Oma arvo määräytyy ulkonäön mukaan

Mitä jos tuntuu siltä, että oma arvo määräytyy ulkonäön mukaan? Jos on vuosia treenannut ulkonäkökeskeisesti ja tähdännyt kilpailuihin, jossa sijoitus määräytyy ulkonäön mukaan, miltä se tuntuu? Entä kun sitten vielä työskentelee personal trainerina, jossa olet “itse itsesi käyntikortti”, asettaako se paineita? 

Nykyään somessa ja kuntosaleilla törmää yhä enemmän ihmisiin, jotka treenaavat tavoitteellisesti. Syödään täydellisen puhtaasti, pidetään lepoa vaan, kun on pakko, muokataan kehoa lihaksikkaamman ja vähärasvaisemman näköiseksi. Kun sukellat tähän maailmaan ja sanot ääneen, että tavoittelet bikini fitness-lavoja, kyllä aika moni katsoo sua sillä silmällä, että “olkapäihin tarvis saada lisää tavaraa” tai “aika hyvä fysiikka kyllä bikinilavoille” tai “tuossa on kyllä vielä karistettavaa kisakuntoon”. Vaikka noita ei tarkoiteta todellakaan pahalla, onhan se lajiin kuuluvaa arvostelua. Ja ei, ei kukaan määritä sua ihmisenä sen mukaan miltä sä näytät. Niin kyllähän se on silti fakta, että tuollaiset asiat varsinkin herkempiin yksilöihin pureutuu aika tiukasti. Sitä saattaa miettiä mielessään, että entä jos mä en kehity tarpeeksi? Jos mä vuodesta toiseen treenaan ja ihmiset katsoo, että tuon etureisi ei oo kasvanut viidessä vuodessa mihinkään? Tai mitä jos mä lopetan ja alan lihoa? Tai oikeastaan, näyttää vaan ihan tavalliselta. Joitakin se tavalliselta näyttäminen voi jopa kauhistuttaa ja se treenatulta näyttäminen on oikeasti todella tärkeää.

Tää on mielenkiintoinen aihe ja mä meinasin itsekin ensin sortua hetkellisesti tälläiseen ajatteluun, siihen oman arvon määrittämiseen ulkonäön perusteella. Kun lopetin dieetin enkä ole asettanut mitään kisatavoitteita, mietin hetken, että mitäs nyt? Mitä ihmiset musta ajattelee? Mihin mun kroppa muokkautuu? Miltä mun pitäisi nyt näyttää? Faktahan on se, että kukaan ei voi määritellä miltä mun pitäisi näyttää. Eikä kukaan voi määritellä mun arvoa mun ulkonäön mukaan. Ulkonäkö on oikeasti vaan kuori, vain pintaraapaisu meistä. Mun mielestä fitnesslajeissa pitää olla aika pirun hyvä itsetunto, että siinä pystyy kilpailla. Ja kyllä, munkin itsetunnossa olisi parantamisen varaa. Ihailen ihmisiä, jotka tuntuvat olevan täydellisen sinut ja varmoja itsensä kanssa. En mä sano, että mun itsetunto olisi pohjamudissa, mutta opeteltavaakin olisi. Ihana fakta on kuitenkin se, että itsetuntoa ei ole ikinä myöhäistä parantaa!

Jatketaan tätä vielä vähän lisää. Sitten on tämä personal trainer-puoli. Oon monesti kuullut sanonnan: “PT on itse itsensä käyntikortti.” Tarkoittaisiko tämä käytännössä sitä, että mitä paremmassa kunnossa sä ulkoisesti oot, sitä parempia tuloksia sä myös muille saat? Eli pitäisikö PT:n sitten olla rautaisessa ja rasvattomassa kunnossa ympäri vuoden?

Kun sä oot personal trainer, katsooko ihmiset sua aina tyylillä; “mä haluan lihaksikkaat isot hauikset, en mä voi tuota palkata, kun sen hauikset on liian narut”. Meneekö se niin? Mä välillä oon sortunut tässäkin itse ajattelemaan niin, että mitä jos jotenkin löysähdän? Kun tulee ikääkin ja olen armollisempi itselleni, entä jos se tuo mukanaan viisi kiloa lisää? Tuleeko musta sitten epäsopiva PT? Jos ei vatsapalatkaan näy ja näytän vaikkapa ihan vaan tavalliselta?

Onneksi oon kuitenkin ymmärtänyt, että ei se niin mene. Fakta on se, että jokainen ihminen on erilainen. Tästä syystä myös jokaiselle ihmiselle löytyy varmasti sopiva PT. Joku haluaa sen salin isoimman mörön tai timmeimmän mimmin oppeihin. Joku taas jopa pelkää sellaista PT:tä, haluaa ehkä vähän enemmän samaistuttavan tyypin.

Enemmän PT:ssäkin vaikuttaa se asenne ja tyyli. Kyllä mua ainakin kiinnostaisi enemmän sellainen tervehenkisen oloinen PT, joka näyttäisi voivan kehossaan hyvin ja omaisi fiksuja ajatuksia ruokailuista ja liikunnasta. Viis siitä, onko sillä PT:llä sixpack vai ei. Eli tärkeintä on selkeästi se, että PT jaksaa ja muistaa pitää huolta myös itsestään ja toimii itse oppiensa mukaisesti jakaen niitä eteenpäin. Se kun ei vaikuttaisi uskottavaltakaan, jos PT itse vetäisi pelkkää roskaruokaa eikä treenaisi ikinä ja silti luonnollisesti kehottaisi muita toimimaan ihan toisin. Onhan se tärkeää treenata itsekin koko ajan uusia juttuja, että pystyy niitä myös toisille opettamaan. Kokeilla uutta ja siirtää niitä myös muille.

Yhtä kaikki, kenenkään arvo ei saa määräytyä ulkonäön mukaan. Ei nykyisen fitnesskisaajan, ei entisen fitnesskisaajan, ei personal trainerin eikä myöskään kaupan kassan. Sitä joutuu vähän tässä liikunta-alalla ja entisenä kisaajana itselleenkin toitottaa, joten haluan sen myös muille sanoa ääneen – ihan vaan muistutukseksi. Hyvää alkanutta kesäkuuta kaikille! 

2
Jaa:

This Post Has 2 Comments

  1. Näytät hyvältä 💪 upea kroppa, terveen ja urheilullisen näköinen!

    1. Kiitoksia 🙂

Vastaa

Close Menu

Black Friday