VAHINKOJA SATTUU, MEILLÄ VÄHÄN USEAMMIN KUIN MUILLA…

Meidän perheessä sattuu ja tapahtuu -se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
Moni lukijoistani tietää, että meidän perhessä harrastetaan kamppailulajeja -Arttu ja Alyna Jujutsua ja Daniel on ollut painissa ja nyrkkeilyssä. Joten joskus otetaan pieniä leikkimielisiä matseja kotona tai salilla.

Nyt kun Daniel on kasvanut minua isommaksi ja varmasti vahvemmaksi, en ole hänen kanssaan viitsinyt painia, ettei satu mitään vahinkoa. Minä en lajia harrasta niin en osaa tehdä asioita niin, ettei toista vain sattuisi ja Daniel on vielä niin nuori, niin hän ei välttämättä osaa ottaa varovasti.
Hän kuitenkin on monta kertaa pyytänyt, että voisimmeko me vain ottaa pieni matsi yhdessä. Hän haluaa tietää, miten siinä kävisi. Syy tähän on Arttu. Me ollaan Artun kanssa painittu ja hän on sanonut, että väännän ihan raivolla. En kuulemma luovuta ikinä vaikka olisin miten jumissa. Artun mukaan vääntäisin itseltäni vaikka käden poikki, mutta en suostu luovuttamaan. Tämän takia Arttu on neuvonut Danielia olemaan painimatta kanssani.

Toissapäivänä Daniel tuli halaamaan minua kun makasin sohvalla. Hän makasi päälläni, pitäen tiukasti kiinni. Hetken päästä hän kysyi -Luuletko, että pääsisit pois tästä. Vastasin siihen -Todellakin.

Siinä yritin kiemurrella pois hänen alta. Daniel kiristi otettaan. Minä työnsin jaloilla sohvaa, niin että työnnyin lattialle. Daniel piti edelleen kiinni ja seurasi perässä. Paini jatkui lattialla. Pari kertaa olin jumissa mutta kun hullu olen, yritin joka kerta päästä pois. Käännyin ja sain Danielin pään ja käden mun käsien väliin ja puristin vähän lujempaa. Daniel vetaisi päänsä ja kätensä vähän lujemmin pois ja samalla hänen kyynärpää osui suoraan mua nenään.

Kuului kova mätkähdys ja tunsin heti, että nyt sattu… Daniel nousi nopeasti pois ja mä käännyin mahalleni. Samallla sekunnilla verta alkoi valumaan lattialle kuin hanasta. Daniel toi mulle nopeesti paperia ja pyyteli anteeks. Sanoin, että ei se mitään. Ei tää satu, se oli vahinko.

Menin hetkeksi makaamaan sänkyyn, mutta veri alkoi tulla suuhun. Kävelin vessaan sylkäisemään sitä pois ja samalla katsoin miltä nenä näyttää. Kohtaan mihin kyynärpää oli osunut, oli tullut terävä kuhmu. Nopeasti katsottuna, näytti siltä, että nenä olisi murtunut ja vino. Samalla sekunnilla menin ihan sekasi ja aloin itkemään. “MUN NENÄ ON MURTUNU!!!”Mielessä oli vain ajatukset siitä, että en voi tehdä moneen viikkoon töitä! Haastatteluja kun ei AlonaTV:llä voi tehdä kukaan muu. Ja tämän lisäksi mietin, etten todellakaan anna kenenkään naksauttaa nenää paikoilleen! Olin niin rikki tästä ajatuksesta.

Arttu tuli kotiin, käveli mun luo ja sano, että “Nonni, te sitten päätitte painia.” Arttu katsoi mun nenää, kokeili onko luu poikki ja vertasi nenää mun passikuvaan. -Ei ole poikki ja murtuma selviää vasta röntgenistä ja sen voi ottaa vasta kun turvotus on laskenut. Eli tälläisissä tapauksissa on turha lähteä ensiapuun. Ei muuta kuin kylmäpussi naamalle ja elämä jatkui taas.

En tiedä mitä olisin tehnyt jos se olisi mennyt rikki. Sen mun itkun jos olisi saanut nauhalle, niin siinä olisi ollut oikea “Ugly cry”.

Aamulla kun heräsin niin silmä oli “pikkusen” tummunu. Mulla oli tietenkin menoa, olin menossa Tampereelle pitämään posetunteja. Ei muuta kuin meikkiä naamaan ja menoksi.

IMG_4344.JPG

Pakko myöntää, että olin itsekkin aika ihmeissäni, että miten sain meikillä näin hyvin peittoon. Olen aina tykännyt maskeeramisesta ja sitä vähän harjoitellutkin. Yleensä olen tehnyt toisinpäin. Olen Halloweenina tehnyt kamalia kasvoja mutta nyt tein ensimmäistä kertaa toisinpäin.

Halloween 2015 ja minun luomukseni :)

Halloween 2015 ja minun luomukseni 🙂

Kotiin tullessa kun pesin meikit pois, alta löyty vähän lisää väriä.

Kotiin tullessa kun pesin meikit pois, alta löyty vähän lisää väriä.

Tälläistä meillä tällä kertaa. Tässä tuli sellainen idea mieleen, että voisin joskus kuvata meidän viikkoa ja tehdä siitä v-log sarjan. Sen nimeksi voisi tulla “Meidän ihana (hullu) perhe”.
Laitetaan tämä ajatus vielä muhimaan. Ja hei, laittakaa mulle nimi ehdotuksia tälle minisarjalle. Olisi kiva saada teitä mukaan.

Oikein hyvää pääsiäistä teille kaikille. Muistakaa, että vaikka sataisi lunta kesällä, niin elämä hymyilee silti. Olkaa kiitollisia ja sen myötä onnellisia!

Love
Alona

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday