Irti sokerikoukusta – miten kävi?

Mä lupailin tässä postauksessa huhtikuun alussa, että en syö mitään sokerisia herkkuja ennen Fitness Classic-viikonloppua. Lupaus ei lähtenyt ulkonäkökeskeisistä ajatuksista vaan puhtaasti siitä, että olin syönyt herkkuja ihan liikaa ja sain fyysisiä oireita mm. sykkeen nousemisen muodossa. Päätin arvostaa terveyttäni enkä halunnut kehoani enää ruokkia turhalla sokerilla. Nyt, kun mennään jo torstaissa ja Fitness Classic-viikonloppu on jo käytännössä ihan käsillä, on varmaan jo hyvä hetki kertoa miten mun lupauksen kävi. Pysyinkö erossa kaikesta sokerista? Tekikö tiukkaa?

Heti kärkeen; mä en pysynyt ihan täysin erossa sokerisista herkuista. Nimittäin tytön kaverisynttäreillä reilu viikko sitten, söin pari desiä jäätelöä kastikkeen kera. Mutta eikö tuo kuulosta aika naurettavan vähäiseltä? Mun mielestä kuulostaa. Jäätelöä ostan muutenkin harvoin itse eli jäätelö ei mua saa koukuttumaan tai oo mikään heikko kohta itselleni. Sen lisäksi oon kerran syönyt gluteenitonta mämmiä, mutta en laskenut sitä herkuksi, vaikka se sokeria aikamoisen määrän sisältääkin. Söin sen kuitenkin puhtaasti treenin jälkeisenä ateriana, kun lihakset huutavat hiilaria. Mämmi ei myöskään saa mua koukuttumaan niin, että napostelisin sitä joka päivä muiden aterioiden välillä. Joten vaikka siinä sokeria onkin, en laske sitä siihen koukuttavaan kategoriaan eli niiden suklaiden, karkkien ja sokerileivonnaisten joukkoon. Muuta sokerista en kolmen viikon aikana sitten syönytkään, vaikka tarjolla on sokeriherkkuja ollutkin, hyvä minä!

 

Kolmen viikon aikana söin siis kerran pienen jäätelöannoksen.

Muuta koukuttavaa sokeriherkkua en syönyt. Oon aika ylpeä itsestäni!

 

Sen voin sanoa, että muutamaan otteeseen teki vähän tiukkaa. Olis ollut viikonloppuna niin mukava hakea irtokarkkipussi ja nautiskella vapaapäivistä irtokarkit kainalossa. Jotenkin siihen on vähän liikaakin ehdollistunut, että viikonloppu ja vapaapäivä tarkoittaa jotain hyvää. Kun söin mun vatsapöpön/kuumetaudin aikana parissa päivässä yhteensä vain ehkä 2000 kaloria ja ruoka alkoi pikkuhiljaa taudin jälkeen maistua, meinasin jo sortua hakemaan irtokarkkeja. Senkin perustelin itselleni sillä, että mun keho on ihan tyhjä, mitä tahansa ei tee vatsapöpön jälkeen mieli ja jotain pitäisi syödä jaksaakseen. Onneksi kuitenkin pysyin erossa karkista, koska vaikka tiedostan, että on hyvä syödä edes jotain, että jaksaa paahtaa menemään, on vitamiinipitoiset kasvikset tai hedelmät huomattavasti parempi vaihtoehto.

Tämän viikon alussa mä huomasin jossain kohtaa miettiväni itsekseni, että “onneksi viikonloppu on pian ohi, sitten saan syödä taas herkkuja”. Hetken päästä mua lähes nauratti mun ajattelutapa. Koska saanhan mä syödä vaikka heti jos mä haluan, ei tämä mun lupaus ole kiveen hakattu. Ja kun tajusin, että saisinhan mä syödä herkkuja vaikka heti, tuli sellainen rauhallinen fiilis. En mä tarvitse tai edes halua sokerisia herkkuja nyt.

 

Me ihmiset ollaan siitä kummallisia, että aika usein me saatetaan kuvitella haluavamme herkkuja. Kun sitä omaa mieltä rupeaa oikein kaivelemaan ja alkaa miettiä tekeekö mun oikeasti tätä karkkia mieli, voisi vastaus olla, että ei tee. Siihen on vaan tottunut ja sitä karkkia vaan kuvittelee haluavansa ja tarvitsevansa. Koska on vapaapäivä. Koska tein kovan treenin. Koska aurinko paistaa. Koska sataa vettä. Koska mä syön yleensäkin lauantaisin karkkia. Aina löytyy joku hyvä syy.

 

Seuraavan kerran, kun olet nappaamassa sitä karkkipussia tai suklaapatukkaa ostoskoriin tai -kärryyn, pysähdy hetkeksi. Koska olet viimeksi syönyt jotain sokerista? Tarvitseeko kehosi ja mielesi sen karkkipussin oikeasti? Voisiko esimerkiksi hedelmäsalaatti tai vaikkapa pähkinät ajaa saman asian? Jos syöt karkkia vaan kerran kuussa, niin anna palaa vaan. Mutta jos odotat kuin kuuta nousevaa sitä yhtä päivää vain karkkien takia, niin kehottaisin siinä kohtaa jättämään väliin ja kuuntelemaan itseäsi. Onko se karkki tai muu herkku pakko nostaa jalustalle? Eikö voisi syödä vaan fiiliksen mukaan silloin, kun siltä tuntuu ilman suurempia odotuksia? Ei tokikaan joka päivä tai välttämättä edes joka viikko, mutta säännöllisen epäsäännöllisesti fiiliksen mukaan. Oli sitten keskiviikko tai lauantai. Koska aina jos joku asia nostetaan jalustalle tai kielletään kokonaan, on fakta se, että kyseiseen asiaan ei yleensä silloin ole täysin terve suhtautuminen.

Loppuun voisin vielä kiteyttää, että mun kolmen viikon mittainen “irti sokerikoukusta”-projekti meni enemmän kuin nappiin. Nyt ne sokeriset herkut tuntuu vähän kaukaisemmalta asialta taas eikä niitä ole pakko saada jatkuvasti. Samaan aikaan myös tiedostan, että saan syödä niitä koska vaan haluan, kunhan teen sen kohtuudella enkä anna herkkujen syönnistä tulla fyysisiä oireita kuten sykkeen kohoamista. Ja kun tiedostan, että ne karkit tai muut on ihan sallittuja juttuja kohtuudella syötynä, ei niitä tee edes niin mieli. 

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday