Unen merkitys ja voiko vauvan opettaa nukkumaan?

Kirjoitin postauksen siitä, että mielestäni treenaamista ei tarvitse lopettaa, vaikka yöunet ovat huonoja. Tuolla postauksella en kuitenkaan suinkaan halunnut vähätellä unen merkitystä! Nyt haluankin kirjoitella lisää unesta ja sen merkityksestä sekä siitä miten vauvankin uneen voi mielestäni vaikuttaa. 

Unellahan on suuri vaikutus ihmisen hormonitasapainoon ja täten koko terveyteen. Jos unet ovat toistuvasti huonoja, on kortisoli eli stressitasot koholla. Kroonisesti koholla oleva kortisoli taas on yhteydessä moniin muihin hormoneihin ja niiden toimintaan ja pian sekasorto onkin valmis. Huonolla unella on yleisesti ottaen lukuisia terveysvaikutuksia; se altistaa mm. masennukselle, diapetekselle, kohonneelle verenpaineelle.. Lista on loputon.

En siis ollenkaan väheksy unen merkitystä ja vaikka totesinkin treenaavani huonoista yöunista huolimatta, on tuo treenikin kuitenkin laaja käsite. Treeniähän on myös kotosalla tehdyt kevyet kuntopiirit kuminauhalla ja/tai kehonpainolla. Lisäksi oon tottakai tuntosarvet pystyssä koko ajan ja esimerkiksi pahimpien katastrofiöiden jälkeen en ole todellakaan treenannut edes kevyesti jos olo on voimaton ja väsynyt. Mulla ei muutenkaan ole mitään tarkkaa treeniohjelmaa tai lähinnä suunnitelmaa viikolle olemassa, vaikka jonkinlaista itse tehtyä ohjelmaa noudatankin. Vaan meen ihan fiiliksen ja aikataulujenkin mukaan enkä tiettyjen treenipäivien mukaan tyylillä, että “tänään on ohjelmassa treenipäivä, tänään on mentävä, oli mikä oli”. Eli siis tää mun treeniohjelma ja -aikataulu on hyvinkin joustava ja täyslepopäiviä kertyy viikkoon vähintään kaksi, yleensä kolme tai jopa neljä.

Vaikka vauvavuosi ja pikkulapsivuodet tuovatkin tullessaan levottomuutta yöuniin, mä oon kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että siihenkin voi vaikuttaa. Tottakai on olemassa pahoja allergioita tai muita ääritilanteita, jotka vaikuttavat yöuniin niin, että niille ei vaan voi mitään. Kuitenkin jotain on mielestäni tehtävissä lähes kaikissa normaalissa tilanteissa missä ei laajoja allergioita tai sairauksia ole. Sain esikoiseni 20-vuotiaana ja jo silloin sellainen varmuus niihin yöuniin kumpusi jostain. Viivi oli 9 kuukauden, kun siirsin hänet omaan huoneeseen vaan, että saadaan molemmat nukuttua paremmin. Ja niinhän me saatiin ja siirto onnistui tosi hyvin! Silloin en lukenut mitään opuksia asiasta vaan etenin ihan fiiliksen mukaan ja rautaisella tahdolla ja päättäväisyydellä. Ajattelin, että Viivikin nukkuu paremmin, kun en tuoksu maidolta vieressä.

Nyt mä luin juuri loppuun Laura Anderssonin kirjan “Voit nukkua – Kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään”. Se oli tosi mielenkiintoinen opus! Täällä voit tutustua kirjaan tarkemmin. En mäkään välttämättä joka kohtaan kirjassa samaistu, mutta ei mun mielestä tarvitsekaan aina olla kaikessa täysin samaa mieltä. Huomasin kuitenkin nopeasti, että sellaiset pääkohdat täyttyi itsellä jo luonnostaan ennen kirjan lukemista. Seuraavaksi paneudun vähän niihin pääkohtiin eli mm.rutiineihin/rytmiin ja taukoihin.

ILTARUTIINIT

Vauvaryhmissä on ollut keskustelua siitä, että miksi vauvalla pitäisi olla pyjama? Voihan sitä nukkua missä asussa vaan, kunhan se on mukava. Joo, voi tottakai. Mutta itse oon Viivin ajoista lähtien ajatellut, että se pyjaman vaihto (oli se pyjama sitten millainen vaan; vaikkapa vaan body ja sukkahousut) on hyvä rutiini iltaan. Siitä vauvakin jo tietää, että nyt tapahtuu jotain joka toistuu joka ilta. Se ohjaa vauvaa siihen ajatukseen, että nyt ollaan menossa niille unille, joita olisi tarkoitus nukkua vähän pitempään. Pyjaman vaihdon yhteyteen voi ottaa myös jotain muita rutiineja. Esimerkiksi meillä vaihdetaan iltaisin se pyjama ja samalla pestään pylly ja nykyään myös tahmaiset tassut eli kädet. 🙂 Vähintään kerran viikossa, yleensä useammin, on kylpy- tai suihkupäivä ja sen jälkeen mennään luonnollisesti suoraan pyjaman vaihtoon. Kun pyjama on vaihdettu, mennään hämärään makkariin, jossa imetän istualta ja sen jälkeen lasken Ilmarin omaan sänkyyn nukkumaan. Lisäksi tähän väliin ennen rintaa voisi ottaa mukaan iltasadun ja sen aion pian ottaakin. Viiville olen lukenut iltasadun siitä asti, kun hän oli 7 kuukauden ikäinen. Joka tapauksessa, aiemmin Ilmari saattoi nukahtaa rinnalle ja siirsin hänet nukkuvana sänkyyn, mutta aika usein hän on ollut syntymästä asti hereillä sänkyyn siirrettäessä ja nyt oon keskittynyt siihen vielä enemmän. Teen tarvittaessa sen siirron vähän reippaammin niin, että hän havahtuu edes hetkeksi. Lisäksi olen ottanut mukaan yllämainitun kirjan innoittamana hyvän yön toivotuksen. Annan Ilmarille pusun poskelle ja toivotan hyvät yöt. Sen jälkeen annan hänen hakea itse unta. Annan tuttia ja harsoa tarvittaessa ja istun makkarissa hiljaa sen aikaa, mutta hän hakee itse unensa. Makkarissa oloakaan ei vaadittaisi jos ei meillä olisi kaksi kerrosta. Tosi tympeä tulla välillä alakertaan ja olla korvat höröllä, että mitä siellä yläkerrassa tapahtuu. Sitten jos tuleekin itku niin siihen ei ehdi reagoida tarpeeksi nopeasti ja sitten Ilmari ehtii levottomammaksi ja nukahtaminen vaikeutuu.

Kun vauva saa nukahtaa itsekseen eikä rinnalle, olosuhteet seuraavalla herätyksellä on samat kun nukahtaessa eikä vauva pelästy heräämisen hetkellä. Jos hän on nukahtanut äidin syliin ja rinnalle eikä herännyt siirtoon, hän pelästyy, että missä se rinta ja syli nyt on?! Eli siitä syystä olisi hyvä jos vauva nukahtaisi itsekseen ja tietäisi mihin nukahtaa. Lisäksi vauva oppii nopeasti siihen, että nukahtamiseen vaaditaan aina se rinta jos siihen saa nukahtaa toistuvasti. Nälkä ei välttämättä ole vaan se rinta tarvitaan nukahtamisen tueksi muuten vaan lohduksi.

PÄIVÄRYTMI

Rutiineihin liittyy myös päivärytmi. Olisi tärkeä pitää samankaltaisesta päivärytmistä mahdollisimman hyvin kiinni, että yötkin menevät hyvin. Tämä tarkoittaa yleensä luonnollisesti hyviä päiväunia, koska uni ruokkii unta. Jos päivä on levoton ja vähäuninen, menee helposti yöunetkin pilalle. Jos taas päivällä nukutaan hyvin ja levollisesti, on yöunikin levollista. Kirjassa Andersson myös sanoi, että vauvan ei saisi antaa nukkua 1,5h pidempiä päiväunia. No, tätä mä en noudata vaan jos Ilmari nukkuu kaksi tuntia päivällä niin sitten nukkuu eikä se mun mielestä oo vaikuttanut meidän yöuniin. En jotenkin haluaisi lähteä siihen puuttumaan. Andersson puhui kuitenkin unisykleistä, jotka vauvalla on noin 45minuuttia. Kun vauvan herättelee syklin vaihtumisen kohdalla, herää vauva ihan virkeänä. Syklithän oppii aika hyvin vauvalta tunnistamaan sillä, että tarkkailee hänen untaan ja kiinnittää huomiota siihen milloin vauva pyörii esimerkiksi levottomana vaikka onkin unessa. Mä ainakin tunnistan tämän meillä. Monesti luulee Ilmarin jo heräävän, mutta oikeasti hän pyörii tai ääntelee unissaan. Pienempänä hän saattoi jopa itkeä ihan täysillä silmät kiinni.

VAUVAN RAUHOITTUMINEN ITSEKSEEN = TAUOT

Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen, jota Andersson nimitti kirjassaan “tauoiksi”. Eli kun vauva yöllä tai illalla nukkumaanmenon jälkeen (tai siinä vaiheessa kun hän hakee unta) ääntelee, ei kannata heti syöksyä ottamaan vauvaa syliin ja rauhoittelemaan. Vaan kannattaa odottaa hetki (eli pitää tauko), että näkee rauhoittuisiko vauva itsekseen. Vauvatkin kun voivat oppia rauhoittumaan itse ilman vanhemman apua. Tässä ei kuitenkaan puhuta mistään huudattamisesta vaan ihan lyhyestä tauosta, jonka aikana kuunnellaan onko vauvalla oikeasti hätä vai hakeeko hän vaan unta. Tätäkin oon toteuttanut ihan itsekseen eli pyrin siihen, että tarkkailen hetken aikaa mikä on homman nimi, tarviiko Ilmari oikeasti syliä, rintaa tai rauhoittelua vai ei.

Sellainen pieni pintaraapaus kirjan jutuista sekä omista ajatuksista. Lopuksi haluan vielä mainita, että meidän yöt on olleet toistaiseksi taas vähän parempia! Siitä huolimatta mun aikomus on siirtää Ilmari jo puolen vuoden jälkeen (eli ihan pian!) omaan huoneeseen, koska se meillä on mahdollista. Uskon, että me nukutaan molemmat paremmin, kun ei olla liian lähellä toisiamme. Huomion arvoista, kun on se, että Ilmari on nukkunut huomattavasti pienempänä 6-7h pätkiä öisin eli valmiudet hänellä siihen on eikä nälkäkään pitäisi öisin vaivata.

Loppuun haluan vielä mainita asiat, jotka on ainakin itselle itsestäänselviä yöunen helpottajia. Eli riittävä hämäryys/pimeys makuuhuoneessa sekä sopiva lämpötila. Kuumuus on aina pahempi kun pieni viileys! 

1
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday