetin poseerausta fitness lajien -kilpailijoille sekä miten tehdään kisameikki itselleen.

Haluaisin kiittää Gym 42 salia, joka antoi meille tilat seminaaria varten sekä Karaja Finlandia, joka toi meille huippu laadukkaat meikit kisameikki workshoppia varten.

Otin tyttäreni mukaan koska haluan välillä viettää aikaa jokaisen lapsen kanssa kahden kesken. Sovimme lasten kanssa, että jokaisen kanssa tehdään jotain pientä ja ollaan vähintään yksi yö poissa kotoa. Mitään maata mullistavaa se ei voi olla, koska kolmeen peräkkäiseen luxus lomaan ei kuitenkaan ole varaa.

Lyanan otin mukaan tälle reissulle koska hän rakastaa meikkejä ja kaikkea siihen liittyvään, joten tiesin että hän ilahtuisi jos pääsisi tutkiskelemaan Karajan meikkejä salongissa sillä välin kun minulle tehdän kasvohoitoa.

Imeestä huolimatta, kasvohoito oli ihana, varsinkin kun Lyana istui mahani päällä ja tutki hoitajan jokaista liikettä. :)

Imeestä huolimatta, kasvohoito oli ihana, varsinkin kun Lyana istui mahani päällä ja tutki hoitajan jokaista liikettä. 🙂

Pakko tähän väliin sanoa, että ihoni on parantunut mielettömästi sen jälkeen kun aloitin käyttämään Karajan ihonhoitotuotteita .

Olen vasta viimeisen parin vuoden aikana oppinut, miten tärkeä on olla läsnä lasten kanssa ja miten paljon he sitä tarvitsevat ja miten paljon se vaikuttaa heidän elämään.

Kun someaalto iski muutama vuosi sitten, olin samanlainen kuin varmasti moni muukin vanhempi -puhelin kädessä 24/h. Oikeesti 24h. Puhelin kädessä ruokapöydässä, kävellessä, leikkipuistossa, tarhan pihassa ja jopa vessassa. Pakko oli olla, koska AINA oli v*tun tärkeitä viestejä joihin oli PAKKO vastata heti. Tätä jatkui niin kauan kunnes eräänä iltana, tyttäreni tuli luokseni ja näytti minulle esityksen jota hän oli monta päivää harjoitellut. Sanoin katsovani mutta olin nenä kiinni koneessa. Kun hän lopetti, huomasi hän minun katsovan tietokoneen ruutua. Hän katsoi minua ja sanoi silmät vetisinä ”Sä et ikinä kuuntele etkä katso meitä, sä oot aina vaan puhelimella tai koneella.” Ja lähti todella pettyneenä omaan huoneeseen.

Se lause ja katse jonka häneltä sain on jäänyt todella kirkkaasti muistiin ja se hetki muutti suhtautumiseni heihin ja elektroniikan käyttöön. Kun he puhuvat minulle, kuuntelen ja katson silmiin. Kun he esittävät piirustuksiaan tai esityksiä, katson ja kuuntelen. Kun vietän heidän kanssaan aikaa, en käytä puhelinta. Ruokapöytään ei saa tulla puhelimen kanssa ja puhelimet on kaikki äännettömillä jne.

Tästä syystä olen saanut kyllä kuulla perheeltä ja ystäviltäni, että miksi en koskaan vastaa puhelimeen kun he soittavat. Valitettavasti kun olen lasteni kanssa, silloin puhelin pysyy poissa. Ja kerta olen lasten kanssa paljon, ei puhelin ole yleensä lähellä.

Olen oppinut paljon ja on ollut ihanaa huomata, miten kiitollisia lapset ovat siitä, kun heidän kanssaan viettää aikaa. He huomasivat tämän muutoksen jonka aikoinaan tein ja kiittelivät minua siitä. He jopa kehuivat ja sanoivat olevansa ylpeitä minusta. Tämä oli ihana kuulla mutta toisaalta heidän ei olisi koskaan pitänyt jäädä huomiotta alunperinkään, sillä vanhempien läsnäolo pitäisi olla meille päivänselvä asia.

Vaikka nyt tiedän miten tärkeää läsnäolo heille on, olin silti todella yllättynyt, miten iloinen Lili oli siitä, että otin hänet reissulle mukaan. Vaikka olimme menossa vain toiseen kaupunkiin ja pieneen hotelliin pariksi yöksi, oli hän niin innoissaan, että häntä jännitti. Koko viikon ajan hän kertoi miten paljon hän odottaa sitä, että pääsemme kaksin jonnekkin. Hän kertoi, että hänellä on perhosia vatsassa. Kun kysyin miksi? Hän vastasi, että häntä jännittää kun lähdemme kaksin pienelle matkalle.

En ole nähnyt häntä yhtä innoissaan edes silloin kun olemme vieneet heitä maailman suurimpiin huvipuistoihin tai kun olemme antaneet hänelle jonkin upean lahjan. Ainoastaan se, että vain minä ja hän pakattiin yksi yhteinen laukku ja lähdettiin hotelliin, oli hänelle todella jännittävää ja ihanaa. Ihanaa se oli tietenkin myös minulle, varsinkin kun näin miten iloiseksi se hänet teki.

Emme ottaneet paljon kuvia matkalta, koska vietimme aikaa yhdessä ja puhelin ei ollut kädessä. Viimeisenä päivänä ennen kotiin lähtöä kun kävimme lasten leikkipuistossa otimme yhden kuvan.

alona_kuusisto_poseland

Muistakaa viettää lastenne kanssa aikaa. Ei niin, että olette kaikki vain samaan aikaan kotona vaan oikeasti tehkää jotain pientä yhdessä. Tällä kertaa me tehtiin vähän isompaa aktiviteettia yhdessä, kun lähdimme pariksi yöksi pois mutta yleensä teemme jotain todella pientä. Esim käymme syömässä, leffassa, kahvilla, kävelyllä tms. Nämä hetket ovat lapsille tärkeämpiä kuin uskotkaan.

Sulje