38.raskausviikko – hyviä yöunia ja kasvukontrolli

Kuten viime viikolla raskausviikkoja 32-37 käsittelevissä postauksissa lupailin, olisi viimeiset viikot tarkoitus käsitellä viikko kerrallaan. Nyt, kun kuitenkin mikä tahansa viimeisistä viikoista voi keskeytyä synnytykseen. 🙂 Näitä viimeisten viikkojen fiiliksiä on muutenkin mukava vähän tarkemmin päiväkirjamaisesti avata ihan itseäänkin varten. Postauksesta tulikin yllättävän pitkä näin, vaikka mitään erityisiä raskausoireita ei edes ole ollut. 

37+0

Laskettu aika on perjantai 1.2, joten viikko vaihtuu aina perjantaina. Ihan hauska odottaa aina nimenomaan perjantaita, kun se tietää myös viikonlopun tuloa. 🙂 Itselle nyt arjella ja viikonlopulla ei ole muuten suurta merkitystä, mutta onhan se mukava, kun koko perhe on kotosalla.

Tätä päivää ja viikon vaihtumista olin erityisesti odottanut, koska 37+0 tarkoittaa sitä, että vauva on täysiaikainen. Täysiaikaisuudella taas tarkoitetaan sitä, että jos vauva päättäisi syntyä, olisi synnytys jo normaali eikä sitä pidettäisi ennenaikaisena. Toisinsanottuna vauva on myös jo valmis tulemaan maailmaan, viimeiset viikot ja päivät vain lähinnä valmistelevat ja kasvattavat vauvaa entisestään. Mitä kauemmin vauva pysyy masussa näiden viikkojen jälkeen, sitä helpompaa käsittääkseni myös imetyksen pitäisi olla, koska vauva on koko ajan vahvempi ja valmiimpi.

Tähän perjantaiaamuun heräsin virkeänä. Alla oli yhdeksän tunnin yöunet ainoastaan yhdellä vessaan heräämisellä. Saattaisin nukkua vastaavasti ilman raskauttakin eli oon kyllä todella onnekas näiden öideni kanssa.

Aamupäivästä kävin koiran kanssa 30 minuutin kävelylenkillä. Alkumatkasta tuli vähän kipuilua alavatsalle, mutta nekin väistyi matkan edetessä eikä muita oireiluja ollut.

Kun tyttö pääsi koulusta klo 12 ja tuli kotiin, innostuttiin leipomaan muffinsseja pakastimeen jo valmiiksi vauvan syntymän jälkeistä aikaa ajatellen, kun vieraita tulee uutta tulokasta katsomaan. Tää muffinssien leipominen ja niiden maistelu sekoitti mun ruokarytmin ihan täysin ja nyt täytyy nolona tunnustaa, että mun oikea ateriaväli venyi lopulta aamupäivän puoli kahdestatoista iltaseitsemään. Välissä söin toki sekä taikinaa ( 😀 ) että valmiita muffinsseja, mutta olisihan tuohon väliin pitänyt normaalikin ateria kyllä mahduttaa.

37+1

Tälle päivää on merkannut, että takana oli ihan ok yö. Ei varsinaisesti huono, mutta ei myöskään erityisen hyvä. Jollain tapaa siis levoton, vaikka erityisesti en valvonutkaan. Unta kertyi joka tapauksessa yhteensä 8-9h eli kuitenkin hyvän pituinen yö.

Aamulla mulla oli jotenkin ihan hirveän huono olo. Oksetti, vatsaan sattui ja vauvan liikkeet tuntui ikävältä. Käytiin koiran ja tytön kanssa ulkoilemassa puolisen tuntia. Kyseessä ei ollut varsinainen lenkki, sillä ulkoilu oli rauhallista jaloittelua pellolla ja pulkkamäen tienoilla, mutta jatkuvasti tuli pienesti liikuttua. Huono olo väistyikin ulkona ollessa ja myös sen jälkeen, mutta myöhemmin varsinkin vatsakipu palasi. Aloin kuitenkin tässä kohtaa todeta, että kyseessä taisi olla ihan vaan mun omaa ärtynyttä suolta, koska vatsa kipeytyi ruokailujen jälkeen. Sen vuoksi pyrinkin syömään mahdollisimman fiksusti koko päivän kaikkea mahdollisimman helposti sulavaa ja mun mahalle varmasti sopivaa. Tosi vähällä oon kyllä päässyt ärtyneen suolen suhteen raskausaikana!

Tottakai olin jo ehtinyt googlettaa huonon olon yhteyttä synnytykseen. Se on kyllä huomattu, että mikä tahansa voi tarkoittaa synnytystä. 😀 Hyvin nukuttu yö, huonosti nukuttu yö, vauvan levottomuus, vauvan rauhallisuus, oma levottomuus, oma rauhallisuus… 😀 Enpä mäkään näitä niin tosissani googlettele, lähinnä hauska miettiä ja lukea muiden kokemuksia. 🙂

Testailin kuvausvaatteita ja huomasin, että parit omat farkut mahtuu edelleen jalkaan. 🙂

 

Vaikka päivä oli rauhallinen ja puolen tunnin ulkoilukin oli lähinnä rauhallista jaloittelua, oli illalla kipuja tosi paljon. Lonkkien sisälle ja nivusiin sattui tosissaan, ihan kuin jotain olisi irti. Samoin alavatsaan sattui varsinkin vauvan liikkeet. Ei kuitenkaan mitään supistuksiin ja synnytykseen viittavaa enkä sitä toki odottanutkaan. Mun fiilis on ollut ja on edelleen tosi rauhallinen ja yllättyisin varmasti jos synnytys käynnistyisi esimerkiksi ennen 39+0.

37+2

Jälleen tosi hyvä yö takana. Ei minkäänlaista levottomuutta ja muistaakseni vain yksi vessassa käynti 9h yön aikana.

Tämä päivä oli kaikin puolin aktiivinen ja mukava. Mulla oli mahakuvaukset Jasmiina Soidinahon kanssa, joka on kuvannut aiemmin jo mun huomenlahjakuvat, meidän hääkuvat ja meidän salikuvat. Hyvä ja varma luottokuvaaja! Ja niin vaan onnistuttiin nytkin todella hyvin sen mitä ehdin kuvia jo kameran näytöltä nähdä. Näitä kuvia tullaan kyllä näkemään myöhemmin täällä bloginkin puolella eli en nyt sen kummemmin paljasta millaisia kuvia otettiin.  🙂

Kuvausten jälkeen lähdettiin käymään puolen tunnin kävelylenkillä koiran kanssa. Kipuja ei ollut minkäänlaisia eli oikein vaivaton lenkki.

Illalla olin luvannut vetää vielä ryhmäliikunnan, Rintamareenin. Markus oli kyllä mukana ja näytti pari liikettä mun puolesta, mutta hyvin kyllä onnistui edelleen ryhmäliikunnan vetäminen. Ja aina se on yhtä mukavaa. Asiakkaat on ne, jotka tekee tunneista todella mukavia! 🙂

Ryhmäliikunnan jälkeen oli pientä kipua alavatsalla, ihan sitä samaa mitä kävelylenkeistäkin tulee, vaikka en joutunut montaa liikettä tunnin aikana edes näyttää.

Ryhmäliikunnan jälkeen tein vielä oman treenin yläkropalle; pieni “kuntopiiri” kahvakuulalla ja kehonpainolla sisältäen rinnallevetoa ylöstyönnöllä ja kulmasoutua kahvakuulalla sekä punnerrusta boksia vasten. Näitä kolme kierrosta ja sen jälkeen vielä hauikselle ja ojentajalle supersetti kolme sarjaa molempia. Ihan sellainen simppeli ja suhteellisen kevyt n. 30 minuutin treeni.

37+3

Maanantaiaamuun ja samalla Markuksen talvilomaviikkoon heräsin 10 tunnin yöunien jälkeen. Tämä yö oli vaan hieman levoton ja aamuyöstä olinkin tunnin verran hereillä. Ei mikään ihan mahdoton kuitenkaan. Heti aamulla herätessä mun selkä oli jotenkin tosi väsynyt ja sitä jatkui koko päivän. Ei kipua, vaan lähinnä väsymystä.

Aamupäivästä käytiin koiran kanssa vajaan puolen tunnin kävelylenkki pellolla. Alavatsan kipuja oli heti alkumatkasta. Muuten päivään ei mahtunut mitään ihmeellisiä huomioita.

Smoothie banaanista ja rahkasta, päälle raakakaakaonibsejä ja mulpereita. Kiitos siskon. 🙂

 

Tytön voimistelutunnilla juttelin yhden äidin kanssa ja totesin hänellekin, että minkäänlaisia oireita synnytystä ajatellen ei oo, joka toisaalta välillä myös harmittaa. 😀 Oikeastihan se on vaan hyvä, kun ei tarvitse etukäteen kärivstellä kauhean kauaa. Mutta välillä sitä toivoisi edes pienen pieniä merkkejä! Uskon kuitenkin, että kipeät supistukset tulee mulle tälläkin kertaa vasta, kun se on oikeasti menoa. Samoin kävi tytön kanssa ja nyt näyttäisi tosiaan hyvin samalta tähän astisten oireiden perusteella. Synnytykseen valmistauduin taas sen verran, että ostin kauppareissulla uuden hammasharjan ja -tahnan sairaalakassiin. Nyt sairaalakassi on enää vähästä vajaa, lähinnä pikkujuttuja ja helposti lähdön hetkellä heitettäviä asioita kuten laturi ja itselle kotiutumishousut puuttuu. 🙂

Illalla närästi ihan hirveästi. Se riippuu selkeästi ruokailuista eli sen pystyy välttää, mutta toisaalta välillä yllättävätkin ruuat (kuten banaani!!) saa mulla närästystä aikaan.

37+4

Jälleen hyvä 9h yö takana. Vau:n puhelinsovellus kehottaa jaksamaan huonojen unien  kanssa, mutta itsellä ei kyllä oo tosiaan tuota ongelmaa. 😀

Aamupäivästä mun ja koiran tavallinen 30 minuutin kävelylenkki venyi 35 minuuttiin. Selkä tuntui väsyneeltä, alaselkä vääntää väkisin notkolle ja jouduin lyllertää jalat leveällä kuin ankka. Eli selkeästi askel jo vähän hidastuu. Mun mielestä on kuitenkin tärkeä ja hyvä käydä ulkoilemassa, koska nää meidänkin kävelylenkit on ihan kevyitä. Tekee hyvää sekä mielelle että keholle päästä ulos.

Olin varannut tens-laitteen jo reilusti viime vuoden puolella synnytystä varten ja tänään sovimme sen noutopäivää vuokraajan kanssa. Tämä sai mut pohtimaan jälleen synnytystä. Muistuttelinkin myös Markusta siinä mun toiveista synnytyksen suhteen. Se on kuitenkin tärkeä, että myös Markus ne mun toiveet mahdollisimman hyvin tietää ja muistaa, että hän osaa myös mun puolesta asioita sanoa tilanteen tullessa.

Päivällä käytiin Markuksen kanssa lounaalla Holysmokessa ja jälkkäreillä SpiceIcessa. Ai vitsi sitä ähkyä mikä siitä tuli. 😀 Normaalisti en olisi noin ähkyssä ollutkaan, mutta näin kun vatsa on täynnä ruuan lisäksi myös vauvaa niin hohhoijjaa. Tekikin hyvää parin tunnin päästä lähteä kävellen salille. Kävelymatkaan menee vain 15 minuuttia ja kotiinkin pääsin sitten auton kyydissä, mutta pienikin jaloittelu saa mukavasti ruokaa laskemaan. Salilla tein lisäksi 30 minuutin koko kropan treenin. Suurin osa treenistä hoitui nurkkatangolla; t-soutu ja kyykky nurkkatangolla supersarjana. Sen jälkeen askelkyykky taakse ja pystypunnerrus nurkkatangolla supersarjana. Viimeisenä vielä pari liikettä kuminauhan kanssa. Painojen kanssa siis pääosin ihan vielä treenailin, mutta painot olivat pienet eikä ns. liiallista ponnistelua enää treeneissä tule. Pääasia treenissä on, kun kroppa saa liikettä – nousujohteisuudesta ja sarjapainoista viis. Tässä kohtaa kun on hyvä säästää voimia ihan vaikkapa synnytystäkin ajatellen eikä kuluttaa itseään liikaa.

37+5

Varsinkin jos muiden raskaana olevien kanssa asiasta puhutaan, mua melkein nolottaa tämä asia. Eli jälleen todella hyvä yhdeksän tunnin yö takana. Kaksi kertaa kävin vessassa, mutta molemmilla kerroilla nukahdin samantien, kun takaisin sänkyyn pääsin. VAikka eihän tälläistä nyt syytä ole nolostella, mutta harmittaa monen muun puolesta, jotka unien kanssa kärvistelee.

Aamulla olo oli kuitenkin jotenkin tympeä; päätä särki ja oli flunssainen olo. Tuo flunssaisuus ei kuitenkaan onneksi siitä edennyt sen kummemmin päivän mittaan.

Aamupäivästä käytiin jälleen puolen tunnin kävelylenkillä. Kipuja ei tällä kertaa ollut ollenkaan. Ehkä pientä ähinää sai Markus välillä kuunnella erityisesti kun yritin saada kenkiä jalkaan ( 😀 ), mutta ei varsinaista kipua missään vaiheessa.

Ihanasti näkyy pojan liikkeet masun läpi ja tuntuukin tosi “ihanalta”, kun hän jämähtää johonkin tuollaiseen mukavaan asentoon. 😀

 

Alkuillasta mulla tuli ihan hirveän kova väsymys. Se tuli tosin ruuan jälkeen eli se voi kertoa mm. liian hiilaripitoisesta ruuasta. Mäkin söin nimittäin ihan mukavan annoksen lasagnea. Myös raskaushan vähän vaikuttaa insuliiniin ja voi saada myös insuliiniherkkyyttä ns. huonommaksi ja täten kropan reagoimaan väsymyksellä isoihin hiilarimääriin. Joka tapauksessa sellainen  valtava lamaannus tuli ruokailun jälkeen ja teki mieli mennä nukkumaan siitäkin huolimatta, että yöt on kuitenkin olleet tosi hyviä.

37+6

Varmaan voi melkein jo arvata mitä tulee seuraavaksi? Eli kyllä, jälleen hyvä 9-10h yö takana. Vessaan heräsin pari kertaa, mutta tapani mukaan nukahdin samantien. Heti aamusta sain aamupalapöytään soiton äitipolilta. Mulla piti olla perjantaina eli 38+0 kasvukontrolli, mutta soittivat ja kysyisivät mikäli pääsisin jo samana päivänä. Sehän sopi mulle paremmin kuin hyvin! Aina noita äitipolikäyntejä innolla odottaa ja oli mukava yllätys, kun sai yhtäkkiä olla jo parin tunnin päästä lähdössä tarkastukseen. 🙂

Ennen äitipolille lähtöä käytiin taas puolen tunnin kävelylenkillä.

Äitipolilla oli taas vuorossa käyrillä makoilua hetken aikaa, sen lisäksi peruspissanäytteet ja verenpaineet ja luonnollisesti vielä lääkärin käynti. Käyrillä kaikki oli priimaa ja verenpaineet ei ainakaan viittaa lähellekään raskausmyrkytystä vaan päinvastoin, 94/48 saatiin lukemaksi eli matalalla mennään. Eipä sitä itse huomaa, kun on mataliin paineisiin tottunut. Tämän jälkeen päästiin lääkärille ja melko pian ultrassa todettiin, että poika on nyt kasvanut oikein hyvin ,painoarvio oli nyt 2,9kg. Viimeksi mahan mitta laahasi aikalailla ja jos sama tuomio olisi nyt tullut, oltaisiin jouduttu käynnistellä. Eli onneksi nyt oltiin taas palattu takaisin sinne omalle käyrälleen viime kertaisen pienen notkahduksen jälkeen! Muutenkin kaikki oli oikein hyvin. Kohdunkaulalla ei ollut tapahtunut mitään, mutta kohdun ulkosuu oli jo pikkuisen pehmentynyt, kaksi viikkoa sitten ei vielä mitään pehmentymistä ollut eli ihan kiva, että jotain edistystä tässä välissä!

Äitipolin jälkeen haettiin vielä tens-laite. Nyt saa vauva luvan syntyä siis. 🙂 Jotenkin äitipolin jälkeinen fiilis olikin nyt tosi innostunut ja sellainen, että nyt tosissaan odotellaan vaan vauvan syntymää! Eikä onneksi ole enää pitkä odotus, vaikka menisi lasketun ylikin jonkin verran.

Iltapäivällä mulla tuli taas valtava väsymys, vaikka takana ei ollut edes mitään raskasta ateriaa. Eli olisiko nyt jotain loppuraskauden aiheuttamaa väsymystä. Myös pää oli vähän kipeä ja jännä, jota se on ollut muutamana muunakin päivänä.

Siinä olisi 38.raskausviikko käsiteltynä! Seuraavaa raskausviikkopostausta tulossa tällä tietoa jälleen viikon kuluttua ellei sitä ennen tapahdu mitään yllättävää. 🙂 

3
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday