• anniina kangas

Maksaisipa joku mullekin siitä, että vähän hymyilen kameralle

Koska mä olen jo pidemmän aikaa tehnyt mallin töitä, olen mä useamman kerran törmännyt samoihin kommentteihin, olettamuksiin ja kysymyksiin, joista mä nyt ajattelin kirjoittaa.
Mä sanoisin, että monet niistä ovat ehkä jonkinlaisia “stereotypioita” malleista tai mallin töistä, tosin suurin osa täysin harmittomia ja lähinnä huvittavia. 
Nyt mä listaan teille muutaman useiten kuullun kysymyksen ja kommentin, joihin myös vastaan!


1. Koska sä olet malli, sun täytyy olla jatkuvalla dieetillä / et varmaan koskaan voi nauttia ruoasta tai herkuttelusta.
– VÄÄRIN.
Mä en ole millään dieetillä ja syön mitä haluan, milloin haluan. Tasapainoinen, terveellinen, puhdas ja itselle sopiva ruokavalio on paras.
On totta, etten mä voi herkutella joka päivä ja syödä mitä sattuu mikäli haluan voida hyvin, mutta se on mun valinta, sillä se vaikuttaa suoraan ihan kaikkeen. Uneen, energiaan, ihoon, kroppaan. Kukaan ei kuitenkaan latele mulle sääntöjä.
Kroppa on mallilla oltava kunnossa, mutta mun mielestä kaikki lähtee siitä, ettei rääkkää itseään vaan voi hyvin.

2. “Sun täytyy olla äärettömän itsevarma, jotta voit työskennellä mallina.”
On totta, että hyvä ja luonteva esiintyminen kameran edessä tai lavalla vaatii itsevarmuutta. Se on kuitenkin vain yksi osa-alue ja vaikka olisit itsevarma esiintyjä se ei tarkoita, että olisit yleisesti ottaen välttämättä super itsevarma tyyppi.
Mä olen ollut hyvin, hyvin epävarma ulkonäöstäni ja toisinaan olen vieläkin. Kameran edessä töitä tehdessäni mä en kuitenkaan yleensä ole “minä” vaan mä olen joku muu -se rooli, mikä mulle milloinkin kuuluu. Se on ehkä siisteintä kuvauksissa, että usein sun täytyy elää kameran edessä jotain ihan muuta, kuin itseäsi ja sen hetkisiä tunteitasi.
Tässäkin korostan sitä, että kun voi hyvin, on energiaa ja kroppa sekä pää toimii, on olo kameran edessä hyvä ja se myös tuo sen varmuuden.

3. “Sun täytyy rakastaa omaa ulkonäköäsi halutaksesi “esitellä” itseäsi.”
-VÄÄRIN.
Tähän kommenttiin törmää joskus ja tää on mun mielestä yksi typerimmistä jutuista. Useimmissa kuvauksissa malli ei itse edes ole pääosassa vaan päinvastoin tuo esille jotain tiettyä brändiä, asua, tuotetta, palvelua tms… Monesti myös asut ja lookit ovat sellaisia, mitä ei itse koskaan päälleen pukisi. 
En oikein koskaan edes tiedä, kuinka tähän vastaisi sillä tää on ehkä hölmöin väite ikinä.:D 

Kroppa ja persoonallinen ulkonäkö ovat työkaluja siinä, missä mikä tahansa muukin työkalu.
Työt on töitä ja sen ulkopuolella esimerkiksi mä itse olen usein se, joka piiloutuu muiden taakse ryhmäkuvassa tai “sattumalta” jää puuttumaan -en todellakaan siis ole mikään linssilude vapaa-ajalla.

4. “Maksaisipa joku mullekin siitä, että vähän hymyilen kameralle”.
-Niin, maksaisipa joku mullekin siitä. Usein ei lainkaan ajatella sitä, että mallin työ on kaikkea muuta, kuin “vähän hymyilemistä kameralle”.
Mä esimerkiksi:
– Pidän kroppani kunnossa ja valmiina kameran eteen jatkuvasti, sillä kuvaukset tulevat usein lyhyellä varoitusajalla.
Tähän kuuluu esimerkiksi yöunista kiinni pitäminen, treenaaminen, oikea ruokavalio, ihosta huolehtiminen ja itsensä kehittäminen
– Käyn castingeissa ja koekuvauksissa
– Markkinoin itseäni ja päivitän portfoliotani jatkuvasti

Lisäksi itse kuvausmatkat ovat usein pitkiä, päivät voivat venyä toisinaan pitkästi yli kymmeneenkin tuntiin jos kuvataan isompia kokonaisuuksia ja yöunetkin voivat jäädä vähiin. 
Kameran edessä olemisen lisäksi istutaan tunteja meikissä, maskeissa, hiuksissa ja vaihdetaan asuja sekä testaillaan kuvakulmia, poseja yms.

Sen jälkeen vielä se kuvausosuus. Usein kuvatessa visiot ja ideat kehittyvät ja niitä muutetaan vielä useaan otteeseen siinä työskennellessä. 
Oikea mielentila, poseeraukset, ilmeet, liikkuminen ja eleet, katse, hankalienkin asentojen ja asujen handlaaminen, keskittyminen ja paljon muuta… kaikki pitää mennä nappiin. Jos ei mene, kuvataan niin kauan, että menee.
Vähän muutakin siis, kuin “MUIKKU” ja *räps*!

Pitkät kuvaukset ovat väsyttäviä ja usein tulee nälkä ja väsy, mutta se ei saa työnjäljessä näkyä.


5. Vaivaannunko nähdessäni itsestäni mainoskuvia/ videoita tms. jossain?
– Joskus tulee vähän hassu fiilis, jos näkee itsensä jossain lookissa tai kuvassa, joka ei näytä yhtään multa itseltäni. Ei se vaivaannuta kuitenkaan, ajattelee vaan, että näytänpäs eriltä. Joskus se myös hämmentää, jos törmää itseensä jossain missä ei sitä odota.

6. Miten voin olla malli, kun olen vain 168 cm pitkä
– Ainoita juttuja mihin pituus on mulla vaikuttanut, ovat olleet seuraavat:
-En ole kelvannut joihinkin näytöksiin
-Jotkut toimistot ottavat listoilleen vain pidempiä naismalleja, joten mikäli aktiivisesti etsisin toimistoa, se voisi koitua esteeksi tietyissä tapauksissa.
Ylipäätään pituudella on enemmän merkitystä näytöksissä ja kansainvälistä uraa havittelevalle mallille on suuri etu siitä, että täyttää ns. normaalit pituusvaatimukset.
Se ei kuitenkaan onneksi ole ollut mulle mikään estävä tekijä koskaan! 

7. En voi olla “oikea” malli, kun en ole millään toimistolla.
– Kyllä voi olla malli ilman toimistoakin. Hankalampaahan se toden totta on.
Mä teen yhteistyötä eri toimistojen kanssa nykyisin mutta olen rakentanut kaiken pohjan itse. Mun mielestä jos töitä riittää, ei ole merkitystä, mitä kautta ne tulevat. Olen myös aika jääräpää, enkä tahdo tehdä sopimuksia, jotka mahdollisesti rajoittaisivat tai ohjailisivat mun toimintaa tai työntekoa millään tavalla.
Tosin tässä tullaan taas siihen, että kansainvälisestä urasta haaveileva malli kyllä tarvitsee toimistojen osaamista ja apua. 

8. Mitä kaikkea mä teen mallina?
– Mä teen paljon erilaisia kuvauksia, kuten esimerkiksi mainoskuvauksia, katalogikuvauksia, videokuvauksia, musiikkivideokuvauksia, toisinaan pieniä leffajuttuja, workshopeja, näytöksiä (näitä vähän vähemmän, sillä kameratyöskentely on enemmän mun juttu), ja no, milloin mitäkin…


9. Mikä on parasta mallin työssä?
– Ehdottomasti erilaiset luovat persoonat, joiden kanssa saa työskennellä.
Mä myös rakastan kuvauksia siitä, että ne ovat joka kerta niin erilaisia.
On siistiä, kun joka kerta on uusi “haaste” suoritettavana.

10. Mikä on haastavinta mallin työssä?
– Haastavinta on varmaan pitkät ja väsyttävät kuvauspäivät. Odottelua on paljon ja jos väsy yllättää, on keskittyminen kameran edessä toisinaan haastavaa.
Joskus olosuhteet ovat myös hyvin haastavia. Voi olla todella kylmä tai kuuma, huono sää tms.. ne tuovat joskus ylimääräistä lisähaastetetta, jolloin keskittyminen oleelliseen vaatii enemmän panosta.

11. Miten esiintymistä / kuvattavana olemista voi oppia?
– Harjoittelemalla.
On olemassa erilaisia kursseja yms. mutta mä en oikein osaa neuvoa niissä, sillä en ole koskaan käynyt mitään. Olen tehnyt vuosia toisensa perään pohjatyötä, treenannut kotona peilin edessä, ystävien kameroiden edessä, muiden alan ammattilaisten kanssa keskustellen ja harjoitellen…
Olen vain puskenut itseäni epämukavuusalueelle niin usein kuin mahdollista, pitänyt silmät ja korvat avoinna ja opetellut. Opettelen edelleen.
Eniten oppia mä olen saanut ihmisiltä, joiden kanssa olen työskennellyt -sekä malleilta, että kuvaajilta. Ilman mitään “koulutuksia” mä kävin pitkän, pitkän tien mutta mä ajattelen myös, että löysin sitä kautta varmasti myös juuri sen “oman” juttuni ja tyylini.


Kuvat: Rainer Geselle
MUAH: Satu Arvo

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday