Oma peilikuva

Me vedetään Markuksen kanssa “Rintamana” (rintama.fi) tällä hetkellä kuntosaliryhmää yhdelle työporukalle. Siellä suuri osa porukasta ei ole ikinä astunut jalallaankaan kuntosalin puolelle, joten kaikki kuntosalilla on käytännössä ihan vierasta ja uutta asiaa. Havahduinkin aika yllättävään seikkaan, joka on jo itselle aivan tuttu juttu enkä ollut edes ajatellut sen olevan jollekin  vaikeaa. Tiedättekö mikä se voisi olla? Niinkin yllättävä juttu kuin itsensä katsominen peilistä!

Itselle on treenatessa ihan selkeää, että peilistä katsellaan omaa tekemistä. Näin näkee helposti ne tekniikkavirheetkin. Tottakai sitä tulee sitten myös valmennettavilleen kehotettua, että katsovat peilistä omaa tekemistään. Yllätyin kuullessani yhden ryhmäläisen suusta kommentin: “En mä pysty. Pidän silmät kiinni, kun vaivaa tuo oma tuijotus”. Kyseistäkään henkilöä ei vaivannut viiden muun ryhmäläisen katseet, mutta se oma katse vaivasi. Yllättävää, mutta toisaalta, kun asiaa päässään pyörittelee, niin varmasti monelle kuitenkin aika normaalia.

Kuntosali- ja fitnessmaailmassa itseään ollaan totuttu katselemaan peilistä. Välillä ehkä liikaakin, varsinkin kisadieetillä tulee tuijoteltua jatkuvasti, että miltä se kroppa nyt näyttää. 🙂 Tuon kuntosali- ja fitnessmaailman kautta siitä itsensä peilistä tuijottelusta on kuitenkin tullut ihan normaali juttu. Ja jos ajatellaan sitä, että katseleeko itseään sitten negatiivisesti vai positiivisesti, niin mä sanoisin, että 75% itsensä tuijottelusta tapahtuu ihan neutraalissa mielessä. Moni voi jopa yllättyä, että kisakunnossa ylikireä fitnesskisaaja voi katsoa itseään offilla ihan neutraalisti ja positiivisesti. Mutta kyllä voi, todellakin! Ja hei, siellähän on se tuttu heppu vastassa, jonka näkee jatkuvasti niin mikäs sitä on katsellessa. 🙂 Mutta vaikka fitness-/kuntosalibuumi on suurta ja tuntuu vallanneen koko kansan, on totuus se, että kuntosalibuumin ulkopuolelle jää vielä iso liuta ihmisiä. Joten aika monelle tää itsensä peilistä katselu on aika kaukana arkipäivästä.

On paljon ihmisiä, jotka katsovat itseään peilistä todella harvoin eikä se oman naamataulun ja olemuksen näkeminen ole ollenkaan mukavaa vaan tuntuu kiusaannuttavalta nähdä itsensä. Ja mun mielestä se on kurjaa. Kyllä jokaisella pitäisi olla sen verran mukava olo itsensä kanssa, että pystyisi kohdata niinkin tutun kasvon luontevasti silmästä silmään.

Jos puhutaan nykypäivän selfiekulttuurista tai suositusta fitnessmaailmasta, puhutaan siitä yleensä aika negatiivisesti. Mutta vaikka nää selfieiden, belfieiden ja vastaavien ottajat voi osittain olla turhan kriittisiä itseään kohtaan ja niihin kuviin käytetään hirveästi aikaa, että saadaan itseä miellyttävä kuva aikaiseksi. Niin sanoisin, että suuri osa noistakin selfiekuvailijoista silti kohtaa sen tutun kasvon siellä peilissä ihan neutraalilla tai positiivisella mielellä ja pystyy itseään luontevasti katsoa. Näyttää omasta mielestään jopa aika kivalta ja räpsäisee siitä selfien muistoksi. Eikö se oo kuitenkin aika hyvä asia?

Hääpäivänä olin tyytyväinen NLB:n Hannan ja kampaajan loihtimaan lookiin ja ennen kaikkea omaan ulkomuotooni ja halusin ikuistaa sen. Tässä oltiin matkalla kirkkoon, hymyilyttihän se väkisinkin.<3

Tää postaus ei sinänsä liity tuon tietyn ryhmäläisen kommenttiin, koska en sano, että hän olisi sitä niin hirveän tosissaan sanonut ja omaisi huonon itsetunnon. Mutta tuo kyseinen kommentti sai kuitenkin tälläisen aika tärkeänkin aiheen mun mieleen. Toivottavasti teistä jokainen pystyy kohdata peilikuvansa hymy huulilla tai vähintään neutraalilla mielellä! 🙂

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday