3kk synnytyksestä – palautuminen, treenit sekä “kuntokuvaa”

Ohhoh, synnytyksestä alkaa olla jo 3kk (tarkalleen lauantaina) ja edellinen synnytyksestä palautuminen-postaus on kirjoiteltu kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen! Tuntuu, että kirjoitin sen ihan juuri! On siis aika keskittyä taas tarkemmin tähän synnytyksestä palautumiseen. 

Mistähän mä aloittaisin? Ensinnäkin, keho alkaa tuntua jo tosi normaalilta. En oikein keksi liikettä mikä tuntuisi jotenkin erityiseltä tai millään tavalla pahalta. Mun mielestä tähän liittyen pitäisi kuitenkin muistaa yksi todella tärkeä juttu. Vaikka omaa kehoa on aina tärkeä kuunnella ja se osaa aika hyvin kertoa yleensä mikä on sopivaa, synnytyksestä palautumisessa se ei ihan täysin päde. Kudoksilla kestää palautua kuitenkin aika kauan synnytyksestä ja kudokset/nivelsiteet ovat pehmeitä aika pitkään vielä silloinkin, kun sitä ei itse välttämättä tunne. Hormonit vaikuttavat kehossa pehmentäen tasan niin kauan, kun imetys kestää! On siis parempi muistaa edetä maltilla, koska jos aloittelee esimerkiksi juoksun tai hyppytreenit liian ajoissa, voi tuloksena olla kohdunlaskeuma, vaikka juostessa tai hyppiessä ei tuntuisi edes pahalta! Maltti on siis valttia.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jos imetät lasta kaksi vuotta niin kaksi vuotta pitäisi olla juoksematta, ei suinkaan. Kuutta kuukautta pidetään sellaisena rajana hyppelyille ja juoksuille. Voihan olla, että jonkun keho olisi oikeasti valmis jo kolmen kuukauden kohdalla, mutta sitä kun ei voi oikein millään todeta. Joten on huomattavasti parempi malttaa se kuusi kuukautta varmuuden vuoksi ja keskittyä muihin juttuihin tuon kuuden kuukauden ajan. Juosta ja hyppelehtiä ehtii kyllä sen kuuden kuukauden jälkeen niin paljon, kun sielu sietää! 🙂

Esimerkiksi erkauman palautumisestahan mä oonkin kirjoitellut äitiysfyssaripostauksissa. Eli erkaumaa ei käytännössä mulla juurikaan enää ole. Tämän vuoksi erkauman tilannetta mun ei juurikaan tarvi enää murehtia, ainut asia mikä pitääkin huomioida on nimenomaan tuo “kehon pehmeys”. Eli painetta lantionpohjanlihaksille ja vatsalihaksille ei saa vielä liiaksi tulla. Kehonpainokyykyt on erittäin ok, mutta hetken on ihan hyvä vielä odotella rankkojen syvien takakyykkyjen kanssa. Siinäkin, kun lantionpohjanlihaksille tulee niin valtava paine jos kyykätään pohjasta asti useamman kymmenen kiloa painavan tangon kanssa. Ihan eri on ottaa 5kiloa painava vauva syliin ja kyykkäillä, se on erittäin ok! 🙂

Kahdeksan viikon kohdalla oon kirjoittanut blogiin, että kyykky kahdella kahvakuulalla tuntui ikävältä tärähtelyltä lantionpohjassa. Näin 12,5 viikkoa synnytyksen jälkeen samaa ilmiötä ei enää tule. Eli selkeästi on tässäkin välissä menty hurjasti eteenpäin!

Paljonko treenejä kertyy viikkoon tässä kohtaa? 

Jos vaunulenkit lasketaan treeniksi niin ihan hirveästi. 😀 Niitä tulee nimittäin tehtyä useina päivinä yhteensä ihan pari tuntia kahteen tai kolmeen osaan jaettuna. Joka päivä vähintään yksi 30 minuutin lenkki. Jos niitä ei kuitenkaan lasketa, taitaa todellisuus treenimäärissä olla jotain 1-4 treenin välillä. Välillä sitä on ehtinyt ihan useamman treenin viikossa, mutta toisinaan treenit jää yhteen. Haluan kuitenkin muistuttaa, että yksi treeni harvoin kestää edes 45 minuuttia vaan yksi treeni saattaa olla ihan vaan 10-20 minuutin rykäisy. Treeniajat eivät siis päätä huimaa! Muutenkin viimeiset kaksi viikkoa on ollut jotenkin hirveästi menoa ja meininkiä, joten treenit on jäänyt todella minimiin. Tosin osaksi täytyy todeta, että se on ollut ihan omaa vikaa. Oonkin päättänyt nyt ohjelmoida itselleni useamman 10-15 minuuttia kestävän treenin, jota voin tehdä sitten jossain välissä, kun ehdin. 10-15 minuuttia kun löytyy jokaisesta päivästä kyllä ainakin itselläni aikaa treenaamiseen! Sitten ei jälkikäteen harmita, kun taas on jäänyt treenit tekemättä. Tulee tehtyä paremmin, kun ne on itselleen ohjelmoinut ja suunnitellut valmiiksi. Ja kun ne treenit on kuitenkin itselle tärkeitä ja liian usein ne jää tekemättä vain, koska aika on rajallista ja sitten kaikki aika menee jo pohtimiseen mitä sitä tekisi ja lopulta huomaat, että et tehnytkään mitään. 😀

Mitä liikkeitä treeneissä on? 

Teen todella paljon ihan vaan erilaisia perusliikkeitä. Kehonpainolla esimerkiksi erilaisia kyykkyjä, punnerrusta penkkiä vasten (koska punnerrus maassa on vielä vähän riskialtis vatsalihasten kannalta), dippiä… Vapailla painoilla myöskin niitä erilaisia kyykkyjä (lähinnä levypainojen tai pienten käsipainojen kanssa), penkkiä, vipunostoja, kevyitä kulmasoutuja, kevyitä pystypunnerruksia, hauiskääntöjä, ranskalaista punnerrusta.. Lisäksi kuminauhalla maastavetoa, kulmasoutuja, pystysoutuja, hauiskääntöjä ja muuta kivaa. Eli aika paljon on liikkeitä mitä voi tehdä! Myös vauvan kanssa on tullut opeteltua treenaamaan sen myötä, kun ollaan nyt jo kaksi kertaa pidetty Ilmarin kanssa äiti-vauvatreenit. (Ps. Kiinnostaisiko teitä nähdä blogissa ihan kuvien kera opetusta miten vauvaa voi käyttää liikkeissä painona? 🙂 )

Paino ja ulkonäkö

Paino mulla on pysytellyt hyvin samassa. Jos en herkuttelisi viikonloppuisin välillä liikaakin, se varmaan laskisi ihan helposti vitosella alkaviin lukuihin. Nyt se kuitenkin selvästi seilaa 63-65kg välillä eli siellä mistä on lähdetty ennen raskautta. Jos syön enemmän herkkuja, se pomppaa heti tuonne 65kg puolelle, mutta samantien kun tulee syötyä puhtaammin viikolla, se tipahtaa 63kg puolelle, kunnes taas vähän nousee herkuttelusta jne. 😀 Ja täytyy nyt todeta, että ei se normaalisti siitä herkuttelusta noin pompsahtaisi, mutta nyt on ollut niin paljon erityisiä tilanteita, kuten Viivin synttärit ja pääsiäinen peräkkäisinä viikonloppuina, jolloin se herkuttelu on oikeasti ollut reippaampaa, kun ihan perusviikonloppuna. Ja toisaalta ne herkuttelut viikonloppuisin on enemmän kun ok, että paino ei pääse tippumaan liikaa. Se kun ei olisi imetysaikana suotavaa, että painoa liikaa tiputettaisiin varsinkaan normaalipainossa. Painonpudotus ja rasvan polttaminen onkin sitten eri asia, kun vauva syö jo kiinteitä reippaammin eikä maito oo ainut ja tärkein ravinnon lähde. Tosin sitähän se maito on kyllä todella pitkään vielä kiinteiden aloitusten jälkeenkin.

 

 

Ylläolevat kuvat otin ensin niin, että housut olivat ylhäällä normaalisti, mutta huomasin varsinkin edestä päin otetun kuvan “valehtelevan” paljon eli tuovan tiimalasin esiin. Näin housujen vyötärö alempana on näkymä vatsassa ihan eri eli kyllä siellä vaan kyljissä on jotain ylimääräistä eikä sixpack paista. Mutta se ei haittaa mitään! Samoin tässä edestä päin otetussa kuvassakin tunnelma olisi aika eri jos vääntäisin kroppaani edullisempaan asentoon, mutta seison tässä kuitenkin ihan rentona. Hyvä muistutus myös siitä miten monet ottaa kuvia someen kroppa mutkalla saaden kropan näyttämään ihan tiimalasilta, mutta todellisuudessa kroppa voi rentona seistessä näyttää ihan eriltä. Se on se illuusio!

Mä en oo muutenkaan tästä painosta ja ulkonäöstä ottanut paineita. Vanhat vaatteet mahtuu päälle ja fiilis on hyvä! Kolmen kuukauden kohdalla on ihan turha ottaa paineita, vaikka raskauskiloja olisi vielä jäljelläkin. Sitä painoa kerätään 9kk, joten on ihan luonnollista, että sen palautuminenkin kestää pidemmän aikaa.

Tälläistä tällä kertaa. Meidän Ilmari on niin hyvä poika nukkumaan (nukkuu 6h pätkiä öisin lähes joka yö), että mun treenit onnistuu tosi kivasti jos vaan on aikaa, koska väsymystä mulla ei ole. Siinäkin mielin keho tuntuu siis palautuneelta oikein kivasti. Vielä mennään silti vähän käsijarru päällä ja jätetään ne kovemmat hiitit sinne loppukesään. 

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday