Kaikki me olemme sopivia piirteinemme

Kuinka moni tietää dinojuna-lastenohjelman ja sen (ärsyttävänkin) tunnarin? ”Kaikki me olemme dinosauruksia piirteinemme.” Vaikka laulu itsessään saattaa jopa ärsyttää ja hitsaantua tiukasti takaraivoon kiinni, on sanoma siinä hyvä. Kaikki dinohahmot ovat keskenään erilaisia, mutta silti kaikki dinosauruksia – omanlaisiaan. Samaa voisi sanoa meistä ihmisistä. Kaikki me olemme ihmisiä piirteinemme. 

Koska mun omakin laji on todella ulkonäköpainotteinen, on hyvin tarkkaa miten lajiin liittyvistä ulkonäköasioista puhuu ääneen 7-vuotiaan neidin kuullen. Toki täytyy myöntää, että välillä tulee puhuttua hyvinkin avoimesti, mutta toisaalta tyttö kyllä myös tietää niiden juttujen olevan nimenomaan lajiin kohdistuvia. Tyttö myös tietää, että joskus äiti voi olla dieetillä, joka tarkoittaa ainoastaan sitä kisaan valmistautumista. Ja tyttö myös tietää mun dieettavan, valmistautuvan kisoihin ja ylipäätään harrastavan kyseistä lajia, koska nautin siitä. Ja se jos mikä on tärkeää opettaa myös lapselle. Että kukin tekee ja harrastaa asioita mistä nauttii.

Sopivan kauniita sekä juhlissa….

Koska ulkonäköpaineet ovat kuitenkin tänä päivänä valtavat, on todella tärkeää puhua omasta kehosta ja omasta itsestään kunnioittavasti. Voi miten monta virhettä mäkin oon jo tehnyt ja puhunut ihan liian kriittisesti itsestäni joskus. En toki enää viime vuosina. Onneksi sitä voi silti aina oppia ja koskaan ei ole liian myöhäistä parantaa sitä itsetuntoa ja sitä kautta myös lapsen itsetuntoa. Koska faktahan on se, että meidän oma itsetunto heijastuu suoraan lapseen. Jos itse inhoat itseäsi, sen varmasti myös näytät ja täten lapsi oppii, että itseään voi myös inhota.

…. että arkena 🙂

Mä itse en oo mikään aktiivisin somettaja. En oo se, joka laittaa someen päivittäin useita selfieitä. Oon selfieissä ja somejulkaisuissa aika harkittu. Siltikään en halua julkaista vain kauniita kuvia enkä esimerkiksi käytä koskaan filtereitä kuvissani. Kyllä kuvat pitää olla vähän realistisiakin.

Mua suorastaan ahdistaa päivä, kun mun pieni tytär eksyy instagramiin. Mua ahdistaa se päivä, kun en häntä voi enää kieltää menemästä sinne ja kontrolloida instagramin ja muun käyttöä. Haluaisin hänen tajuavan, että vaikka instagram täyttyis toinen toistaan kauneimmista naisista täydellisine vartaloineen, olemme me kaikki vain ihmisiä. Kaikki me olemme ihmisiä piirteinemme. Ennen kaikkea, kaikki me olemme sopivia piirteinemme. Mä uskon siinä osittain onnistuneenikin. Muistan viime vuodelta hetken, kun puhuttiin Markuksen kanssa mun kehon muutoksista vuosien varrella. Puhuimme siitä ehkä vähän liiankin avoimesti, koska tyttö otti haaviinsa jutut. Hetken tyttö miettikin onko äiti nyt iso vai pieni ja lopulta totesi mua halaten: ”Äiti on sopivan kokoinen.” Myös viime viikolla puhui hassuttelevasti koirastamme, joka on hänen mielestään pullukka. Pian kuitenkin oikaisi juttunsa. ”Ei Ronja oo pullukka, Ronja on aivan sopiva.” Kyllä, kaikki me ollaan sopivia!

Itseasiassa me tykätäänkin tytön kanssa siteerata tuota dinojuna-lausetta aika useinkin jutuissamme. Yleensä silloin lause kuuluu: ”Kaikki me olemme sopivia piirteinemme.” Luonnollisesti tuo tietty lause täytyy sanoa aina laulaen oikealla nuotilla kesken normaalin jutustelun. 

Sulje