Erityisherkkyys

Nyt seuraa aika poikkeava postaus. Seuraava postaus ei liity mitenkään treeniin, ravintoon tai fitnekseen. Seuraava postaus käsittelee jotain syvällisempää. Nimittäin erityisherkkyyttä. 

Mä muistan kuulleeni tuon termin jo jokunen vuosi sitten. Jo silloin ajattelin, että oonkohan mä tuollainen? Mä itken helposti, ehkä mä oon? Ajattelin silloin. En kuitenkaan tutustunut aiheeseen sen kummemmin enkä tiennyt mitä se erityisherkkyys oikeasti tarkoittaa. Ajattelin sen automaattisesti vaan itkuherkkyytenä. Mutta todellisuudessa se on vähän jotain muutakin.

“Erityisherkkyys on synnynnäinen hermojärjestelmän ominaisuus. Erityisherkän ihmisen (engl. Highly Sensitive Person, HSP) hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa tavallista perusteellisemmin ja syvällisemmin, ja hän reagoi keskimääräistä voimakkaammin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin. Käytännössä erityisherkkyys ilmenee kykynä havaita yksityiskohtia ja vivahteita, kokemisen intensiivisyytenä sekä taipumuksena asioiden monipuoliseen ja syvälliseen käsittelyyn. Noin 15 – 20 % kaikista ihmisistä on erityisherkkiä.
 
Erityisherkkyys ei ole sairaus tai diagnoosi: siitä olla sekä hyötyä että haittaa. Erityisherkät ovat usein luovia, intuitiivisia, pohdiskelevia, empaattisia ja tunnollisia. Toisaalta he kuormittuvat muita helpommin esimerkiksi kiireestä, melusta tai negatiivisesta ilmapiiristä ja voivat tuntea itsensä erilaisiksi ja ulkopuolisiksi. Monet erityisherkät kokevat, että muiden erityisherkkien kohtaaminen parantaa heidän itsetuntemustaan ja syventää näkemystä herkkyydestä voimavarana.”

 

Tänä päivänä mä oon jo ihan varma, että mä olen erityisherkkä. Markus se mulle itseasiassa “diagnosoi” ennen kuin itse sitä sen kummemmin olin miettinyt. Alle listaan mun “oireita”.

1.Toisten tunteisiin samaistuminen ja ympäristön/ihmisten tulkitseminen

Jos  jollakulla on hyvä tai huono fiilis, mä en pysty suhtautua siihen neutraalisti. Mä yritän kaikkeni, mutta en vaan onnistu. Jos Markuksella on huono fiilis, mua alkaa samantien hermostuttaa myös. Taitaa olla toki ihan yleistä, että toisten tunteisiin samaistutaan. Esimerkiksi iloitaan puolison kanssa yhdessä. Mutta tää on vähän eri asia. Se menee vähän pitemmälle. Jos toisella on huono fiilis, yrität parhaasi mukaan lohduttaa, mutta samaan aikaan ahdistut vähän liikaa itse. Sitä ottaa helposti jollain tapaa itseensä sen toisen pahan mielen.

Tuo toisten tunteisiin samaistuminen voi olla negatiivinen piirre, mutta toisaalta siinä voi olla myös positiivisia puolia. Meneekin osittain samaan kategoriaan se, että sitä osaa lukea ihmisiä aika hyvin. Markuskin on monesti joutunut yllättyä, kun mun ajatukset ihmisistä heti ensimmäisen kohtaamisen jälkeen on myöhemmin osuneet oikeaan. Luen myös herkästi ihmisiä ja ympäristöä ja teen erilaisia tarkkoja havaintoja mielessäni.

2.Kirjoihin ja elokuviin reagoiminen

Mä ahdistun kirjoista ja elokuvista. En kaikista, mutta useimmista. Ennen kaikkea, samaistun niihin liikaa. Vaikka ne on fiktiota, näen heti saman tapahtuvan myös mun tai meidän perheen kohdalla. American horror story-sarjan toinen kausi oli mun mielestä tosi hyvä, mutta jouduttiin pitää Markuksen kanssa taukoja sen katsomisessa, koska ahdistuin siitä ja itkin iltaisin enkä saanut unta. Muut kaudet samaisesta sarjasta menivät ongelmitta silpomisineen päivineen. Mutta tuo tokan kauden mielisairaalateema ahdisti ja kuvittelin myös tulevani mielisairaaksi.

On sanomattakin selvää, että en pysty katsoa yksin kauhuelokuvia ja inhoan yksinoloa, koska pelkään kaikkea mahdollista. Ärsyttävää sinänsä, kun kuitenkin tykkään kauhuelokuvista. Manaaja-tyylisiä elokuvia ollaan Markuksen kanssa aiemmin katsottu, mutta nykyään pyydän jos voitaisiin olla katsomatta. Koska muhunhan voi tulla sama “tauti”, kun esim. Manaajan tytöllä on.. Ja vaikka osittain vitsailen asiasta, niin se pelko on mulla ihan todellinen.

Myös blogien lukemisesta joudun pitää säännöllisesti taukoa, koska ahdistun muiden blogeista tosi helposti. Kuvittelen, että munkin pitäisi näyttää samalta ja toimia samoin kuin jonkun tietyn blogin kirjoittaja. Sitten ahdistun, kun en pysty siihen. Järki sanoo tottakai, että mun ei todellakaan tarvi toimia elämässäni kuten muut toimivat enkä ikinä tee konkreettisia muutoksia asioiden suhteen, mutta silti tunteet vie mennessään.

3.Aistiyliherkkyys

Jotkut erityisherkät kokee liian kirkkaat valot ahdistavana. Mä taas koen ahdistavana sen jos on liian hämärää. Keittiössä sytytän aina kaikki valot päälle liesituulettimen pienestä valosta lähtien, että jokainen mahdollinen valo on varmasti päällä. Inhoan sitä hämäryyttä.

Jotkut kovat äänet ahdistaa. Esim. televisio ei saa olla yhtään liian kovalla, se ottaa heti korvaan. Uni on mulle tärkeää ja herkkä paikka. Unen tulo ei saa häiriintyä. Jos mulla on vähänkin huono kausi unen kanssa, riittää Markuksen hengitys vierellä olemaan liian kova ääni. Vaikka Markus ei todellakaan edes kuorsaisi.

Ja märät kädet… Ai että mä inhoan märkiä käsiä. Onneksi meillä on astianpesukone, koska ilman sitä mun tiskaaminen on yhtä helvettiä. Tiskaan yhden tai kaksi astiaa, kuivaan kädet. Tiskaan pari astiaa, kuivaan kädet. Tiskaan taas pari astiaa, kuivaan kädet. Jos esimerkiksi pyyhin märällä rätillä keittiön pöytätasoja, joudun jokaisen pienenkin tason jälkeen kuivata kädet ja jatkaa vasta sitten. Markus tietää tuon mun märkä käsi-inhotuksen ja yrittää kiusallaan joskus pyyhkiä märkiä käsiä mun paitaan. VIRHE! Se on todella, todella inhottavaa. Ei märkiä käsiä vaatteiden lähelle!

Joidenkin mielestä tää aistiyliherkkyys menee osittain omaksi “vaivakseen”. Osa taas lukee sen tähän erityisherkkyyteen.

Kuva: Mikko Räsänen

4.Tutkimukset lääkärissä 

Mä inhoan kaikkia tutkimuksia lääkärissä. En ole ikinä ollut lääkärikammoinen enkä ole sitä vieläkään. En pelkää esimerkiksi piikkejä. Mutta mä inhoan kaikkia tutkimuksia lääkärissä. Jos katsotaan korviin, otetaan verenpaine, otetaan verikoe.. Kaikki on hyvin siinäkin kohtaa, kun se piikki menee mun ihon läpi. Ei siinä ole mitään. Mutta inhoan sitä hetkeä, kun veri valuu putkiloon ja odotellaan. Inhoan sitä hetkeä, kun verenpainemittari puristaa mun kättä ja joudun odottaa, että se loppuu. En osaa selittää sitä fyysistä reaktiota mikä mussa tapahtuu. Se on jotain hengenahdistusta ja sisäistä tärinää. Kun multa otettiin kierukka vuosi sitten pois, kaikki oli hyvin niin kauan, kunnes lääkäri sanoi: “nyt kierukka löytyi ja saan sen nykäistyä pois”. Kun lääkäri oli tehnyt tutkimusta ja “kaivanut” kierukan langoja käsiinsä, olin ihan rento. Siinä sadasosasekunnissa, kun tajusin, että nyt se vedetään sieltä pois, aloin panikoida. Lääkärikin hämmentyi, kun kyyneleet valui mun silmistä siinä kohtaa ja ihmetteli, että sattuuko mua. Ei se sattunut, se vaan alkoi ahdistaa.

Sama tapahtuu astetta voimakkaampana jos tyttärelle tehdään tutkimuksia. Oon pahimmillaan itkenyt, kun tytön korvat tutkittiin parivuotiaana ja hän rimpuili mun sylissä. Jos tytöltä otetaan verikoe, mä tärisen vieressä, hengitys salpaantuu. Yritä siinä olla rauhoittava vanhempi, kun oma reaktio on erittäin voimakas. Viime syksynä oli ekaluokkalaisen lääkäritarkistus ja mä oikeasti tärisin sielläkin ja koin fyysistä pahaa oloa, kun tytöltä otettiin verenpaine… Se tunne mikä siitä tulee, on ihan outo ja hallitsematon. Tuo sisäinen tärinä kuvaa sitä parhaiten. En tärise näkyvästi tai ulospäin, mutta tärisen sisäisesti.

5.Uusista tilanteista väsyminen

Mä väsyn ja ahdistun helposti jos olen esimerkiksi jossain uudessa tilanteessa kuten vaikkapa koulutuksessa.

Se ei yleensä näy musta ulospäin. Saatan olla uudessa porukassa vähän sivusta seuraaja tai hiljaisempi kuin moni muu, mutta väitän, että se mun ahdistus ei yleensä näy ulospäin. Esimerkiksi personal trainer-koulutus viime keväänä oli mulle todella raskas kaikin puolin. Itkin tosi monesti päivien päätteeksi ihan vain siksi, kun jouduin pinnistää itseni niin äärimmilleni siinä tilanteessa ja tilanne oli mulle henkisesti niin raskas. Samat fiilikset on tuttuja myös päivätyöhön liittyvistä pitemmistä koulutusrupeamista.

Erilaiset illanvietot on mulle ihan okei ja viihdyn hyvin monta tuntia tai vaikka yön yli, jos vaan porukka on tuttua. Uudessa porukassa taas väsyn muutaman tunnin jälkeen, koska joudun tsempata “liikaa”.

6.Paineesta ahdistuminen

Jos mulle asetetaan paineita, ahdistun välittömästi enkä pysty toimia. Paine saattaa olla vaikka niinkin yksinkertainen kuin jostain tavarasta kopin ottaminen muiden katsellessa. Epäonnistun välittömästi enkä halua ikinä ottaa mitään kopiksi muiden katsellessa. En ikinä. Katsojiksi riittää myös Markus ja tyttö. En ota koppia heidänkään aikana. Isompi paine voi tulla esimerkiksi jos vaikkapa töissä asetetaan tiukka deadline tai annetaan yllättäen mahdollisesti vielä monta asiaa mitkä pitää hoitaa. Tai ylipäätään jos töitä tulee monta päälletysten. Aina oon esimerkiksi noista työhaasteista ja -paineista selvinnyt, siitä ei ole kyse. Mutta se miten niihin reagoi, onkin sitten asia erikseen.

Oon kyllä tunnollinen ja kuten sanottu, pystyn kyllä toimia myös paineen ja stressin alaisena, mutta joudun koota itseäni monin verroin ja usein saan itseni käyntiin vasta pienen panikoinnin jälkeen. Panikointiin voi liittyä myös fyysisiä oireita.

7.Itkuherkkyys

Mä meinasin unohtaa tämän kohdan, koska tää on mulle niin itsestäänselvä. Saatan itkeä milloin mistäkin. Ei se paljoa vaadi. En koe tarvetta tätä sen kummemmin edes selitellä. 😀

Hyviä linkkejä aiheeseen:

Erityisherkät.fi

Wikipedian selvitys erityisherkkyydestä 

Erityisherkkä, vahva keho

 

Erityisherkkyys ei automaattisesti ole negatiivinen asia. Mun mielestä se voi ehdottomasti olla myös positiivinen. Mutta kyllä sitä silti miettii miten paljon helpompaa elämä olisi ilman näitä asioita mitä tähän listasin. Kun vois vaan katsoa elokuvia ja lukea kirjoja ilman sen syvempää pohdintaa ja pelkotiloja. Tai tiskata tiskejä ilman sitä tuskailua märkien käsien kanssa. Silti en ota tätä asiaa turhan vakavasti. En mä tiedä oonko mä oikeasti erityisherkkä eikä sitä tiedä varmaan kukaan. Mutta herkkä mä ainakin oon. Mun mielestä onkin lähinnä hauska pohtia näitä asioita. Samaan aikaan alkaa myös tuntea itsensä vähintään hulluksi tai ainakin äärimmäisen vaikeaksi persoonaksi tämän listauksen jälkeen. 😀 

Onko muilla kokemuksia erityisherkkyydestä? Tai tunnistatteko itsestänne näitä piirteitä ilman, että ootte ikinä ajatelleetkaan erityisherkkyyden mahdollisuutta? 

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday