Fitness – laji joka sopii kaikille?

Monesti kuulee puhuttavan siitä miten hyvä laji fitness on, kun löytyy vielä vanhempanakin kilpaurheilulaji niille, jotka eivät ole pienestä asti urheilleet. Itsekin olen tämän lauseen joskus todennut ihan ääneenkin. Kysymys kuitenkin kuuluu, onko se sittenkään aina niin hyvä asia? Sopiiko fitness lajina kaikille? 

Itse oon harrastanut lapsena/nuorena seitsemän vuotta jalkapalloa. Sen lisäksi olen ratsastanut toiset seitsemän vuotta. En ole kuitenkaan ikinä kilpaillut urheilussa enkä kokenut olevani erityisen hyvä urheilussa. Elämäntavat eivät ole olleet mitenkään yliurheilulliset enkä voi sanoa olleeni mikään urheilijalapsi/-nuori. Sen takia olinkin iloinen, kun löysin vielä vanhempanakin lajin missä jopa kilpailla, ilman isompaa urheilutaustaa. Ja tiedän, että on paljon muitakin naisia (ja tietysti miehiäkin), jotka eivät ole ikinä harrastaneet yhtään mitään urheilua, kunnes ovat aikuisiällä hurahtaneet ja päätyneet kilpalavoille asti. Monet ovat menestyneet jopa tosi hyvin.

Se on hienoa, että vielä vanhemmalla iällä voi saavuttaa urheilun saralla suuriakin juttuja. Niin monessa lajissa, kun sun on vaan pakko aloittaa jo ala-asteen ekoilla luokilla tai ennen ala-astetta, että voit menestyä.

Silti mulla on noussut mieleen pari asiaa.

Jos urheillaan pienestä asti aktiivisesti, kroppa tottuu siihen. Yleensä aineenvaihdunta on ihan omaa luokkaansa ja kroppa on ryhdikkään sporttinen vielä vanhemmallakin iällä, vaikka kilpaurheilu olisi jätetty jo hyvän aikaa sitten taakse. Koska kroppa on lapsena ja nuorena tottunut isoihin liikuntamääriin, kroppa kestää väkisinkin myös vanhempana enemmän. On helppo eksyä esimerkiksi fitnesslajeihin ja vetää kisadieetti läpi, koska kroppa on tottunut kovaan treenitahtiin jo aiemmin. Ruokien kanssa ei ehkä olla aiemmissa lajeissa oltu niin tarkkoja, saati sitten niin tiukkoja, mutta kroppa kestää urheilullisen taustan takia muutenkin enemmän ruokaa ja on luonnostaan sporttisemmassa kunnossa, jonka vuoksi kalorit on myös koko dieettiajan suhteellisen korkealla. Lisäksi rasvattomaan kuntoon on helpompi päästä, koska kehossa on myös lihaksia paljon. Yksinkertaisesti, pohja on niin hyvä.

Joidenkin kroppa näyttää tältä ympäri vuoden, itse näytin tältä grammantarkan 7kk dieettaamisen jälkeen kireän pääkopan kanssa. Toki nyttemmin on löydetty mulle sopivammat tavat toimia ja offkunto on huomattavasti siistimpi kuin se tuolloin oli, mutta silti.

Sitten taas on meitä naisia, jotka on joutunut tehdä tosissaan töitä sen timmimmän kropan eteen. Joiden kroppa ei oo lapsuuden ja nuoruuden vähäisen urheilun takia kehittyneet sporttiseen suuntaan missään vaiheessa. Se kroppa on ihan tavallisen naisen kroppa. Ei välttämättä grammaakaan ylipainoinen, mutta lihaksisto ei ole kehittynyt niin hyvin ja aineenvaihdunta ei ole niin vilkas, kun enemmän urheilleella yksilöllä. Salilla joutuu tehdä enemmän työtä, koska pohjaa ei ole rakennettu pienestä pitäen ja kropan luonnollinen kunto voi olla ihan selkeästi pehmeämpi, kun jo lapsesta asti kilpaurheilleella yksilöllä. Kroppa pyrkii siihen astetta pehmeämpään kuntoon luonnostaan.

Kun tähän sitten lisätään yhtäkkinen kilpaurheilu eli isot treenimäärät ja tiukka ruokavalio, voi se olla tällaiselle ”tavalliselle” kropalle liikaa. Kuukautiset voi jäädä pois tai tulee mahdollisesti kilpirauhasongelmia, vaikka dieetti olisikin toteutettu mahdollisimman fiksusti.

Eli vaikka se onkin niin hienoa, että sitä voi vielä vanhemmalla iällä löytää urheilulajin, jossa kilpailla jopa kansainvälisesti, voi se kuitenkin tulla jossain kohtaa vastaan.  Ehkä. Mutta toisaalta on myös niitä yksilöitä, jotka eivät ole nuorena urheilleet ikinä, mutta fysiikka ja keho on luonnostaan sporttinen ilman suuria ponnisteluja. Ja on niitä yksilöitä, jotka eivät ole nuorena urheilleet ikinä, mutta fitness sopii lajina mainiosti.

Jälleen siis päästään siihen mihin niin usein ennenkin. Se on niin yksilökohtaista.

Ja yksi asia mikä on varmaa, on se, että kuntosalitreeni on asia, joka sopii kaikille! Kuntosaliharrastuksen voi aloittaa koska vaan, millä taustoilla vaan. Aina voi matkan varrella innostua myös fitnesslajeissa kilpailemisesta ja lähteä sille tielle kunhan pohja on kunnossa.

Sen tiedän omalta kohdaltani, että jos joskus vielä kilpailen, kasvattelen lihaksistoa kauemman aikaa ja työstän pohjaa paljon paremmaksi. Tällä hetkellä, näillä taustoilla ja tässä elämäntilanteessa, nimittäin tuntuu, että fitness ei sovi mulle. Mun kroppa ei luonnostaan pysy niin överitiukkana, kun monen muun ja mun pinna kiristyy kisadieetillä ihan liikaa, joka kertoo mun mielestä jostain.

Näitä asioita on silti mukava pohtia, kunhan ajatukset ei vaan käy liian mustavalkoiseksi vaan muistaa tuon yksilön merkityksen. Ja pohdiskelu on asia mikä sopii mulle ja mistä mä tykkään. Olisikin kiva kuulla myös lukijoiden pohdintoja tästä aiheesta! Oletko harrastanut pienenä urheilua? Miten se vaikuttaa tänä päivänä esimerkiksi saliharrastukseen?

Mun dieetin lopetus sai aikaan mun päässä paljon kaikenlaisia pohdintoja, joka näkyy myös täällä blogissa. Postausaiheita ja -ideoita on nytkin iso kasa odottamassa. Lisää fitnessaiheisia pohdintoja on siis tulossa, joten kannattaa pysyä kuulolla jos aiheet kiinnostaa! Ensi viikolla niinkin tärkeä aihe, kun syömishäiriöt ja fitness. Lisäksi tulossa postausta siitä miten olen toiminut kisadieetin lopetuksen jälkeen ruokamäärien suhteen, entä mitä puntari näyttää nyt? 

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday