9.dieettiviikko: biosignaturemittaus ja skypeposet

Jo yhdeksän dieettiviikkoa takana päin, enää kymmenen edessä. Pian ollaan siis jo paremmalla puolella ja lasketellaan enää viimeiset viikot. Mikäli sitä nyt lasketteluksi voi kutsua, kun treenit lisääntyy ja ruoka vähenee.  Nyt joka tapauksessa kurkkaus 9.dieettiviikkoon!

Viikko käynnistyi biosignaturemittauksella. Tuota mittausta oli todellakin odotettu! Edellinen mittaus oli ollut tammikuun alussa tarkalleen ottaen 8.1, jolloin dieettiviikkoja oli takana vasta muutama. Tuolloin tammikuussa iltapaino oli 62,5kg ja rasvaprosentti näytti 11,4%.

Tasan 4 viikkoa edellisestä mittauksesta iltapaino oli 60,9kg. Rasvaprosentti taas näytti 10,6% eli oikeaan suuntaan mennään! Mikä parasta, etureiden mittauspiste oli yksi eniten laskeneista pisteistä, joka on todella hyvä juttu, kun mullakin alakroppa kerää rasvaa. Nyt, kun ollaan jo kympin tienoilla, rasvaprosentti alkaa oikeasti olla jo (ainakin mulle) matala. Ollaan selkeästi jo rasvattomassa kunnossa. Se on vaan jännä, että mulla ei siltikään oo sellaista pientä ja rasvatonta fiilistä yhtään. Vatsapalatkin pikkuhiljaa loistaa enemmän ja enemmän, mutta silti ei oo yhtään samanlaista fiilistä, kun ekalla dieetillä. Kun kerran on jo nähnyt mihin se oma kroppa pystyy ja miltä se voi dieetin edetessä näyttää, niin tää toka kerta ei jotenkin vaan tunnu samalta. Sitä vaatii itseltään ja siltä kunnolta enemmän.

Rasvaprosentti tulee tällä tietoa olemaan kisoissa 8%:n tienoilla ja vaikka tuo -2% kuulostaa vähäiseltä pudotukselta, on sillä kuitenkin tosi suuri merkitys. Onhan se tuosta mun nykyisestä lukemasta yksi viidesosa. Ihan eri tiputtaa vaikkapa 20 prosentista pari prosenttia. Seuraava mittaus onkin sitten maaliskuun alkupuolella ja ylipäätään seuraava tapaaminen on “vasta” siellä maaliskuun alussa. Joka tarkoittaa sitä, että silloin ollaankin jo alle kahden kuukauden päässä kisoista!

Keskiviikolle meille oli sovittuna Alonan kanssa skypeposet. Suoraan sanottuna mua jopa vähän jännitti nuo poset! Miltä se tuntuu posettaa skypen kautta? Oppiiko siinä oikeasti? Mutta voin TODELLAKIN suositella! Tuo posetunti skypenkin kautta oli todella hyödyllinen! Alonakin totesi, että hänkin näkee kokonaisuuden tietyllä tavalla paljon paremmin, kun livenä vierestä katsoessa.

Opin taas todella paljon uutta ja itsenäisiä posetreenejäkin on nyt huomattavasti helpompi tehdä, kun tietää taas mihin keskittyä. Se on vaan fakta, että jos poseja harjoittelee pelkästään itsekseen, on tosi vaikea kehittää itseään. Mä ainakin lamaannun ja toistan koko ajan samoja virheitä tietämättä miten niitä korjata. Vähän sama kuin valmentajan merkityksen suhteen. Sitä sokaistuu sille omalle keholle ja toiminnalle ja on paljon helpompi toimia ulkopuolisen ohjeiden mukaan. Nyt taas tiedän mihin seuraavissa itsenäisissä posetreeneissä keskityn!

Posetilojen virkaa toimitti äitin olohuone.

Muutenkin mun fiilis oli Alonan kanssa skypettelyn jälkeen taas huomattavasti parempi. Alona ei ollut siihen mennessä ehtinyt mun postausta ulkonäkökeskeiseen treeniin liittyen lukea, mutta avasin hänelle sitä sitten skypen kautta ja Alona sanoi hyvän kommentin; “älä tee mitään suuria päätöksiä dieetillä”. Ja tuo on ihan totta. Dieetillä pää ei vaan pelaa normaalisti. 😀 Vaikka tunnet olevasi ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa, on se pieni kalorivaje taustalla jatkuvasti häiritsemässä. Ja se mieli vaan on erilainen. Mä vertasinkin sitä Alonalle synnytyksen jälkeiseen aikaan. Mitään isoja päätöksiä ei kannata niissä hormonihuuruissa tehdä, kun kaikki asiat tuntuu elämää suuremmalta. 😀 Nojoo, eihän dieettiä ja synnytystä voi tietenkään ihan verrata toisiinsa, mutta silti.

Ylipäätään fiilis dieetistä oli taas tällä viikolla parempi eikä ulkonäkökeskeisyyttä tullut niin pohdittua tai luovuttaminen käynyt mielessäkään.

Torstaina mulla oli jälleen tankkaus eli viiden päivän välein tankkauksilla mennään nyt. Kuten jo viime dieettiraportissa totesin, on nuo tankkaukset nykyään mulle dieettipäiviä siinä missä muutkin. Tottakai ne on toplistan kärjessä jos dieettipäiviä laitetaan järjestykseen. Mutta toisaalta ne ei enää niin paljon jaksa innostaa vaan sitä ymmärtää, että ne kuuluu asiaan ja edistää sitä kuntoa omalla tavallaan.

Ja ne edistää todellakin kuntoa! Nimittäin tankkausaamuna mun paino oli 60kg. Seuraavana aamuna tankkauksen jälkeen mentiinkin uusille kymmenluvuille ja paino näytti 59,7kg. Mikäs sen mukevampaa, kun tankata paino matalaksi. 😉

Muumimamman lettujauhosta tehdyt lätyt. Jauhon, kun sekoittaa veteen, pysytään makroissa eli rasvat kurissa. 🙂

Ja vaikka puhunkin näistä päivistä tankkausnimellä, painotan edelleen sitä, että varsinaisia hiilaritankkauksia nämä tosiaan ei ole, kuten joskus aiemminkin mainitsin. Lähinnä haetaan viikkotasolla hiilarien vaihtelua ja tuon “tankkauspäivän” hiilaritkaan ei ole kuitenkaan mitenkään överikorkeat. Jos hiilareita lapioitais koneeseen sillä tyypillisellä tankkaustavalla joku yli puoli kiloa, ei painolle voisi varmaan noin käydäkään, kun mulla nyt kävi.

Dieetillä painoa on nyt tiputettu “vasta” yhteensä 2,7kg, joka tarkoittaa 300grammaa viikossa. Tahti ei ole hirmuinen, mutta riittävä. Ja eihän se paino olekaan pääasia vaan se, että kroppa kiristyy. Uskon muutenkin, että nyt on saatu “urku auki” painon suhteen ja rasva palaa tästä eteenpäin kohinalla. Onhan nyt jo ihan eri tyyliin aerobisia ja HIITejäkin, kun vaikka vielä kuukausi sitten. Aerobisen toteutinkin sunnuntaina äitin kanssa jälleen hiihtoladulla ja olihan se taas mukavaa hyvässä seurassa!

Ja jos se paino nyt ei olekaan yhdeksässä viikossa vielä hirmuista tahtia tippunut, niin täytyy muistaa, että ei vieläkään ole läheskään kaikkia kortteja käytetty. On aina parempi jättää ne muutamat kortit takataskuun eikä käyttää kaikkia jippoja heti ekoilla viikoilla! Ja ei, en puhu nyt mistään maagisista dieettipillereistä vaan ihan yksinkertaisista asioista kuten vaikkapa treenimääristä, jotka on mulla vieläkin aika maltilliset.

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday