Rakkaus raskauteen ja synnytykseen

Osa ymmärtää, osa ei. Miten voi kaivata raskautta? Saati sitten synnytystä? 

Ensimmäisestä raskaudesta alkaa olla jo kymmenen vuotta aikaa, mutta muistan silti sen raskausajan aika hyvin. Tottakai aika on kullannut muistoja ja varmasti moni muisto on päällystetty vaaleanpunaisella hattaralla ja oikeasti totuus on ollut vähän karumpi. Mutta kuitenkin, eka raskaus meni mulla tosi vaivattomasti ja pystyin nauttia raskaudesta. Myös ekaa synnytystä oon aina muistellut ihan hyvällä. Se kesti p i t k ä ä n. Mutta ehdin päästä synnytykseen jotenkin henkisesti mukaan enkä ole muistellut sitä ensimmäistä synnytystä kertaakaan pahalla.

Toiseen raskauteenkin lähdin avoimin ja odottavaisin mielin. Ja kyllä, jälkeenpäin fiilis on se, että raskausaika oli ihanaa, helppoa ja nautin siitä. Markus voisi varmaan tässä kohtaa muistuttaa rytmihäiriöistä, migreenikohtauksesta, pahoista liitoskivuista.. Ja mitä näitä nyt oli. Eli kävinhän mä sydämen ultrassa, ambulanssilla sairaalassa, lääkärissä liitoskipujen ja rytmihäiriöiden takia useampaan otteeseen. Ei se raskaus siis ihan vaivaton ollut. Mutta silti, mä nautin siitä raskausajasta. Otan ilolla vastaan vatsan kasvun ja korostan vatsaa mielelläni. Tottakai myös raskausaikana tulee niitä hetkiä mitä normaalissakin arjessa ilman raskautta; oma peilikuva ei miellytä ja tuntee itsensä vaan turpeaksi. Se taitaa kuulua jokaisen naisen elämään ohimenevästi aina aika ajoin. Mutta kuitenkin, raskausajasta on mulla jotenkin se fiilis, että se sopii mulle!

Ja sitten tää toinen synnytys. Alkuun mä en pystynyt ajatella synnytystä itkemättä. Mua ahdisti ja harmitti synnytyksen kulku. Ajattelin, että en halua enää ikimaailmassa synnyttää. Mutta kuinka ollakkaan, nyt sekin muisto on taas päällystetty sillä vaaleanpunaisella (vaiko pastellinsinisellä? 😉 ) hattaralla ja synnytys tuntuu taas kiehtovalta ajatukselta. Jotenkin mä en aina itsekään ymmärrä. Miten synnytystä voi kaivata? Miten sitä kipua ja tuskaa oikeasti voi ikävöidä? 😀

Mutta niin se vaan menee. Ei sitä osaa edes selittää. Mä koen olevani luontainen synnyttäjä. Mulla on mennyt raskaudet tosi hyvin ja mä nautin raskaudesta. Myös synnytykset on menneet hyvin, ilman komplikaatioita, ilman ainuttakaan tikkiä, nopealla ponnistuksella. En mä kehuskele tällä asialla. Mä oon vain onnellinen kehostani ja siitä, että se on selviytynyt noista koetuksista niin hyvin.

Ei se silti tarkoita, että joku joka EI nauttisi raskaudesta tai synnytyksestä, olisi jotenkin huonompi äiti. Ei tietenkään. Kaikkien kehot on erilaisia. Kaikkien ajatukset ja tuntemukset on erilaisia.

Mun omalla kohdalla kiinnostus kehoon, kehon toimintaan ja kaikki luonnollisuuden suosiminen ja ns. ihannoiminen on jotenkin varmaan tämän asian puolella. Jos mulla olisi ollut enemmän ongelmia synnytyksessä tai raskaudessa, en tiedä kokisinko näin? Kyllä mä uskon.

Mikä ihme siinä raskaudessa ja synnytyksessä voi sitten olla niin ihanaa kaikkine vaivoineen ja kipuineen? 

Raskausajasta mainitsisin sen ihanan, kirjaimellisen odotuksen. Kun odotetaan vauvaa saapuvaksi. Päivä päivältä vauva sisällä kasvaa. Kaikki on uutta ja jännittävää myös toisella raskauskerralla. Jos synnytyksen suhteen ei ole mitään pelkoja, on loppuaika jännittävän kutkuttavaa odotusta. Joko tänä yönä tapahtuu? Onko meillä jo huomenna vauva sylissä?

Synnytyksessä taas se luonnollisuus. Tähän meidän kroppa on luotu. Asioihin voi vähän vaikuttaa, mutta lopulta luonto hoitaa homman. Se vain täytyy käydä läpi. Kaikkien kärsimysten jälkeen sitä saa sen ihanan ihmeen syliinsä ja kivut unohtuu.

Joku voi ajatella, että miten tämän asian oikeasti voi kokea näin? Mutta näin mä sen koen. Mua kiinnostaa raskaus, äitiys ja synnytys itseasiassa ihan hirveästi. Eikä nimenomaan pelkästään sen kokeminen itse, vaan ihan yleisellä tasolla. Oon perinyt tämän ehkä omalta äidiltäni, joka on doula ja imetystukihenkilö. Sanoisin, että oma äitini on antanut koko mun elämän ajan sellaista myönteistä kuvaa synnytyksestä ja raskaudesta. Opettanut, että se on luonnollista ja “kivaa”. Kyllä se vaikuttaa millainen kuva on asiasta maalattu sun silmille pienestä asti.

Kaikkia kiinnostaa eri asiat ja tämä äitiys, raskaus ja synnytys on mulla yksi kiinnostuksen kohde. Pitäisiköhän mun opiskella alaa tavalla tai toisella? 

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday