Suurin niistä on rakkaus

Me saatiin reilu viikko sitten kuvaajan ottamat hääkuvat ja se innoitti mut pohtimaan jälleen rakkautta. Tässä nyt on häiden alla muutenkin herkistelty ja mietitty tätä aihetta ja noiden kuvien myötä se nousi taas mieleen. Mitä on rakkaus? Miltä se tuntuu? Miten se näyttäytyy? Mikä on rakkaudessa tärkeää? Seuraavaksi saat lukea mun mietteitä aiheesta. 

Oon reilu vuosi sitten kirjoittanut yhtä hääkorttia varten tälläisiä ajatuksia rakkaudesta.

”Rakkaus on sitä, kun on koko loppuelämä aikaa, eikä sekään riitä. Kun haluaisi viettää toisen kanssa jokaisen mahdollisen minuutin, jokaisen sekunnin.

Rakkaus on sitä, kun herää aamulla hymyillen. Kun ei malttaisi nukkua yhtäkään yötä yksin, eikä toisaalta nukkuakaan ollenkaan.

Rakkaus on sitä, kun kulkee ylpeänä toisen rinnalla. Kun tarttuu toisen käteen toivoen, että koko maailma näkee.

Rakkaus on sitä, kun on turvassa. Kun kulkee toisen rinnalla ilman pelkoa, vailla huolen häivää. Kun tietää, että voi luottaa. 

Rakkaus on sitä, kun on ihastunut. Kun joka päivä on perhosia vatsassa. Kun hymyilyttää väkisinkin. Kun ei voi pitää näppejään erossa toisesta.

Rakkaus on sitä, kun ollaan me. Kun pidetään aina yhtä. Kun on arvokas yksilönä, mutta vielä arvokkaampi yhdessä.

Rakkaus on sitä, kun voi olla oma itsensä. Kun voi sanoa mitä vaan. Kun voi näyttää miltä vaan. Ja silti se toinen rakastaa.

Rakkaus on sitä, kun on kaikki mitä tarvitsee ihan käden ulottuvilla. Eikä muuta onneen tarvita.”

Mun mielestä nuo ajatukset kertoo aika paljon. En mä osaa paremmin sitä kiteyttää eikä noita tarvi sen kummemmin selittää. Kyllä sen tietää, kun rakastaa.

Mutta on yksi asia mitä haluan korostaa ja mikä meidän parisuhteessa on todella tärkeää. Se on puolison kunnioitus. Meidän suhteessa molemmat osapuolet katsovat toista sopivalla tavalla ylöspäin. Me kunnioitetaan toisiamme. Toinen saa olla oma itsensä, toisen sanoja ja tekoja kunnioitetaan eikä toista väheksytä. Toista ei kahlita, toista ei määräillä, toista ei kielletä, toista ei moitita. Mä uskon, että mun siskot, äiti ja kaverit on jo huomanneet, että mun suusta ei kuulla tyypillisiä lausahduksia: ”Markus jätti taas ne likaiset sukat lattialle”. Ei, me ei vaan puhuta toisesta niin. Jos ne sukat ärsyttää, se kerrotaan toiselle suoraan eikä valiteta selän takana muille. Se kunnioitus on mukana joka hetkessä, joka tilanteessa.

Silti me ei tykätä lauseesta, että puoliso olisi paras ystävä. Kyllä, puolisolle kerrotaan ihan kaikki. Yhtä paljon ja enemmän kuin ystäville. Mutta silti ne ystävät on asia erikseen. Molemmat tarvitsee niitä ystäviä, joille puhua asioista kuin mies miehelle tai nainen naiselle.  Ne ystävät on eri asia. Se puoliso on eri asia. Jotain paljon enemmän. Se puoliso on ikään kuin toinen puoli sinusta.

Meidän suhteessa molemmat pitää toista kuin kukkaa kämmenellä eikä ikinä loukkaisi toista mitenkään. Jos itseä sattuu harmittamaan joku asia toisen teoissa tai sanoissa, se kerrotaan suoraan. ”Mä en tykännyt, kun sä teit/sanoit niin.” Sitten se asia keskustellaan läpi. Jutellaan miksi toinen teki tai sanoi näin ja loppuviimein asia voi olla jopa väärinkäsitys ja harmistunut osapuoli tajuaa olleensa turhaan harmistunut. Mörköjä ei jätetä kaappeihin vaan kaikki puhutaan suoraan.

Suhteet on erilaisia. Toisille sopii toisenlainen tapa kuin toisille. Esimerkiksi me ollaan samassa paikassa päivätöissä, harrastetaan yhdessä ja lisäksi meillä on vielä yhteinen yritys. Me ollaan siis lähes 24/7 yhdessä. Ja se sopii meille, mutta tiedän, että kaikille se ei sopisi.

Kuvat: Jasmiina Soidinaho

En siis kehottaisi kaikkia toimimaan suhteissa täysin samalla tavalla, kun me toimitaan. Mutta asia mitä mä toivoisin joka suhteessa olevan, on se kunnioitus ja arvostus. Että jokainen ihminen kokisi olevansa suhteessa kunnioitettu ja arvostettu. 

Ei mulla muuta kuin rakkautta kaikkien viikkoon! ♥ 

Sulje