TÄNÄÄN KAIKKI MENI PÄIN PERSETTÄ

Meillä arkipäivät ovat usein aika hektisiä kaikkien meidän harrastusten takia. Yleensä kaikki menee kuitenkin ihan hyvin koska päivät on suunniteltu etukäteen.

Herään aamulla 5:00-6:00 jotta voin hetken tehdä töitä ennen kuin herätän lapset.
7:00 aamupala lasten kanssa + pukeminen ja hiustenlaitto tytöille
8:15 kaikki autoon ja lapset kouluun
9:00-10:30 sali
11:00-15:00 töitä
15:00 → lasten treeneihin ja kauppaan
18:00-20:00 takaisin kotiin ja päivällinen
21:00-22:00 nukkumaan

Aina tulee jotain pieniä ”sattumia” matkaan mikä muuttaa aikataulua hieman mutta niistä on turha ottaa mitään stressiä. Se, että kaikki menisi 100% aikataulujen mukaan on viisi(tällä hetkellä kuusi koska pikkusiskoni asuu meillä) henkisessä perheessä mahdotonta. Mutta tänään. Tänään oli päivä jolloin KAIKKI meni”v*tuiks” -Siis ihan kaikki.

Daniel oli ”unohtanut” ruotsin kokeen, joten herätin hänet mun kans viiden aikaan lukemaan kokeisiin. Samalla kun mä teen töitä, D pyytää jos voisin kyselä häneltä kokeeseen liittyviä kysymyksiä. ”Sure, ei mulla tässä omia hommia ollutkaan”.. ”Ei tässä mitään. Muutoksia sattuu.. turha hermostua. Ajattele positiivisesti.”

Tytöillä kesti aamupalan kans normaalia kauemmin, joten joudun heille korottamaan ääntä pari kertaa ja kiireellä väsäämään jonku väsyneen ponnarin molemmille.

Autoon päästyä poika muisti, ettei ollut ottanut uintikamojaan mukaan joita hän tarvitsi liikkatunnille. Annoin Danielille kotiavaimen ja käskin häntä hakemaan kamat sillä välin kun vein tytöt kouluun, jotta he eivät myöhästyisi. Tytöt vietyä hain Danielin ja vietiin hänet siskoni kanssa Laajasalon ylä-asteelle. Koulun pihalla huomasin, että Alynan kirjastokortti oli jäänyt autoon ja tietenkin heillä oli tänään kirjastoon meno -ei muutakuin uparit ja takaisin ala-asteelle viemään korttia tytölle.  ”Ei tässä mitään. Muutoksia sattuu.. turha hermostua. Ajattele positiivisesti.”

Tämän jälkeen pääsin vihdoista viimein ajamaan kohti salia, ensin piti vielä tiputtaa sisko metroasemalle mutta se oli ”matkan varrella”. Treeni Saran kanssa meni loistavasti -as always.

Kotiin lähtiessä muistin, että Danielille jäi mun avaimet -nyt en pääse kotiin.

Ei muuta kuin soittoa Artulle ja siltä hakemaan avaimia. Kotiin päästyä ryhdyin heti töihin, koska nyt oli kulunut liikaa aikaa muuhun säätämiseen. Huomasin yhtäkkiä, että kello on melkein kolme. Lapset pitää hakea ihan just treeneihin ja mä en ole syöny treenin jälkeen muutakuin yhden banaanin -Kiva, unohdin syödä ateriani… ”Ei tässä mitään. Muutoksia sattuu.. turha hermostua. Ajattele positiivisesti.”

Äkkiä Starbar patukat mukaan ja autoon.

Soitin tytöille, että olisivat valmiina kun tulen, joten ”pukekaa vaatteet päälle NYT HETI” 
Päiväkodin pihassa odotin vähintäänkin vartin. ”Ei oo todellista. Mähän just sanoin niille, että olkaa NOPEITA.” Nuorimmainen oli katsokaas päättänyt jäädä juttelemaan kaverinsa kanssa, koska kaverilla oli todella tärkeää asiaa. Pieni saarnaus (huuto) autossa ja taas menoks. 15 minuutin päästä pitää olla Alynan painitreeneissä. ”Ei hitto, unohdin Alynan painipuvun kotiin” -sanoin autossa tytöille.

Yleensä tyttö itse hoitaa omat kamppeensa mukaan kun tulee kotiin koulusta, se on hänen vastuu mutta tällä kertaa minä lupasin tulla hakemaan ja tuoda samalla puvun.

Jos oikein nopeita ollaan, ehditään hakemaan. Tai sitten ei… Unohdin avaimen sisälle ja ketään ei ole kotona. Daniel pääsee koulusta vasta neljältä. ”Ei tässä viddu mitään. Muutoksia sattuu.. turha hermostua. Ajattele positiivisesti.”

Otettiin sisko bussipysäkiltä kyytiin, ajettiin treeneihin ja oltiin jopa ajoissa. Treeneissä yleensä teen läppärillä hommia mutta jyllätyyyss.. unohdin läppärin kotiin.

Treenien jälkeen oli suunnitelmana lähteä Itikseen palauttamaan yhdet housut ja ostamaan lahjaa iskälle. Olin tietenkin unohtanut nämä housut kotiin ja kun halusin säästää aikaa (ja olin laiska), päätin ajaa painitreeneistä suoraan Itikseen ja palauttaa housut joku toinen päivä. Juuri Itiksen parkkihalln kohdalla tajusin, että mun lompakko on mun treenikassissa ja se on KOTONA! Ei viddu, ei muuta kuin uparit, takas kotiin ja hakeen lompakko. ”Ei tässä VI**U mitään. Muutoksia sattuu.. turha hermostua. Ajattele positiivisesti.”

Kotiin päästyä huomasin, että Daniel oli kolannut mikä sai mut tosi positiiviselle tuulelle. Ihan sama vaikka päivä ei oo menny ihan nappiin, ainakin mulla on ihana poika joka kolas meidän pihan ja siivos kämpän! Otin kamat ja hyppäsin takas autoon. Tällä kertaa päästiin jopa Itiksen parkkihalliin ja ulos autosta kunnes tajusin… en ottanut niitä housuja mukaan jotka olisin voinut palauttaa. ”Ei tässä mitään. Muutoksia sattuu.. turha hermostua. Ajattele positiivisesti. HENGITÄ!”

Itis reissu meni ihan jees, ei mitään valitettavaa siitä vaikka kaikki mitä tarvittiin ei löytynytkään. Kotiin päästyä vein meidän auton parkkiin. Autotallipaikkamme on sairaan pieni ja sinne ei mahdu muutakuin peruuttamalla. Tänään siinä meni astetta kauemmin mut ei se mitään -hengitä ja ajattele positiivisesti. Just kun sain auton paikalleen, Arttu laittaa viestin ja kertoo, että tarvii autoa huoomiselle -tämä tarkoittaa sitä, että mun pitää ottaa meidän toinen auto joka on ollu pihalla viimeisen viikon ja sen päällä on noin metri lunta. Ei se mitään -hengitä ja ajattele vittu positiiviesti!

Pienet lumityöt ja autojen vaihto. Yksi ulos ja toinen TAAS peruuttamalla sisään.
Kun pääsin kotiin. Sisko kertoi, että kanat jotka laitoin uuniin, oli otettava pois koska uuni savusi.

Mitä vittua, miten niin savusi? Katoin uuniin ja näin uunin pohjalla ruokaa jota oli tippunut äitini valmistamasta kinkkukiusauksesta joka rupesi käryämään kun uunin laitto päälle. ”Ei tässä mitään. Muutoksia sattuu.. turha hermostua. Ajattele positiivisesti. HENGITÄ!”Uunin siivous ”nopsaa” samalla kun lapset kyselee koska ruoka on valmis, meillä on nälkä.

Ruoka oli valmis kymmenen aikaan ja nukkumaan lapset pääsivät vasta 22:30… eli ei ihan ysiin mennessä oltu sängyssä, niin kuin normaalisti arkena.

Pointi tällä kertomuksella on se, että aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja välillä mikään ei mene suunnitelmien mukaan. Vaikka se sillä hetkellä ottaa päähän, niin ei se maailma siihen silti kaadu. Tämän päivän aikana naureskelin useaan otteeseen, että mitähän tänään vielä tapahtuu kun kaikki menee päin p:tä. Jossain vaiheessa luovutin ”suorittamisen” ja tyydyin siihe, että tämä päivä ei vain ollut tarkoitettu menemään suunnitelmien mukaan.

Vaikka suunnitelma meni päin persettä ja mikään ei onnistunut kunnolla, päivä oli silti erittäin hyvä. Saatiin nauraa itsemme kipeiks näillä säädöillä ja loppujen kaikki on ihan hyvin. Aina ei kaiken tarvitse onnistua ja jonain päivänä ilmeisesti mikään ei onnistu.

Nyt teen sen mitä olen jo muutaman tunnin odottanut. Menen nukkumaan!

Öitä rakkaat!

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday