4kk synnytyksestä – palautuminen

Neljä kuukautta synnytyksestä on jo kulunut, miltä kroppa tuntuu? Mikä onnistuu, mikä ei? Mitkä on päällimmäiset ajatukset? 

Niin se aika vaan vierii. En haluaisi edes ajatella, mutta sanonpa kuitenkin. Jo yksi kolmasosa vuodesta mennyt, ihan hurjaa! Ihan yhtäkkiä Ilmari on jo vuoden vanha. Nojoo, onhan sinne vielä pitkä matka ja ennen vuoden täyttymistä ehtii tulla paljon opittuja taitoja ja ihania (sekä vähemmän ihania väsyttäviä 😀 ) hetkiä, mutta silti. Hurjaa miten aika kuluu!

Nyt, kun synnytyksestä on tosiaan jo 4kk aikaa, on synnytys aika kaukainen asia. Sitä synnytystä ja synnytyksestä palautumista ei tule enää juurikaan mietittyä, koska kropassa ei tunnu oikeastaan mitenkään poikkeavalta. Uskon, että tämä on hetki, kun mennään helposti metsään. Koska kroppa tuntuu jo tosi normaalilta, aletaan viimeistään tässä kohtaa kiihdyttää ja keulia treenien suhteen. Jes, mähän pystyn mihin vaan! Muistuttaisin silti pitämään vielä maltin tekemisessä. Jos kroppa venyy ja paukkuu 9kk, ei 4kk ole vielä pitkä aika palautumiseen. Kaikenkaikkiaan se puoli vuotta on sellainen aika hyvä rajapyykki ja senkin jälkeen kannattaa muistaa vielä edetä maltilla ja kuunnella kehoaan. Eikä se kuuntelukaan aina riitä, koska kaikkia kudosten pehmeyksiä ei yksinkertaisesti tunne päällepäin.

Itsellä tähän viimeiseen kuukauteen on mahtunut treenejä enemmän ja vähemmän. Tuossa 3kk kohdalla ja jälkeen tuli tehtyä treenejä aika vähäisesti. Oli vaan niin paljon kaikkea, että treenata ei ehtinyt. Kuten edellisessä postauksessa kirjoittelinkin. Nyt taas viimeiset kaksi viikkoa on tullut mentyä kovempaa eli jopa kolme treeniä viikkoon. Yksi treeni on yleensä vauvajumppa ja kaksi jotain muuta; pari koko kropan treeniä kotona tai salilla tai vaihtoehtoisesti jaettuna yläkropan treenini ja jalkatreeniin. Se on jo tosi hyvin! Ja nuo lyhyet treenit mitä lupasin ohjelmoida itselleni viime postauksessa. Öhöm.. Enpä ole sitä tehnyt. Mutta se ei haittaa, niiden ajatus olikin, että jos treenit ei muuten onnistu niin tulisi tehtyä edes jotain. Nyt kuitenkin treenejä on kertynyt viikkoon enemmän niin en ole murehtinut.

Ei tässä lavalle olla nousemassa, mutta hauska testailla jotain posen tyylisiä ja katsoa miltä kroppa sen kautta näyttää 🙂

Treenit noudattaa edelleen samaa kaavaa; aikalailla kokonaisvaltaisia juttuja, mutta ilman hurjia painoja. Yläkropalle teen jo lähes kaikkea; pystypunnerrukset, kulmasoudut mahdollisimman pystyssä asennossa (ettei synny turhaa painetta vatsan seudulle), vipunostot, penkkipunnerrus, hauiskäännöt, ranskalaiset punnerrukset… Ainut mitä välttelen vielä, on punnerrukset ja lankutukset maata vasten, koska siinä tulee vatsalle turhan kova paine. Samoin, kun suoria vatsoja on turha vielä tehdä.

Jaloille tulee tehtyä erilaisia askelkyykkyjä, lantionnostoa, hyvää huomenta-liikettä, suorin jaloin maastavetoa… Maltillisilla painoilla tottakai. Takakyykkyä oon tehnyt maksimissaan 11kilon tangon kanssa eli sitä on pikkuhiljaa aloiteltu. Maastavetoa oon kokeillut pikkuhiljaa myös, pitkää sarjaa 30kilolla ja silti jää paukkuja mukavasti eli rehkiä ja repiä ei joudu tuossa 30kilon sarjapainossa vielä liikaa. Maastaveto on yksi paljon puhuttu liike, josta puhutaan siihen tyyliin, että sitä ei saisi tehdä. Mutta mikä muukaan liike toistuu arjessa yhtä paljon, kun maastaveto? Eli mun mielestä sitä on turha vältellä kuin ruttoa kokonaan, kunhan muistaa edetä maltilla. Oma maastavetomaksimi on ollut jotain 100kilon yläpuolella, joten jos teen nyt 30kilon painolla, se on omalla kohdalla alle 30% maksimista. Vahinkoa siis tuskin tulee syntymään. 🙂

Jos mun pitäisi yksi ohje sanoa painolla treenaamiseen tässä kohtaa, sanoisin, että jätä kaikesta tekemisestä se terävin kärki pois.

Tee sen verran, että lihaksissa jo pikkuisen tuntuu ja hiki nousee pintaan, mutta jätä silti sellainen liika ponnistelu pois. Tämä onnistuu ehkä parhaiten kestävyysalueella eli toistot voi olla 15-20 luokkaa. Oon mä itse tehnyt jo myös 10-15 toiston sarjoja, mutta yleensä jos mennään tuon 10 toiston tienoille tai alle, se tarkoittaa myös sitä, että painot on niin isot tai liike niin raskas, että enempää ei jakseta. Silloin liike käy helposti liian raskaaksi palautumista ajatellen.

Jos puhutaan painosta, olin viimeksi kertonut, että paino seilaa 63-65kg välillä ja herkuteltua on tullut aika paljon. Viimeisen kuukauden aikana oon vähentänyt herkuttelua, koska sitä oli tullut tehtyä astetta liikaa ja maha ei tykännyt asiasta. Ja heti, kun kohtuullistin herkuttelua, on paino tipahtanut seilaamaan sinne 62-64kg välille. Ei iso lasku, mutta lasku kuitenkin. Ja silti en tarkoita, että olisin kieltäytynyt herkuista kokonaan, kohtuullistanut vain. Joka tarkoittaa sitä, että karkit oon jättänyt kauppaan, koska niitä tulisi syötyä kerralla heti liikaa ja niitä ei ole tarvetta ostaa kotiin. Jos kylässä on ollut karkkia tai joku on sitä meille tuonut, olen kyllä syönyt. Muuten herkut on ollut tyyliin yksi jäätelö tai fiksu siivu kakkua. Pari kertaa viikossa fiiliksen mukaan. Eli on niillä herkuilla vaan iso vaikutus!

Tälläisiä ajatuksia tällä kertaa. Ei aikaakaan, kun saavutetaan puolen vuoden etappi ja sitten saakin taas treenailla astetta kovempaa. Pikkuhiljaa sitä kohti ja on mukava huomata, että oon löytänyt sellaisen hyvän fiiliksen tämän asian kanssa. Juurikaan en edes odota kovia treenejä vaan etenen pikkuhiljaa ja lopulta niihin koviin treeneihin mennään varmaan ihan vahingossa jossain kohtaa, kun treenit nousujohteisesti etenee kuukausien kuluessa. 🙂 

1
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday