Musta silmä ja epäilevät katseet

Sain tuossa viime viikolla melkoisen iskun nenääni kun otettiin leikkimielinen painimatsi poikani Danielin kanssa. Aluksi ajattelin, että ”Auts, nyt osu kunnolla, mut ei sattunu kovaa, joten ei varmaan tullu mitään vakavaa”. Sitten kun verta alkoi valumaan kuin ”härän kurkuksta” ajattelin, että no tais se sittenkin kolahtaa vähän lujempaa. Aamulla kun heräsin, vasemman silmän alla oli pientä punoitusta, jonka sain meikillä hienosti piiloon. Ajattelin, että ei tässä mitään hätää, osaan meikata hyvin ja saan tän piloon anytime. Seuraavana aamuna kun heräsin, oli silmä tummunnut kauniin purppuran sävyiseksi ja sitä ei enää saanutkaan yhtä helposti piiloon.

Nyt olikin sitten pieni pulma -mustaa silmää ei enää saakkaan piiloon. Itsevarma kun olen, niin en tästä hämmentynyt sen enempää, vaan päätin kulkea ihmisten ilmoilla meikittömänä.

Kaupassa käynneillä huomasin kassatyöntekijöiden ihmettelevät katseet, salilla muiden treenaajien ”nopeat” tuijotukset ja tuttujen, mihin mä voin katsoa, etten tuijota sen mustelmaa -ilmeitä. Parin päivän päästä tuli jo itsellenikin vähän outo fiilis -katsovatko kaikki ihmetellen vai onko se kaikki mun päässä.

Ajattelin aluksi, etten todellakaan aio kulkea aurinkolasit päässä joka paikassa mutta toisin kävin. Tänään kävin mm.syömässä ja kirjastossa -molemmissa paikoissa aurinkolasit päässä ja ravintolassa jossa kävin ei ollut edes ikkunoita. Hyvä etten lentänyt naamalleni siinä pimeydessä...

Jouduin hetken miettimään vastausta kun lapset kysyivät, että miksi olin lasit päässä kirjastossa ja mitä se mustelma haittaa? Päätin olla rehellinen. Sanoin, että ihmiset katsovat mua ja luulevat todennäköisesti, että olen perheväkivallan uhri. Daniel vastasi siihen, että ”Se on inhimillistä heiltä”. Onko se vai onko niin, että me ihmiset epäillään aina vain pahinta? Miksi meidän ennakkoluulot ovat yleensä negatiivisia? Jos näemme parisuhteessa olevan tutun, joka on ihmisten ilmoilla vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa, oletamme yleensä, että tämä henkilö pettää. Jos jonkun puoliso on usein pitkillä työmatkoilla, hän varmasti pettää. Jos jonkun puoliso on kuuluisa urheilija, hän varmasti pettää jne.

Miksi ennakkoluulomme ovat yleensä negatiivisia? Ja muutenkin, miksi aina oletamme kaikesta sitä pahinta? Olemmeko niin varovaista kansaa, että on parempi varautua pahimpaan, niin ei joudu pettymään vai mistä ihmisten negatiivisuus tulee?