Fitnesskehosta raskausmahaan

Moni saattaa ajatella ja olenpa kuullut kysymyksen ääneenkin, että mikä fiilis mulla on ollut, kun fitnessdieetti ja kisasuunnitelmat vaihtuivat melko nopealla aikataululla raskauteen. Miltä se on sitten tuntunut? 

Voin heti kärkeen sanoa, että mun näkemys EI ole se, että fitness olisi vaihtunut suoraan raskauteen. Kuten moni varmasti muistaa, lopetin kisadieetin tasan siitä syystä, että kuukautiset jäivät pois enkä halua sekoittaa hormonitoimintaani. Hormonitoiminnan toimivuutta kannatan muutenkin, mutta suurin pelko kuukautisten jäämisessä oli lapsettomuus. Ja kerroin sen jo silloin avoimesti, että haluamme Markuksen kanssa lapsia. Eli en siis hypännyt yllättäen fitneksestä raskauteen. 🙂 Vaan siinä kohtaa kun raskauduin, fitness oli karistettu mielestä ja hartioilta jo aika kauas taakse ja olimme ehtineet jo toivoa ja odottaa raskautta. En mä väitä, ettenkö haaveilisi fitneksessä kisaamisesta vielä joku päivä ja ettenkö ihailisi ja seuraisi esimerkiksi tällä hetkellä syksyn kilpailuihin valmistautuvia. Kyllä mulla on suurena haaveena vielä joskus palata lavalle. Nyt on kuitenkin muiden juttujen aika. Ja ensinnäkin tiedostan myös sen, että fitness ei välttämättä ole enää mun juttu siinä mielessä, että mun kroppa kestäisi sen ja terveyttä en halua luonnollisesti uhrata. Lisäksi tiedostan myös sen, että vaikkapa puoli vuottakin on pitkä aika. Voi olla, että puolen vuoden päästä, kun raskauskin on jo ohi ja vauva toivottavasti onnellisesti sylissä, voi fitnesshaaveet tuntua kaukaisilta enkä enää haaveile lavoista ikinä. Sen näkee sitten!

Tammikuu 2018

Vaikka en koekaan, että fitness olisi “vaihtunut” raskauteen, voidaan kuitenkin aina puhua siitä miltä ne kropan muutokset on tuntuneet. Mäkin, kun oon kirjoittanut avoimesti myös siitä miten se kropan muuttuminen esimerkiksi dieetin jälkeen mua helposti ahdistaa.

Alussa, kun jouduin pahoinvoinnin takia syödä ihan mitä sattuu ja lähinnä hiilaripainotteisesti, mulla meinas pieni ahdistus tulla. Vaikka raskautta oli odotettu, niin aina siinä alussa menee vähän totutella siihen muuttuvaan ulkonäköön. Varsinkin, kun tuntui, että alussa niitä nesteitä kertyikin ihan hirveästi, oli turvonnut olo, mutta ei kuitenkaan vielä söpöä raskausvatsaa. Pikkuhiljaa siihen muuttuvaan olomuotoon kuitenkin tottui. Ja mitä enemmän vatsa rupesi jo näyttämään vähän raskausmahalta niin, että porukkakin alkasi raskauden ulkopuolelta huomata, se vatsa ja täten muuttunut olomuoto tuntui jo hyvältä ja mukavalta.

Tällä hetkellä, kun tätä tekstiä kirjoittelen, mun paino näyttää 1,3kg jos verrataan ensimmäiseen neuvolaan. Aika olemattomasti on siis raskauskiloja kerätty lähes puoleen väliin mennessä. Tämä taas luonnollisesti tarkoittaa, että kovin suuria muutoksia kehossa ei ole tapahtunut. Toisaalta, olen joutunut jo pari viikkoa priorisoida saliremontin treenien edelle ja viime viikolla iski vielä flunssakin päälle, jonka vuoksi en ole voinut treenata eikä viime viikolla ruokakaan maistunut flunssasta johtuen. Lihaksissa ei ole niin paljon nesteitä, kuin yleensä ja sitä rataa. Mutta vaikka treeni on alusta asti jäänyt vähäisemmälle, kun normaalisti ja nyt viimeiset pari viikkoa ihan minimiin tai jopa sen alle, en koe kroppaani tällä hetkellä mitenkään oudoksi ja “lihattomaksi”. Ihme kyllä!

Elokuu 2018

Vatsa mulle ilmestyi jo Viivin aikana tosi aikaisin ja samoin nyt sitä ei ole peitelty enää kuuteen viikkoon. 🙂 Mutta toisaalta Viivinkin loppuajasta vatsa oli kuitenkin loppuviimein aika pieni tai ainakin siro. Eli vaikka se ilmestyi ajoissa, kasvu oli maltillista. Ja samalta se alkaa nyt näyttää ja tuntua ainakin tähän asti. Nimittäin alkuun tuntui jo 12.-13.viikoilla, että vatsa on tosi iso eikä sitä enää piilotella. Toisin kuin nyt mennään viikoilla 18+4, on vatsan kasvu ja turvotus tasaantunut paljon ja tietyissä vaatteissa vatsa ei näy oikeastaan ollenkaan.

Ja vaikka se vatsa kasvaisi miten isoksi, niin mä olin kyllä jo Viivin aikana ja olen nytkin, sillä mielellä, että nautin kyllä siitä raskausvatsasta ja sen näkymisestä. Tykkään pukeutua vatsaa korostavasti enkä piilotella pientäkään raskausvatsan alkua. Eli alun ahdistuksen jälkeen se mieli kyllä sitten muuttuu, kun siihen tottuu ja pystyn vatsasta nauttia ja esitellä sitä ylpeänä. Tiedän kuitenkin, että on niitäkin, joita se kasvava vatsa ihan tosissaan ahdistaa ja ymmärrän heitä. Ei sille voi mitään jos asia on niin eikä siitä pitäisi tuomita. Jotkut eivät vaan yksinkertaisesti koe oloaan ollenkaan hyväksi, kun keho ei tunnu omalta, vaikka vauva olisi miten toivottu.

Kaiken kaikkiaan en ole kokenut fitnesskehon vaihtuvan raskausvatsaan. Fitness oli karistettu jo harteilta ja raskautta odotettu kuumeisesti. Nyt alkaakin puoliväli häämöttää jo parin viikon päästä. Kunhan viikkoja tulee täyteen 20+0, kirjoitan taas katsauksen mun treeneihin ja ruokailuihin viikoilta 12-20. Eli pysykää kuulolla jos raskausjutut kiinnostaa! 

5
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday