Dieetti on ohi – mitäs nyt?

Ihan alkuun valtavan suuri kiitos kaikista kannustavista ja ihanista viesteistä ja kommenteista mitä mun edellisen postauksen jälkeen sain. Oli ihana huomata, että ymmärretään, kannustetaan ja arvostetaan.

KIITOS ihan jokaiselle. ♥

Meinasin jo edelliseen tekstiin kirjoitella fiiliksiäni tulevasta, mutta asiaa olisi tullut niin paljon, että päätin tehdä tästä ihan oman postauksensa. Nyt, kun dieetti on ohi ja kevään kisat haudattu, mitä seuraavaksi? 

Kun päätös dieetin lopettamisesta varmistui, mä ihan innostuin. Voinko mä nyt treenata oikeasti ilman mitään paineita?! Käydä juoksulenkillä (jota harrastin ennen paljon, paras lenkki on ollut 20km), treenata Markuksen kanssa yhdessä samoja treenejä, kasvattaa voimatasoja… Treenata ilman, että tarvii uhrata ajatustakaan ulkonäölle.

Kun mä helmikuussa 2012 aloitin kuntosalitreenin, oli alku tietysti aika haparoivaa enkä tiennyt mitä siellä salilla pitäisi tehdä. Melko pian löysin blogit ja aloin seurata bikini fitness-kisaajia. Matkin heidän treenejään. Kiersin syksyllä 2012 parit kauneuskilpailut ja tämänkin vuoksi menin salitreeneissäkin koko ajan ulkonäkö edellä. Vuonna 2014 vahvistui päätös siitä, että lavalle nousen myös itsekin ja siitä asti treenattiin vielä enemmän ulkonäkökeskeisesti. Ja nyt sitä ollaan tässä. Lavalle olisi jälleen menty reilun seitsemän viikon päästä eli kyllä, ulkonäkökeskeinen treeni on jatkunut tähän asti. Kokonaiset kuusi vuotta. Kun tajusin, että voisin vihdoin treenata ilman ulkonäkökeskeistä ajattelua, mua samaan aikaan sekä jännitti että innosti. Kiehtova, mutta outo ajatus kaikkien näiden vuosien jälkeen! Jos mä jatkan treeniä ilman, että suon ajatusta ulkonäölle, muuttuuko mun ulkomuoto täysin negatiiviseen suuntaan? Tuohan on ihan naurettava ajatus, mutta silti se kävi mielessäni. Totuushan on se, että kun treenataaan ilman paineita ulkomuodosta, voikin käydä vahingossa niin, että ulkomuoto vain paranee. Joskus sitä nimittäin ulkonäkökeskeisessä treenissä saatetaan mennä jopa liikaa tiettyjen kaavojen mukaan. Ja kun poiketaan tuosta kaavasta, voi olla, että ulkomuoto menee ainoastaan positiiviseen suuntaan, koska kroppa saa uudenlaista ärsykettä ja päästetään irti siitä osittain stressaavaasta ja rajoittuneesta ajattelusta.

Ja kun vaan vauhtiin pääsen ja aika kuluu, tiedän kyllä pääseväni tuosta jonkin asteisesta ahdistuksesta irti. Jos on kuusi vuotta treenannut tietyllä tavalla, tietty tavoite mielessä, niin kyllähän pieni kriiseily kuuluu asiaan.

Joka tapauksessa mulla on siis intoa treenata nyt ilman paineita. Dieetin loppuajankin odotin vaan, että saan paukuttaa ennätyksiä mavessa, penkissä ja kyykyssä eli eiköhän niistä ainakin aloiteta. 😉 On itseasiassa jo vähän aloitettukin ja parhaillaankin on rintalihakset maanantain penkkitreenistä kipeänä.

Myös juoksulenkillä oon käynyt jo pari kertaa. Lenkit oli ihan lyhyitä fiilispohjalla toteutettuja, mutta lenkkejä kuitenkin. Ihana fiilis, kun on energiaa viedä taas koiraakin lenkille. Dieetin loppuajasta kun se oli vaan pakollinen paha ja pyrin sen aina sälyttämään Markukselle.

Treenirintamalla siis suunnitelmissa on kasvattaa kuntoa kokonaisvaltaisesti. Kasvattaa voimatasoja, mutta pitää myös aerobista kuntoa yllä. Tottakai ohjelmoin itselleni jonkinlaista ohjelmaa, mutta sitäkin noudatan ilman paineita. Jos treeniohjelmassa lukee tiettynä päivänä maksimivoima ja mave, mutta salille päästyäsi sun tekee mieli tehdä kunnon HIIT-treeni, niin sitten tehdään niin.

Selvää on myös se, että minkäänlaisia kisatavoitteita ei aseteta. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että mua ei enää kisalavoilla nähdä, mutta en silti sano, että “ei koskaan”. Sen näkee sitten. Voimanosto on laji, joka mua vähän kiehtoisi, mutta toisaalta en halua mihinkään lajiin nyt tällä hetkellä jämähtää vaan kuten sanottu, mennä fiilispohjalla ja treenata sitä mitä huvittaa. Varsinkin, kun siltikään pelkkä voiman haaliminen ei innosta, vaan olisin into pinkeänä menossa juoksemaan myös vaikkapa puolimaratonin.

Voimatasoja en ole kuitenkaan vielä ikinä tavoitteellisesti treenannut ja siihen aion nyt osittain keskittyä, joten niistä tuloksista tulen mahdollisesti raportoimaan täällä blogin puolella, mutta jälleen; ilman paineita. Joka tapauksessa blogista tulee varmasti jatkossa löytymään enemmän esimerkiksi treenivinkkejä ja esimerkkitreenejä, koska jatkossa voin treenailla itsekin ilman paineita ja heittää tänne hyväksi havaittuja erilaisia treenejä.

Jos taas mietitään ruokapuolta, ei siinä tule kauheasti mikään muuttumaan. Tottakai ruokailuun on jo nyt tullut runsaasti rentoutta ja jaksan ihan erilailla panostaakin ruokiin. Mutta edelleen otan omat eväät töihin mukaan ja edelleen saatan toisina päivinä merkitä ruokailut fatsecretiin. Tuo ruokien merkitseminen fatsecretiin tulee olemaan lähinnä pistokoe silloin tällöin itselle. Ja ainoastaan siitä syystä, että tulee syötyä oikeasti tarpeeksi. Jokaisen tosissaan treenaavan olisi mun mielestä ihan hyvä tiedostaa se paljonko päivän aikana tulee syötyä ja millainen on makrojakauma. Koska jos treeni ei kulje, on aika usein syy siellä ravintopuolella ja se riittävä ravinto on oikeasti tärkeä asia treenatessa.

Kuitenkin rentouden myötä tänne blogiin saattaa jatkossa sujahtaa myös enemmän jotain ruokaideoita. Jos ei ihan itse kehiteltyjä reseptejä, mutta ainakin ideoita ja vinkkejä. Nimittäin viime viikonkin aikana on meillä syöty jo niinkin perinteisiä ruokia kuin makaronilaatikkoa ja karjalanpaistia perunamuusin kanssa. Ja lisäksi todella simppeliä porkkanasosekeittoa. Mä tykkään todella paljon ihan perinneruuista ja taidankin seuraavalla kauppareissulla ostaa herneitä ja pyöräyttää hernekeiton. Se kun sopii myös Markukselle, toisin kuin moni muu ruoka. Esimerkiksi makaronilaatikko “jouduttiin” tuhota tytön kanssa kahden ja oikeastihan se ei sopisi edes mun mahalle, mutta ärtyvää suolta on ihan hyvä välillä vähän siedättää epäsopiviinkin ja sen vuoksi uskallan aina silloin tällöin makaronilaatikkoakin syödä.

Kun tyttö kuuli, että en aiokaan enää kisata, hän sanoi mulle; “et sä silti joka päivä rupea pullaa syömään”. 😀 Eli ei, en mä aio ruveta pullaa syömään joka päivä enkä unohda treenaamista. Mutta sanotaan vaikka näin, että sopivassa suhteessa sekä pullaa että parsakaalia ja sekä juoksulenkkejä että maksimivoimaa. Se kuulostaa aika hyvältä vai mitä? 🙂 

Ps. Jos teillä tulee mieleen postausideoita nyt, kun maanantain dieettiraportitkin jää pois, heittäkää ihmeessä aiheita mistä haluaisitte lukea!

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday