Haastoin mieheni #älävalitaviikkoon -haasteeseen

Yksi sana mitä parisuhteessa saattaa kuulla ylitse muiden on ”valita”. Sitä kuulee ehkä jopa enemmän kuin ”rakastan” -sanaa. En voi tietenkään puhua kuin omasta puolesta ja siitä mitä lähipiiriä seuraamalla olen havainnut.

Meillä Artun kanssa menee yleensä hyvin, paitsi välillä kun "tulee arki vastaan" ja silloin kun me unohdetaan pitää meidän viikottaisia treffejä. Silloin kun toinen ärsyttää syystä tai toisesta, niin silloin näkee helposti vain niitä negatiivisiä puolia.

Olen aina ollut hyvin itsenäinen, ehkä jopa hieman itsekeskeinen ja oikea introvertti kun sille päälle satun. Olen 16 -vuotiaasta asti asunut omillani ja joutunut huolehtimaan itse itsestäni ja vanhemmalla iällä myös lapsistani. Tietenkin lasten isä oli osittain apuna, mutta naimisissa ollessani olin paljon yksin, sillä exäni oli Afganistanissa tai Irakissa komennuksilla aina 12-6 kk kerrallaan.

Eli kun kolmekymppisenä itsenäisenä naisena löin hynttyyt yhteen Artun, Mr.Hanko -94 kanssa, oli minulla henkilökohtaisesti vaikeuksia sopeutua siihen, että en ole enää yksin ja minun pitää ottaa huomioon myös joku muu. On minulla vielä tänäpäivänäkin, kolmen vuoden jälkeen vaikeuksia tämän asian kanssa mutta yritän parhaani. Kerta olin tottunut päättämään kaikesta ja tekemään kaiken itse, on vaikea antaa ohjaimia toiselle tai edes auttaa niiden kanssa.
Tästä syystä usein tulee tilanteita jolloin jompikumpi ”valittaa” toiselle milloin mistäkin.

”Sä valitat koko ajan” -on lause mitä naiset vihaa -minäkin. On asioita mistä huomautellaan toiselle usein ja kun samaa asiaa toistetaan usein, tuntuu se vastaanottavalta osapuolelta valittamiselta, kun taas toisesta se tuntuu siltä, että toinen ei tarkoituksella ota huomioon pyyntöä. ”Jos ymmärtäisit kerrasta, ei tarvitsisi asiasta toistaa" (valittaa). -Varmasti monelle tuttu tilanne.

Nainen on se joka useimmiten saa sen ”valittajan” nimityksen niskoilleen ja silti monet meistä väittää, että emme valita mistään.
Tähän on ihan pakko sanoa, että kyllä me naiset valitetaan. Jostain kumman syystä, kun meitä vituttaa, niin se puolison sukka tai wc -pöntön kansi joka jätetty ylös, vituttaa sillä hetkellä vielä enemmän ja sitten kun me asiasta ”sanotaan”, mies kuulee tämän valittamisena.

Itse kuulun siihen kategoriaan jolla on OCD siisteydestä, ja jos paikat on sekaisin, alan helposti valittamaan tavaroista jotka ovat levällään.. Arttu taas kun on väsynyt yö töiden jälkeen, on hän helposti ärsyyntyvää sorttia. Eli valittamisen aiheita varmasti löytyy molemmilta, mutta onko siinä oikeasti mitään järkeä?
Pari päivää sitten havahduin siihen, että molemmat valittivat melkein koko ajan ja kun aloin miettimään mistä tämä oikeasti kumpuaa, niin vastaus oli melko yksinkertainen. Molemmat tekevät paljon töitä, eikä olla ehditty viettämään aikaa yhdessä, joten väsyneenä sitten ärähdellään turhista ja kumpikaan ei tässä vaiheessa pysty nöyrtymään.

”Do you want to be right, or do you want to be happy”
”haluatko olla oikeassa vai haluatko olla onnellinen”

Oprah on kertonut useissa puheissaan, että hänellä kesti pitkään oppia miten annetaan periksi. Häneltä kysyttiin kerran, että ”Do you want to be right, or do you want to be happy” Ja ensiksi hän aina vastasi, että "I would righter be right". Myöhemmin hän oppi vastaamaan toisin.

Kuulin tämän taas toissapäivänä ja se oli tärkeä muistus juuri sopivaan aikaan. Ehdotin Artulle tänään jos haastaisimme itsemme #älävalitaviikkoon -haasteeseen. Arttu suostui ja tänään oli päivä #1.

Treffipaikan ei aina tarvitse olla glamouria. Tässä istutaan treffeillä ravintolan edessä puistonpenkillä, koska ravintola oli täynnä. <3

Treffipaikan ei aina tarvitse olla glamouria. Tässä istutaan treffeillä ravintolan edessä puistonpenkillä, koska ravintola oli täynnä. <3

Tänään kumpikaan valittanut mistään. Kävimme jopa lounas treffeillä ja merkkasimme kalenteriin treffit myös tuleville viikoille -eli hyvä me.
Mutta, tämä oli vaista päivä 1, joten ei nuolasta ennenkuin.. tiedät kyllä, ja katsotaan miten seuraavat 6 päivää sujuvat.