Muista palautua myös arjesta

Hyvää joulukuuta kaikille! Meidän joulukuu alkoi sekä mukavissa että vähän ärsyttävissä merkeissä. Nimittäin me päästiin lauantaina muuttamaan isompaan asuntoon. Muutto itsessään oli mukava juttu, koska ollaan jo hyvän aikaa odotettu, että päästäis vähän väljempiin tiloihin. Mutta kuten kaikki tietää, vaikka lopputulos on pelkästään kiva juttu, ei se itse tapahtuma oo mitään kovin herkkua. Tämä saikin mut miettimään palautumisen ja levon merkitystä. Ja kaikkein eniten pohdin tässä tekstissä sitä, koska on oikea aika jättää treenit väliin. Miksi kannattaa jättää joskus treenit väliin.

Mun normaali treenimäärä on tällä hetkellä viikossa neljä salitreeniä. Lisäksi tietysti tulee koiran kanssa ulkoiltua, mutta niitä en ole ikinä laskenut. Se koiran kanssa ulkoilu on ihan sitä normaalia arkiaktiivisuutta siinä missä moni saa liikuntaa tosi paljon vaikkapa fyysisen työn ohessa – laskematta sitä fyysistä työtäkään treeniksi. Jokaisen elämässä on kuitenkin olemassa tietynlaisia hetkiä, jolloin kannattaa myös nuo koiran ulkoilutukset, fyysinen työ ja muut pakolliset arkiaskareet ottaa huomioon ja miettiä, kannattaisiko salitreeni jättää tekemättä. Niitä arkiaskareita kun on hankala jättää väliin, mutta treenaamisen voi aina jättää väliin jos muu arjen kuormitus alkaa mennä yli.

Yksi hyvä esimerkki on vaikkapa muutto. Viime perjantaina me oltiin Markuksen kanssa töissä ihan meidän normaali työpäivä klo 8-14. Sen jälkeen me mentiin kotiin, käärittiin hihat ja alettiin töihin. Hommia tehtiinkin iltayhteentoista asti, auts. Lauantaina aloitimme jo ennen kukonlaulua ja muutto oli valmis klo 15 päivällä. Noihin tunteihin ja päiviin vuodatettiin aika paljon hikeä, verta ja kyyneliä. Allekirjoittanut itkeä vollotti pariinkin otteeseen ja oli ihan valmis heittämään hanskat tiskiin, mutta onneksi on aina tuo toinen puolisko nostamassa ylös jos itse meinaa kaatua. 🙂

Oltiin etukäteen päätetty, että tehdään lähes kaikki siivoukset ja osa pakkaamisesta vasta perjantai-iltana. Sen lisäksi itse muuttopäivä oli lauantai. Meidän elämänrytmiin sopii paremmin yksi isompi rutistus kun se, että joudumme monta viikkoa keskittyä siivouksiin ja pakkaamiseen. Se olisi ollut lähes mahdotonta, koska vaikka emme itse treenaisi, on niin paljon muuta. Päivätöiden lisäksi treenautamme muita, kuskaamme tyttöä harrastuksiin, lenkitämme koiraa ja teemme ihan muita perusjuttuja mitä arkeen vaan voi kuulua. Olisi ollut todella hankala yrittää siinä sivussa vielä pakata ja touhuta. Ja lyhyempikestoisella stressillä ja kuormituksella pääsimme, kun urakoimme kahden päivän ajan ihan tosissaan.

Olikin selvää, että viimeisellä viikolla emme ehdi ajatella omia treenejä. Jos ne jää tekemättä, ne jää. No, loppuviimein siinä kävi niin, että mäkin silti ehdin viikon aikana jopa kolmelle treenille eli vain yksi jäi tekemättä. Lauantaina, kun olimme kuitenkin valmiita jo klo 15, mietin kuinka moni olisi siinä kohtaa suunnannut salille, koska treenejä on tekemättä? Kuinka moni innokas, ehkä nuori nainen tai mies olisi ajatellut siinä kohtaa, että koska kello ei ole paljon, voi salille vielä mennä? Työntänyt mielestään sen ajatuksen, että kaksi päivää on huhkittu niska limassa muuton suhteen, jonka lisäksi myös koira täytyy lenkittää ja töihin herätä jo ylihuomenna? Mä uskon, että ainakin osa olisi heittänyt treenikamat niskaan ja lähtenyt kolistelemaan rautoja. Treeni olisi ehkä saattanut kulkea ihan hyvin eikä sitä palatumista ja sekä henkistä että fyysistä ylikuormitusta olisi sen kummemmin miettinyt. Sunnuntaiaamuna olisi taas herätty ja menty salille. Siinä välissä olisi myös purettu muuttotavaroita, lenkitetty se koira ja tehty muut pakolliset arkiaskareet. Sitten olisikin jo edessä arkiviikko ja se normaali oravanpyörä. Missä välissä ehtii palautua?

Tytöt osas ainakin levätä.. Kun muut ahersivat, meidän tytöt menivät makuuhuoneen nurkkaan piiloon syömään välipalaa. 😀

Voi olla, että tuo nimenomainen muuttoviikonloppu ei ikinä olisi näkynyt sen kummemmin siinä jaksamisessa. Ne nimenomaiset muuttoviikonloput treenit eivät saisi ylirasitusta lävähtämään kasvoille kuukauden tai parin päästä. Mutta ne nimenomaiset treenit olisivat kuitenkin olleet pari uutta kortta kamelin selkään.

Tähän kohtaan sopiikin lainaus mun viisaan mieheni sanomisista: ”Levätä täytyy säännöllisin välein, ennen kuin väsymys tulee eikä vasta siinä vaiheessa, kun yliväsymys on jo päällään. Jos lepää vasta, kun on jo yliväsymyksen merkkejä ilmassa, levosta voi tulla huomattavasti pidempi.”

Niin, tuo kiteyttää aika hyvin kaiken. Joskus tulee oltua jälkiviisas. Se on väistämätöntä, koska aika usein me ihmiset opitaan kantapään kautta. Välillä kannattaa kuitenkin muistaa ajatella vähän etukäteen. Olla kaukaa viisas.

Ihminen ei voi palautua kovasta treenistä jos koko muu arki on yhtä hullunmyllyä. Jos on sekä henkisesti että fyysisesti ihan poikki vaikkapa vaan sen muuton takia, on treenistäkin palautuminen mahdotonta. Ensin täytyy palautua muusta. Ihminen on kokonaisuus. Treeni on stressi ja kuormitus keholle. Muuttokin on stressi ja kuormitus keholle. Molemmat vaatii palautumista. Ei se ihmiskeho tiedä, että sillä muutolla ei yritetä kasvattaa hauista, vaikka sä sen sille sanoisitkin. Ihmiskeho ottaa sen muuton stressinä siinä missä treeninkin ja vaatii aikaa palautua.

Me siis otettiin lauantai-ilta ihan rennosti ja suunnattiin salille vasta sunnuntaina. Treeni kulki sunnuntaina ihan hyvin, mutta kuitenkin jokin painoi. Huomasin, että mäkin olisin saanut olla vieläkin kauempaa viisas. Sunnuntain treeninkin olisi voinut jättää vielä väliin. Toisaalta taas pääkoppa kaipasi jo tuuletusta muuton keskeltä. Ja sehän me kaikki tiedetään, että se treeni on myös terapeuttista ja joskus muun stressin keskellä on hyvä päästä päästelemään höyryjä salille jos se kerta hyvältä tuntuu. 🙂

Loppuun vielä kiteytettynä: Ihmiskeho on kokonaisuus, joten muista kokonaisuus myös omissa tekemisissä. Ihmiskeho vaatii palautumista treenin lisäksi myös muista arkea kuormittavista jutuista. Joskus treenin väliin jättäminen kasvattaa sitä hauista huomattavasti enemmän kun se itse hauistreeni. 

Sulje