Ei erityisen lihaksikas?

Nykyisen fitnessbuumin vallitessa ja ihan muutenkin, mä huomaan usein ajattelevani itsestäni seuraavia asioita:

“En mä nyt oo mitenkään erityisen lihaksikas.” “Ei mulla oo erityisen hyvä kunto.” “Mä oon ihan vaan tavallinen. On vähän lihaksia, on ihan hyvä kunto.” 

Kuinka moni osaa samaistua? Tänä päivänä, kun joka toinen tuntuu kasvattelevan lihaksia salilla ja kehittävän fysiikkaansa. Ja noistakin joka toisella voi olla geenit sitä luokkaa, että lihakset kasvaa jo pelkästään salin ajattelulla. Toisin kuin ainakin mulla itselläni. Hommia saa tosissaan tehdä, että patti kasvaa. Sitten sitä katselee instagramissa niitä toinen toistaan lihaksikkaampia saliselfieitä.

Jos nyt lähdetään ajattelemaan asiaa, niin kyllä, onhan se maailma varmasti pullollaan lihaksikkaampia ihmisiä ja parempia aerobisia ominaisuuksia omaavia ihmisiä. Ei sitä kovin helpolla saa maailman lihaksikkaimman tai hyväkuntoisimman ihmisen titteliä. 😀 Mutta hei, mitä jos unohdettaisiin se muihin vertailu? Koska ihan varmasti löytyy aina joku sua parempi jos kaivelemalla kaivetaan. Mutta toisaalta sulla voi olla just se yksi ominaisuus, jossa oot parempi kuin joku toinen. Ja miksi sun pitäisikään olla se paras? Mitä jos vaan keskityisi olemaan vaan vähän parempi kuin oli eilen? Jos treenaa salilla lihaskuntoa tai lenkkipoluilla aerobista kuntoa, voi joka treenillä kehittää itseään paremmaksi versioksi. Ja jos elämä heittää jossain kohtaa jotain odottamatonta eteen eikä pystykään joka päivä kehittää itseään tai kunto jopa vähän ottaa takapakkia, ei se mitään. Sä oot silti erityisen hyvä juuri omana itsenäsi. Ei joka hetki tarvikaan pyrkiä olemaan parempi ja parempi. Sä oot jo paras ihan vaan omana itsenäsi.

Viikonloppuna Markus otti musta kuvan takaapäin, kun halusin nähdä miltä se selkä näyttää. Tää ei oo ihan “mun lajin” poseeraus eikä varmasti ollenkaan oikeaoppinen bodyposeerauskaan, mutta mitä sitten.

Kun näin tään kuvan, mä olin ehkä jopa vähän ylpeä itsestäni. Jes, vähänkö mulla onkin erityisen hyvä selkä. Ihan varmasti aika monella on isompi selkä, kun mulla, mutta ihan sama. Mä oon mä. Mä oon kehittänyt itseäni valtavasti. Viikonloppuna vedin myös omia maastavetoennätyksiä. 95 kiloa liikahti jo viisi kertaa, vieläpä ekaa kertaa paljain käsin ilman versoja! Vielä kuukausi sitten viisi kertaa liikahti alle 90 kiloa ja silloinkin versojen kanssa. Ja taas sain olla ylpeä itsestäni. Mä oon erityisen hyvä juuri näin.

Muistakaa, että tekin ootte erityisen hyviä juuri omana itsenänne! 

2
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday