• anniina kangas

Mun lapsuus

Kesällä parasta oli, kun lähdettiin perheen kanssa yhdessä mökille.
Meidän kesämökki on järven rannalla, maailman kauneimmalla paikalla.
Päivät mökillä menivät siivillä toistaen aika pitkälti samaa kaavaa: rantasauna lämmitettiin jo aamusta ja siitä asti uitiin ja saunottiin. Välillä äiti tai mummo huusivat lapset rantaan ja pidettiin tauko.
Syötiin, levättiin hetki ja pian paineltiin takaisin järveen.
Sinne vaan, uintitaitoiset ja -taidottomat.

Siinä on myös syy, miksi meillä opittiin aikaisin uimaan.
Isi ja äiti ottivat meidät mukaan uimaan luonnon vesiin hyvin pienestä lähtien.
Siinä sitten pikku hiljaa jäätiin oman onnemme nojaan räpiköimään, ensin kellukkeilla ja äkkiä jo ilman kellukkeita.
Kesät menivät kotona muutenkin uidessa -meidän koti on joen rannassa, josta löytyivät kivat uimapaikat, sekä matalat kosket vesileikkeihin.
Kyllä, meidän vesileikit leikittiin vesipuistojen sijaan Pyhäjoen koskessa.

Myös meidän venereissut menevät samaan sarjaan: mökillä ne tehtiin puisella soutuveneellä, kotijoella taas itse rakennetuilla lautoilla. Niistä olisi kerrottavana jos jonkinlaista tarinaa, loppuratkaisuna luultavasti jokaisessa laudan uppoaminen ja märät vaatteet.

Muuten kesät menivät muun muassa majoja kotimetsän puihin rakennellen ja erilaisia pihaleikkejä leikkien. Meidän kotia ympäröivä metsä on täynnä ristiin rastiin kulkevia polkuja, jotka ovat muodostuneet meidän lapsuuden leikeissä.

Nuo polut on muuten myös ansoitettu aikanaan. Vielä tänäkin päivänä on riski, että polkua kulkiessasi lenkkarisi astuu läpi sammalella peitetystä ristikosta, jonka alla on syvä kuoppa ja pohjaan pystytettyjä tikkuja tai ämpärillinen jotain ikävää.
Kyllä, sun nilkka voi nyrjähtää ja ei, ei ole ok laittaa puutikkuja pystyyn ansaan metsäpolulle. Niin me kuitenkin tehtiin.

Myös puissa kiipeily ja erilaiset sotaleikit olivat kova juttu.
Näihin liittyen yksi legendaarisimmista tarinoista on varmaan, kun mun äiti katsoi ulos ikkunasta ja näki halkojen viuhuvan ilmassa pihalla.
Jep, se oli poikien uusi, hauska leikki. Halkosota.
Ja jep, äidillä tuli kiire pihalle.

Onkiminen oli ihan parasta.
Oikeastaan jo onkimatojen metsästäminen oli ihan parasta – silloin, kun sattui löytämään hyvät apajat. Voi sitä riemun määrää, kun kaivoi mummolan kompostia ja isoja, lihavia matoja alkoi löytyä. Jep, ihan mun lempipuuhaa.
Muistan kerran, kun onkimadot loppuivat kesken. Nokkelina poikina ja tyttöinä sitten vain jo ongituilta, kuolleilta kaloilta silmät irti ja ongen koukkuun ja onkiminen jatkui.
Mielikuvitusta me ainakin opittiin käyttämään.

Syksyllä alkoi koulu meidän pienessä alakoulussa, jossa oli vuosittain muistaakseni noin 70 oppilasta.
Maailman paras koulu pienelle ala-astelaiselle.
Kouluun käveltiin tai pyöräiltiin päälle kaksi kilometriä suuntaansa joka päivä, satoi tai paistoi.

Niin tehtiin myös talvella – kulkuneuvot vain vaihtuivat. Pyöräily tuotti usein haasteita peilijäässä olevan tai auraamattoman tien vuoksi. Sitten kahlattiin hangessa polvia myöten tai mentiin potkurilla tai suksilla. Millä nyt parhaiten pääsi.
Muistan, kun mä halusin nastat kuomien pohjaan, että potkuria olisi helpompi potkia eteenpäin jäisellä tiellä. Isi laittoi mun kengän pohjiin ruuvit. Kyllä muuten toimi.

Talvella koulumatkoihin saatiin kulumaan tunteja. Yleensä syynä oli joko se, että ojat olivat täyttyneet lumesta ja niihin oli hauska hyppiä sekä kaivaa tunneleita. Joskus syynä oli lumisota, toisinaan painava reppu ja paksu hanki.
Välillä tultiin kotiin sormet tunnottomana, ripset ja kulmakarvat kuurassa. Aina päästiin kuitenkin kouluun ja takaisin!
Voi sitä juhlapäivää, kun sai autokyydin.

Talvisin me hiihdettiin paljon, tehtiin retkiä pulkkamäkiin ja hiihtoladuille, rakennettiin lumilinnoja ja ulkoiltiin.
Mä myös luin ihan valtavasti. Etenkin talvisin mä AHIMIN kirjoja heti, kun lukutaito siihen riitti.
Tex Willerit, Lucky Luket, Mustanaamiot ja Asterixit olivat myös mun suosiossa.
Talvi-illoista mä muistan parhaina juttuina myös tähtien ja kuun katselun kaukoputkella ja pöllöjen kuuntelun.
Kyllä, pöllöjen kuuntelun.

Keväällä parasta oli, kun tuli tulvat.
Joen vesi nousi pelloille ja teille ja koko maisema oli yhtä järveä.
Muistan, kun naapurin pojat soutivat veneellä peltoa pitkin ja mun mielestä se oli siisteintä ikinä.
Kumisaappaat hörppäsivät kymmenen kertaa päivässä.
Purojen rakentaminen oli myös yksi hauskimmista jutuista.

Kevät oli myös linturetkien aikaa.
Oli niin kivaa, kun koko perhe hyppäsi autoon, äiti pakkasi eväät mukaan ja lähdettiin retkelle.
Kiikaroitiin lintuja ja laitettiin ylös ne, jotka olivat jo saapuneet.
Koko kevät kisailtiin siitä, kuka näki tai kuuli minkäkin linnun ensimmäisenä.

Linnuista puheen ollen -yksi parhaista jutuista oli lintujen ja oravien ”kesyttäminen”.
En tiedä, kuinka pitkiä aikoja mäkin istuin lintulaudan alla leivän murusia kädessäni.
Odotin, odotin ja odotin liikkumatta tunnista toiseen, että orava tai lintu uskaltautui lähelle ja hakemaan ruokaa.
Voi sitä riemun määrää, kun lintu istui kädelle syömään puoleksi sekunniksi.
Luulisi, että noiden tuntien jälkeen meikäläiselle olisi jäänyt hippunen enemmän kärsivällisyyttä.
Mutta ei.

Pian oli taas kesä.
Matkat mökille, meren rantaan ja mummilaan olivat lähellä.
Kesät olivat lapsuudessa niin pitkiä ja kauniita, että ne tuntuivat ikuisuudelta.
Kaikki vuodenajat olivat, omalla tavallaan.

Te toivoitte kovasti mun kirjoittavan lapsuudesta tai kotikaupungistani jotain.
Tässä oli pintaraapaisu mun lapsuudesta ja niistä asioista, joita mä rakastan muistella. Nää on myös sellaisia juttuja, jotka on muovanneet mua paljon siihen, mikä mä tänä päivänä olen sekä asioita, joista toivon voivani välittää paljon omille lapsilleni jonain päivänä.

Mä en halua kirjoittaa mun perheestä sen tarkemmin, sillä he ovat yksityishenkilöitä, joten ajattelin tän olevan hyvä tapa jakaa teille vähän sitä, missä ja miten mä olen kasvanut.

Siellä mä kasvoin, isossa perheessä, luonnon keskellä pienessä maalaiskylässä.
Siitä mä olen äärettömän onnellinen. <3

2
Jaa:

This Post Has 4 Comments

  1. Avatar

    Ai vitsit niin moni asia nosti omat lapsuusmuistot pintaan! Minäkin oon käytännössä asunut järvessä koko lapsuuteni, matojen kaivaminen just parasta, metsäpolut lähimetsissä (tosin me ei tehty ansoja ;)) ja lukeminen, voi pojat on tullut kyllä luettua kauheasti kaikkea😄

    1. Avatar

      Ihana kuulla! 😀 Nää on niiiin kultaisia muistoja.

  2. Avatar

    Olitko joskus sijaisperheessä, kun muistaakseni joskus kauan sitten puhuit blogissa että sulla oli pohjoisemmassa toinen perhe missä asuit sun teini-iän. Haluutko kertoo lisää siitä? T. Itse sijaisperheessä teininä ollut

    1. Avatar

      Hei, kiitos kommentista, en ole ollut sijaisperheessä! Muutin kotoa suht nuorena tätini perheen luokse toiseen kaupunkiin. Siitä sitten myöhemmin omilleni. 🙂

Vastaa

Close Menu

Black Friday