Lapsen ruokailut on vanhemman vastuulla

Mä itse koin pikkuisen jopa kantapään kautta tään otsikon asian. Miten tärkeää meidän vanhempien on huolehtia lapsen riittävästä ravinnosta. Asia tuli vasten kasvoja ja vähän jopa hävetti ja suretti, kun en ollut asiaa tajunnut. Ei mitään vakavaa, mutta turhaa huolta kuitenkin. Mistä on kyse? 

Meillä siis 8-vuotiaan tytön kanssa oli pieniä paino-ongelmia tai lähinnä ongelmia, kun painoa ei tullut tarpeeksi. Asia saatiin onneksi nopeasti paikattua, kun siihen puututtiin ajoissa. Ja itse siis asian huomasin, olin yhteydessä kouluterkkariin ja pyysin ylimääräistä kasvukontrollia niin saatiin hommat taas raiteilleen. Hienosti kyllä kouluterkkarikin asiaan suhtautui ja saatiin hyvää palvelua.

Asia korjaantui tosiaan sillä, että kiinnitettiin entistä enemmän huomiota tytön annoskokoihin ja riittävään ruokailuun. Nythän joku vois ajatella, että “Kamala äiti! Se on itse ollut niin fitness, että niillä ei varmaan syödä edes kunnolla. Parsaa ja kanaa vaan. Ei anneta lapsen edes herkutella ja sitten toinen ei kasva.” Kyse ei todellakaan ole siitä. Ja täytyy sanoa, että mä itseasiassa tiedän lapsia, jotka ovat kasvuseurannassa sen takia, että aamu- ja iltapalaksi syödään vaan sokerivanukkaita ja sitten ei kasveta. Eli ei se sokerin syöminen tarkoita automaattisesti, että paino nousisi sen avulla tai sen takia. Eli kyllä, on meillä syöty herkkujakin. Varsinkin näin kesällä ja lomalla on helppo lipsua jatkuvaan jäätelön syömiseen, kun se on kesällä niin hyvää ja kivaa. 😉

Kyse on enemmänkin siitä, että 8-vuotias osaa ja haluaa paljon jo itse laittaa aamu-, väli- ja iltapaloja. Tottakai mä aina tiedän mitä hän syö, ei kyse ole siitäkään. Mutta helposti unohtuu kuitenkin se aikuisen vastuu niistä lasten ruokamääristä. Ja se, että meillä aikuisilla on lupa laittaa lapselle kaksi karjalanpiirakkaa täytteineen päivineen ja sanoa yksinkertaisesti, että syö nämä. Koska me aikuiset tiedetään (tai ainakin meidän pitäisi tietää) mikä on sopiva määrä ruokaa lapselle.

Joten, kun tyttö itse ottaa itselleen aamupalaa, saattaa olla, että häntä huvittaa syödä vaan yksi pieni leipä. Ja sitten sitä ei aamukiireessä muista ja tajua valvoa ja vahtia, että söisi vähän enemmän tai ainakin reilummat leivänpäälliset. Tyttö on nimittäin tullut äitiinsä ja on mun kanssa samaa mieltä siinä, että paras voileipä on päällystetty pelkästään voilla. 😀 Se on tosiaan huono asia siinä kohtaa jos aamupalaksi syödään vaan pelkkä leipä sillä voilla, kun sitten ei tuu mitään ylimääräisiä kaloreita esimerkiksi juuston ja kinkun muodossa.

Siihen kun lisätään päälle tytön voimisteluinnokkuus ja vielä se, että hän on oppinut nyt lukuisia eri temppuja, joita tekee ihan jatkuvasti. Siltakaadot ja kaiken maailman erilaiset kärrynpyörät ja puolivoltit. Näin kesäaikaan on kiva takapihan nurmikolla vaan harjoitella niitä ihan lakkaamatta. Niin kyllähän siinä voimistellessa ja jatkuvassa liikkeessä ollessa kuluttaa enemmän. Ja ruokailunkin pitäisi olla sen mukaista.

Lisäksi se on niin tärkeä asia muistaa, että puhdasta ruokaa saa sekä lapsi että aikuinen syödä aika hurjan määrän. Ja koska meidän kokkailut rakentuu aika simppelien juttujen ympärille, ei meidän ruuista löydy kauheasti piilokaloreita kuten kermaa ja muuta. Sekin vaikuttaa siihen, että pitää oikeasti muistaa valvoa, että lapsi syö riittävän isoja annoksia.

Tyttö kyllä syö mielellään eikä oo siis mitenkään joutunut väkisin laittaa syömään enemmän. Ehkä lapsilla vaan on se, että ei nyt niin jaksa ja ehdi syödä paljoa jos ei kukaan patista, kun on kiire jo leikkeihin. Nyt tyttö on kyllä saanut sitten kyllästymiseen asti kuulla kahden aikuisen suusta jatkuvaa höpötystä: “mitä sä söit?”, “söitkö sä tarpeeksi?” 😀 Ilman siis mitään painostusta ja ahdistusta, koska kuten sanottu, mitään pakotusta ei oo ruokailuissa ollut ja tyttö ymmärsi heti terkkarin puheista, että nyt pitää syödä riittävästi niin jaksaa voimistellakin. Sen lisäksi oli ihana tään “painonnostatuksen” aikana, kun käytiin säännöllisesti puntarilla ja iloittiin jokaisesta nousseesta grammasta. Toivon mukaan tämä opettaa tytölle samalla pysyvästi myös sen, että se pieni paino ei oo hihkumisen arvoinen vaan painoa saa ja pitää olla riittävästi!

Muistakaahan valvoa niitä lasten ruokailuja. Lapset saa syödä oikeasti paljon kasvaakseen. Jos lapsen paino tippuu tai ei nouse ollenkaan, se vaikuttaa tosi nopeasti sekä fyysiseen että henkiseen kehitykseen! 

2
Jaa:

This Post Has 2 Comments

  1. Meillä on kyselty myös mitä oot syönyt…Ei ollut kivaa,kun terkkarin puheille,kun painoa tuli liikaa ja ravitsemusterapeuttiakin suositeltiin!Itse,kun tarkkaan tiesi,että syödään terveellisesti!Ja jotakin tiedän ruoanlaitosta itsekin ja terveellisistä vaihtoehdoista ja niitä oli tarjolla!Jälkikäteen ajatellen turhaa stressasin,kun ruumiinrakenne vaan ei oo kukkakeppi ja pituuskasvu tuli jälkijunassa painoon nähden..ja nyt on lihaksia keräävä nuorimies 😊

    1. Se on kyllä niin kurjaa, kun tulee jotain tuollaista. Yleensä se aiheuttaa niin suurta ylimääräistä huolta ja murhetta alkuun, vaikka loppuviimein kaikki olisi oikeasti ok ja itsekin tajuaa vähän rauhoittua ja ajatella asiaa tarkemmin.
      Toisaalta hyvä, kun terkkarit puuttuu, mutta aina sille asialle ei vaan voi mitään. Oon itse elävä esimerkki siitä, että mun paino nousi luultavasti hormonaalisista syistä johtuen siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä yli 10kg.. Vaikka harrastin jalkapalloa, pelasin kahdessa joukkueessa ja koulussa olin jalkapallolinjalla. Liikuntaa joku 15h viikossa. Sitten se myös laski itsestään ilman kummempia toimenpiteitä, kun ikää oli lähempänä 20v.

      Kaikki ei oo samanlaisia ja samankokoisia eikä tarvikaan. 🙂 Pääasia, kun lapset/nuoretkin kasvaa ja kehittyy ja saa oikeanlaista sopivaa ravintoa. 🙂 Meilläkin suurin huoli tuli laskeneesta painosta, kun selkeää laskua ei saisi tämän ikäisillä tulla. Mutta onneksi se korjaantui!

Vastaa

Close Menu