Ensimmäiset kiinteät – terveellistä ruokaa vauvasta asti

Meillä on aloiteltu kiinteät ja koska ravinto on muutenkin lähellä sydäntä, halusin kirjoitella tänne myös vauvan syömisistä! 

Me aloiteltiin kiinteät viime viikolla siinä kohtaa, kun Ilmarilla oli ikää 5kk (+ 1 päivä). Valmiudet Ilmarilla alkas olla jo ihan hyvät eli hän oli mm.kiinnostunut meidän syömisestä ja tavoitteli meidän ruokia. Kun vielä todettiin, että meillä luultavasti asustaa pienen pieni refluksi, todettiin neuvolassa terkkarin kanssa yhteistuumin, että kokeillaan aloittaa soseet jos sillä vältettäisiin turha lääkitys ja helpotettaisiin mahdollista refluksia. Refluksissahan syöty maito nousee masusta suuhun ja kunhan masuun saadaan myös kiinteämpää ravintoa, voidaan tuota oiretta helpottaa.

Sormiruokailu mua kiinnostaa, mutta koska kiinteät aloitettiin jo nyt ja koska mahdollinen refluksi, koin parhaaksi aloitella ensin soseilla. Kunhan 6kk tulee täyteen ja aletaan istua syöttötuolissa, otetaan sitten sormiruokailua siihen rinnalle. Voihan olla, että jossain kohtaa siirrytään siihen täysin ja unohdetaan soseet. Ihan Ilmarin mukaan, koska lapset on erilaisia. Toiset tykkää sormiruokailla itse, toiset syö paremmin soseita.

Mä haluan lähtökohtaisesti tehdä soseet itse, jolloin tiedän mitä ne sisältävät. Muutenkin me keitellään paljon kasviksia niin olisi jotenkin hölmöä lähteä ostamaan Ilmarille valmiita. Eihän se oo, kun erotella meidän omista parit porkkanat ja surauttaa sauvasekoittimella. Paljon kätevämpää näin ja saadaan alusta asti opettaa Ilmariakin syömään niin paljon samaa ruokaa meidän kanssa, kun mahdollista.

Purkkiruokia taas jos lähden ostamaan, haluan olla varma, että ne sisältää vain ja ainoastaan itse kasvista tai hedelmää. Tottakai hätätilanteessa voi turvautua muihinkin, mutta lähtökohtaisesti olisi parasta, kun soseet olisi valmistettu vain siitä itse raaka-aineesta. Niin moniin soseisiin, kun lisätään nykyään jopa sokeria! Joka on ihan hullua. Samoin kaikenmaailman tärkkelykset on mulle pienimuotoinen kauhistus. Suolisto kun ei tykkää tärkkelyksestä. Onneksi markkinoilla on kuitenkin oikein kivoja luomuvaihtoehtoja ja itsekin ostin ensimmäiset hedelmäsoseet Ilmarille Pirkan luomuvalikoimasta.

Nyt soseita on maisteltu nelisen päivää ja makujakin on jo viisi; porkkana, kesäkurpitsa, päärynä, kurkku ja vesimeloni. Aloiteltiin porkkanalla, jonka keitin kypsäksi ja soseutin sauvasekoittimella. Yllätys oli suuri, kun Ilmari avasi suunsa samantien lusikalle, ilme ei mennyt juuri miksikään ja hän nielaisi hienosti soseet. Ei varmaan tarvi miettiä onko poika valmis soseille! Ekana päivänä luonnollisesti maisteltiin hyvin pieniä lusikankärjellisiä. Ei jätetty sitä ihan yhteen, koska eihän siinä pääse vielä vauhtiin ollenkaan eikä sitä sosetta kuitenkaan masuun asti paljon mee. Eli maisteltiin ihan fiiliksen mukaan useampi pieni lusikankärjellinen. Oireita ei tullut minkäänlaisia, mutta jatkettiin seuraavana päivänä vielä pelkällä porkkanalla, koska oli kiireinen päivä enkä ehtinyt valmistaa muuta mukaan. Toisella kerralla Ilmarilla tais upota jo jääpalakuution verran sosetta! Joka on käsittääkseni aika paljon näin ekoille kerroille, osalle ei kelpaa vielä pidemmänkään ajan päästä tuollainen määrä. Kolmantena päivänä keitin sekaan kesäkurpitsaa ja se ei maistunut enää ihan niin hyvin, mutta upposi kuitenkin. Keitin kesäkurpitsan kuorineen ja soseutin sauvasekoittimella. Neljäntenä päivänä taas meni kesäkurpitsaporkkanasosetta, mutta tällä kertaa se ei oikein maistunut. Ilmari ei juurikaan edes avannut suutaan, joten jätettiin homma hyvin alkumetreille, mutta pysyttiin silti alkuperäisessä suunnitelmassa eli annettiin “jälkkäriksi” vielä uusi maku, joka oli kaupan valmissose päärynästä. Se maistui vähän paremmin, mutta selkeästi neljäntenä päivänä ei ollut hyvä päivä. Eikä aina tarvi ollakkaan. Lapsen mukaan pikkuhiljaa maistellaan.

Kuten ylempänä mainitsin, noiden kolmen soseen lisäksi on syöty myös vesimelonia ja kurkkua. Ja niitä on syöty äitiyspakkauksessa olleen maistelututin kautta. Lisäksi molempia on annettu Ilmarin imeskellä suoraan sellaisenaan. Ja vesimeloni erityisesti oli Ilmarilla suuri hitti! “Tätä lisää” tuntui olevan Ilmarin mielipide, sillä hän alkoi itkeä, kun vesimeloni otettiin pois. 😀

Tällä hetkellä “aterioita” eli maistelukertoja on päivässä vasta yksi enkä ajattelisi, että olisi vielä kiire ottaa useampia aterioita päivään. Katsotaan pikkuhiljaa pala kerrallaan.

Vielä pari vinkkiä:

-Kiinteät kannattaa tarjota aina maidon jälkeen, että kiinteillä ei turhaan viedä tilaa maidolta. Maito, kun on ekan vuoden ajan se tärkein ravinnon lähde. Lisäksi alkuun noissa kasviksissa ja hedelmissä on kuitenkin todella vähän energiaa, joten niillä ei tosiaan kannata täyttää vatsaa liikaa ja viedä sitä tilaa maidolta.

-Soseet on helppo pakastaa jääpalamuoteissa (joihin suosittelen silikonisia!) ja niiden jäädyttyä siirtää pakastepusseihin. Näin ne vievät vähemmän tilaa pakastimessa eikä muotteja tarvi olla miljoonaa kappaletta, kun voi seuraavalla kertaa hyötykäyttää taas samat muotit. Tai vaihtoehtoisesti nostella vaan vaikkapa leikkuulaudan päällä olevan leivinpaperin päälle pieniä kasoja ja pakastaa leikkuulaudan ja leivinpaperin päällä. Kun sosenokareet on jäätynyt, ne on helppo nostella vaan pussiin viemästä liikaa tilaa pakastimesta. Tään tokan vinkin kuulin facen vauvaryhmästä eli siitä ei mee kunnia mulle itselle. 🙂

-Uudet maut kannattaa antaa alkupäivästä, koska jos ruuat aiheuttaa allergiaoireita, tulee mahdolliset itkut päivän aikana eikä yötä vasten.

-Soseiden syöttäminen onnistuu tosi hyvin niin, että toinen pitää vauvaa sylissä. Sitterissä syöttämistä, kun ei nykyään suositella. Tosin meilläkin Viivi on syönyt kaikki soseensa sitterissä, kun asiasta ei 9 vuotta sitten puhuttu, mutta..

Tälläisiä kokemuksia meillä on ensimmäisistä kiinteistä! Aion varmasti kirjoittaa jatkossakin myös vauvan ruokailuista ja siitä miten ne menee yksiin muun perheen ruokailun kanssa, 

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday