• anniina kangas

Ellei sitä näy somessa, ei sitä ole olemassa

Miks oot ollut taas hiljaa koko viikonlopun?
Näetkö sä ikinä sun ystäviä?
Ette vissiin virallisesti seurustele, kun ei somessa oo mitään?
Miten meni perheen kanssa, et oo postannut mitään?
Miks et postaa enemmän sun ystävistä?
Ootko yksinäinen?

Ennen mä ajattelin, että haluan jakaa someen oikeastaan kaiken.
Kerkesin päivittää lähes jokaisesta hetkestä jotain pientä ja julkisessa instagramissani näkyi paljon useammin esimerkiksi mun ystäviä ja perhettä.
Mä myös ajattelin, että esimerkiksi mun parisuhde tulisi näkymään mun somessa, mikäli sellaiseen ryhtyisin. Onhan sekin osa mun päivittäistä elämää.
Ajattelin, että mikäli mä oikeasti teen tätä, täytyy mun jakaa kaikki. Ajattelin myös, että tahdon tehdä niin.

Joskus mä kuitenkin unohdin jakaa asioita.
Olin hiljaa somessa ihan vahingossa.
Ensin tuli huono omatunto. Sitten tuli olo, että ihan sama, tää on varmasti joskus ihan ok.
Sen jälkeen tuli ahdistus. Enhän mä edes halua jakaa tätä kaikkea -miksi mä sitten poden huonoa omaatuntoa?

Musta tuntuu, että some on nykyään niin monen asian mittari.

Miten niin sulla oli hauskaa, jos sitä ei näkynyt sun IG -storyssa?

Ai kävit lomalla kauniissa maisemissa ja rentouduit, etkä jakanut sun feediin kymmentä kuvaa hehkuttaen tekstissä sitä, kuinka oot “NIIN LOMALLA”?

Ystävyys ei ole ystävyyttä, ellei sitä hehkuteta somessa ja bestiksen jokaista liikettä sekä selfietä kommentoida kymmenin sydän- sekä pusuemojein.

Parisuhdekaan ei ole oikea parisuhde tai ainakin siinä on jotain vikaa, ellei jokaista viikko- kuukausi- ja vuosipäivää hehkuteta timeline- postauksella storyssa ja feedissä. Jos somessa ei näy yhteiskuvia tai sydänkommentteja, on hommassa aivan varmasti jotain mätää.
Kuka muka haluaa piilotella rakkauttaan?

Tai entäs ne ihanat yllätykset sun rakkaalta, illallinen teidän lempiraflassa tai jotkut pienet, kivat eleet? Täytyyhän nekin jakaa, että kaikki muutkin näkee teidän onnen.

Perhe? Isän- ja äitienpäivät, synttärit, joulut, perhejuhlat.. tottakai nekin kuuluu jakaa, jotta kaikki näkee, että meillä rakastetaan ja juhlitaan niin kuin muillakin.

Mä tapasin ajatella, että mäkin haluan jakaa ihan kaiken -kunnes mä tajusin, etten haluakaan.
Mä vain tein niin ja oletin, että niin täytyykin toimia sen vuoksi, että kaikki muutkin tekee niin.
Niinhän ne sanoo, että ellei sitä näy somessa, sitä ei ole olemassa.

Mä olen kuitenkin ihminen, joka rakastaa ja arvostaa yksityisyyttä -niin hullulta kuin se kuulostaakin sen rinnalla, että mä bloggaan ja teen somea työkseni.
Mihin mä sitten vedän rajan, kuinka pidän siitä kiinni ja miksi ylipäätään teen niin?
Ja miksi mä yhtäkkiä päädyin vetämään sen rajan johonkin?

Mä haluan jakaa teidän kanssa kauniita, kivoja ja inspiroivia asioita.
Haluan jakaa hyvää mieltä, hyvää energiaa ja kuvia sekä tekstejä, joita on kiva katsoa ja lukea.
Haluan jakaa mun töitä, arkea ja asioita, jotka tekevät mut iloiseksi.
Mä jaan myös sitä toista puolta: omia mielipiteitän, niitä vähemmänkin iloisia ajatuksia, ihan oikeita murheita ja stressaavia juttuja, sekä paljon muuta sieltä ihka oikeasta elämästä.

Mä jaan aitoja asioita OMASTA elämästäni ja rakastan niiden jakamista.
Rakastan sitä, että voin jakaa teille sekä hyviä, että huonoja asioita ja saada teiltä myös takaisin niin paljon rakkautta, vertaistukea ja hyvää energiaa.

On kuitenkin olemassa myös asioita, jotka eivät mun mielestä kuulu someen.
Mulle se tarkoittaa seuraavia asioita:
Vanhemmat, sisarukset, sukulaiset, parisuhde, ystävät, läheiset.
Ne ovat mulle niin tärkeitä asioita, etten mä halua jakaa niitä. Mä haluan suojella niitä.

Näissä asioissa ei ole enää kyse ainoastaan minusta, vaan mulle maailman tärkeimmistä asioista ja ihmisistä.
Nämä on sellaisia ihmisiä, asioita ja hetkiä, jotka ovat parhaimmillaan silloin, kun mä keskityn niihin sataprosenttisesti juuri siinä hetkessä.
Nämä on myös sellaisia hetkiä, joita ei tykkäykset tai kommentit tuo takaisin tai Lightroomin presetit voi tehdä enää yhtään kauniimmaksi.

Multa toisinaan kysytään, miksi mä olen pätkittäin hiljaa somessa.
Miksi musta ei pariin päivään kuulu tai näy, miksei mun ystäviä näy enää paljon mun julkisessa somessa, onko mulla edes niitä, olenko aina yksin tai onko mulla kaikki hyvin?
Tähän mä haluan sanoa, että ei hätää.
Mikäli musta ei kuulu, mä olen todennäköisesti perheeni, ystävieni tai muiden rakkaideni kanssa.
Ja se, ettei mun ystäviä juuri somessa näy tarkoittaa vain sitä, että mä tyystin unohdan puhelimeni heidän seurassaan.

Näitä asioita pohtiessani mä haluankin kysyä teiltä:
Mitä kaikkea sä jaat sun somessa ja miksi?
Jaatko sä kaiken sen siksi, että sä haluat vai siksi, että koet painetta jakaa tiettyjä asioita? Oletko koskaan miettinyt sitä?

Loppuun haluan vielä sanoa myös sen, että on ihan ok, jos haluat jakaa somessa kaiken.
On ok hehkuttaa rakkautta sun tyttö- tai poikaystävää kohtaan, postata selfieitä vaikka jokaisen ystävän kanssa ja hauskuuttaa seuraajia teidän hassuilla perhejutuilla. Mä rakastan seurata kaikkia näitä juttuja.

Kai mä halusin kirjoittaa tästä vain sanoakseni, että vaikka muut jakaisi kaiken, sun ei ole pakko jakaa.
Se kaikki on silti olemassa sun elämässä – eikä sitä muut tarvitse.
Ja siks, että muakin, joka tekee somea työkseen silkasta rakkaudesta sitä kohtaan, se toisinaan ahdistaa.
Silloin on ihan ok olla hiljaa somessa ja nauttia siitä oikeasta elämästä.<3

Kuvat: Juuli Rönkä

5
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday