Äitiysfysioterapia synnytyksen jälkeen

Äitiysfysioterapia kutsui mua ekaa kertaa synnytyksen jälkeen reilu kuusi viikkoa synnytyksestä. Sitä olikin jo ehditty odottaa, koska kroppa oli tuntunut tosi palautuneelta hyvin pian synnytyksen jälkeen ja oli kiva kuulla mikä tilanne siellä kropassa on. Mitä siellä äitiysfysioterapiassa nyt sitten synnytyksen jälkeen tehtiin? Mikä oli “tuomio”? 

Äitiysfysioterapiaan on tottakai myös vauvat tervetulleita ja mäkin ihan innolla odotin, että päästään vauvan kanssa Maijaa katsomaan. 🙂 Maija kun kulki mukana menossa jo raskausaikana pidemmän aikaa, niin oli jotenkin ihana sitten päästä näyttämään myös poikaa hänelle. Maija ottikin meidät ilolla vastaan ja taisi siinä sekä äiti että poika saada kehut. Poika söpöydestään ja äiti virkeästä olemuksestaan, joka on tietysti aina kiva kuulla. 🙂

Käynti aloitettiin juttelemalla ihan vaan meidän kuulumisista ja jaksamisesta, mun fiiliksistä oman kropan suhteen ja tietysti siitä synnytyksestä. Oli mukava käydä läpi myös synnytystä ja huomata se, että asia ei kuitenkaan itseä enää ahdista mitenkään päin. Sitä olisi ihan valmis synnyttämään uusiksi vaikka heti. On se vaan hassua. Miten joku asia voi sattua niin paljon ja silti sen voi niin nopeasti unohtaa, onhan palkinto kärsimyksistä niin ihana.

Poika päätti heräillä heti käynnin alkuun, vaikka olin ollut varma, että hän nukkuu koko ajan kaukalossa tyytyväisenä. Mutta niinhän se menee lapsiperheissä; hyvin suunniteltu on toki sanonnankin mukaan puoliksi tehty, mutta harvoin se suunnitelma lasten kanssa toteutuu. 😀 Joka tapauksessa, kun juttelut oli ohi, poika sai pötkötellä maassa jumppamaton päällä sillä aikaa, kun me katsottiin mun ryhtiä. Ryhdistä Maija ei löytänyt juurikaan huomautettavaa. Polviin kannattaa jättää samaa pientä pehmeyttä mitä opeteltiin jo raskausaikana. Se olisi siis suotavaa muistaa ihan koko loppuelämä. Tällä tapaa lantio asettuu oikeaan asentoon eikä selällekään tule vääränlaista kuormitusta. Ryhdin katsomisen lopuksi Maija käski mun seistä yhdellä jalalla ja sieltähän huomattiinkin se mun heikkous, jonka tiesinkin olevan olemassa. Mulla on siis ongelmia seistä yhdellä jalalla ja varsinkin vasemmalla ja nyt sieltä löydettiin jonkinlainen syy. Vasen pakara ei aktivoidu luonnostaan yhdellä jalalla seistessä, jonka vuoksi vasemmalla jalalla pysyn tosi huonosti pystyssä. Oikealla jalalla menee paremmin ja pakara aktivoituu automaattisesti. Tästä löydettiinkin mulle sellainen hyvä kehityskohde eli syvien pakaralihasten ja keskivartalon hallinnan parantaminen, johon ei hurjasti nyt vielä keskitytty, mutta mihin keskitytään seuraavalla kerralla. Olin tästä ihan innoissani, koska olen jonkinlaista ongelmaa huomannut salillakin yhden raajan liikkeissä, joten tästä tulee olemaan myös ihan selkeää apua mun salitreeniin! Jos ei nyt kaikesta muustakin, mutta tästä kuitenkin varmasti monellakin tapaa. Onhan ne syvät pakaralihakset todella tärkeät myös esimerkiksi isoissa liikkeissä kuten kyykyssä, jota kuitenkin teen paljon ja jota on tarkoitus ruveta myös kehittämään kunhan treenin pariin taas normaalisti pääsen. Toinen “ongelmakohta” tässä ryhtiä katsoessa oli mun eteenpäin työntyvät hartiat, joka nyt onkin todella yleistä monelle.

Ryhdin jälkeen siirryttiin lattialle vauvan viereen pötköttämään ja katsomaan erkauman tilannetta! Tuota olin jotenkin erityisesti odottanut, koska se on se asia, josta kaikki aina puhuu ja joka tuntuu olevan se ainut konkreettinen asia, jolla voidaan todeta onko valmis treenin pariin vai ei. Oikeastihan nyt asia on vähän laajempi ja monimutkaisempi eikä tuo erkauma ole koko totuus, mutta kuitenkin. Ensimmäisenä Maija kokeili mun jännesauman ja totesi, että lähes erkaumaa tärkeämpi asia on jännesauman tuntuma eli onko se napakka vai “pehmeä”. Mulla sauma oli kuulemma todella napakan tuntuinen ja jo se riittää kertomaan paljon. Ainut heikko kohta oli navan kohdalla, joka on kuulemma yleistä. Päästiin kuitenkin ihan työntömitallakin mittaamaan mun erkauma ja Maija totesi, että jos mä en olisi niin kiinnostunut omasta kehostani, hän ei erkaumasta edes puhuisi. Hän kuitenkin kertoi viitearvot ja mitä ne mulla olivat. Alavatsalla taidettiin jo viitearvoissa mennä, ylempänä oltiin vielä vähän viitearvojen yläpuolella, mutta niin vähän, että sillä ei juurikaan ole merkitystä varsinkaan, kun ajatellaan, että mun synnytyksestä on vasta kuusi viikkoa. Eli mun erkauma oli todella hyvällä mallilla. Jokuhan voisi ajatella, että noniin, ei muuta kuin treenin pariin vaan! Mutta ei sekään ihan niin yksiselitteistä ole. Kyllähän sitä tietyllä tapaa on jo tosi hyvällä mallilla palautumisen suhteen, mutta silti pitää muistaa antaa itselleen aikaa. Olikin mukava kuulla, että se mitä olen tähän mennessä tehnyt, on ollut hyvin fiksua tekemistä ja oikein ajateltu. Kerroin Maijallekin, että olin ajatellut asian niin, että kun treenit hiipui pikkuhiljaa synnytystä kohti niin nyt mun ajatus on mennä käänteisessä järjestyksessä vähän takaisinpäin pikkuhiljaa. Vähän kuin reversedieetti kisadieetin jälkeen, heh. Maija antoikin “luvan” jatkaa samaan malliin eli treenejä kuminauhalla, kehonpainolla ja yläkropalla uskaltaa tehdä jo vähän myös painoilla. Ihan kuin oon tehnytkin. Maija totesi saman asian mitä olin itsekin miettinyt ja ääneen sanoinkin eli kyllähän sitä arjessakin joutuu esimerkiksi nostella ja kantaa vauvaa tai kauppapusseja sekä kyykistellä maassa. Olisihan se hölmöä siis olla varsinkaan mun liikuntataustalla nyt tekemättä mitään.

Maija antoi mun myös itse kokeilla erkauman tilannetta, josko sitä osaisi kotonakin itsekseen vähän tarkkailla. Tämän jälkeen Maija käski mun jännitellä myös lantionpohjanlihaksia hänen kokeillessa vatsan päältä miten ne jännittyy. Mun ongelma on se, että jännitän lantionpohjanlihaksia liiankin kovaa, jolloin sen jännityksen näkee ihan silmällä vatsan päältä asti, kun lähtee jo vatsalihaksetkin mukaan. Pienempikin jännitys riittäisi ja sitä pitää ihan tarkoituksella nyt opetella. Tiedän sen johtuvan siitä, että lantionpohjanlihasten jännittäminen on loppuviimein todella pieni “rutistus” eikä varsinkaan alussa ollut ikinä varma jännittyykö ne nyt varmasti vai ei. Joten sitä haluaa ottaa varman päälle ja jännittää niin lujaa, kun pystyy, että siellä varmasti tapahtuu.

Viimeisenä katsottiin vielä harjoite mun eteenpäin työntyville hartioille ja sitten alettiinkin olla valmiita. Tässä välissä Maijakin oli sylitellyt kärsimätöntä poikaa ja mä olin imettänyt pojan (jonka aikana käytiin hyvät keskustelut imetyksestä!). 🙂 Eli poika oli hyvin tiiviisti hommassa mukana. 😀

Seuraava käynti sovittiin aikalailla tasan kuukauden päähän ja silloin on tarkoitus katsoa lantionpohjanlihasten tilanne, syvien pakaralihasten harjoitteita sekä samalla yleisesti kropan tilannetta, että miltä siellä näyttää ja miten kovaa uskaltaa ruveta siitä eteenpäin jo treenailemaan. Eipä se mikään sellainen juttu tokikaan ole, että kuukauden päästä saisin kuin napin painalluksesta luvan alata treenaamaan täysillä vaan kyllähän se vaatii nimenomaan sellaista rauhallista etenemistä. Mutta kuukauden päästä kuitenkin ollaan kropan suhteen taas viisaampia ja nähdään miten hyvää palautuminen siinä kohtaa on. Kotiin sain ihan vain muutaman simppelin harjoitteen, joita näkyykin postauksen kuvissa.

Kaiken kaikkiaan käynti oli jälleen todella antoisa ja mukava. Tuntuu, että odotan vieläkin enemmän innolla seuraavaa kertaa, kun tähän asti. Käynnin jälkeen mulla myös nousi monia asioita mieleen mitä olisin halunnut Maijan kanssa keskustella eikä kaikki nämä edes liittynyt varsinaisesti äitiysfysioterapian aiheisiin! 😀

Edelliset postaukset liittyen äitiysfysioterapiaan raskausaikana löytyy täältä, täältä ja täältä. Maijan sivuihin ja palveluihin taas pääset tutustumaan täällä. Ja hei, mikäli olet 0-12kk lapsen äiti Etelä-Pohjanmaan alueelta ja sinua kiinnostaa synnytyksestä palautuminen, lantionpohjan lihasten harjoittelu tai liikunnan aloittaminen synnytyksen jälkeen, kannattaa kurkistaa tämä tapahtuma! Maija tulee huhtikuussa meille Rintamalle Ilmajoelle pitämään workshopin synnyttäneille äideille! 

3
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday