Jaa se osaa painia part 2

 

Juuri kun menin alkuvuodesta harmittelemaan, etten ole ehtinyt vapaaottelun ohella vielä painikisoissa käymään, olen päässyt ahkeroimaan jo kahteen kertaan parin viikon sisään. Kieltämättä ehdin jo hieman huolestua kisa-aktiivisuudestani tämän kevään osalta ja myönnän, että pienimuotoinen paniikki saattoi iskeä, pääsenkö kisaamaan ollenkaan. Enkä nyt tarkoita sellaista ulkoisesta paineesta aiheutuvaa pakonomaista tarvetta käydä näyttäytymässä, vaan ihan omaa mielenterveyttä ylläpitävää aktiivisuutta. En nimittäin ole kotona laiskottelevaa tyyppiä ja mulla kaatuu seinät päälle aika nopeasti jos en pääse temmeltämään. Nyt kun lähiaikoina ei ole ollut niin sanotusti muita kiireitä, sattui sopiva väli käydä hakemassa painikokemusta ja vähän erilaista kisarutiinia.

Käytiin viime viikonloppuna muutaman ottelijan voimin NoGi- lukkopaini kisoissa (NoGi = ilman pukua), jotka järjestettiin Lahden Gentailla. Vaikka tälläkin kertaa lähdin ihan muuten vaan painimaan, olin kuitenkin näihin kisoihin ottanut jo pienen tavoitteen. Edellisissä Turun kisoissa ainoa tavoitteeni oli mennä tatamille asti ja nyt halusin saada itsestäni vähän enemmän irti. Treenaan aina niin sanotusti vapaaottelu edellä ja pyrin tuomaan sen jollain tavalla mukaan kaikkeen mitä teen, joten pääfokus oli pystypainissa ja alasvienneissä. Ei mua tälläkään kertaa hirveästi kiinnostanut miten matsit muuten päättyy, kunhan vaan menen painimaan ja teen alasvientejä.

Syy siihen miksi halusin harjoitella alasvientejä, oli yksinkertaisuudessaan se, että saisin lisää itsevarmuutta niiden tekemiseen. Alasvienti yrityksissä on kuitenkin aina riski jäädä itse kasan alimmaiseksi. Riittää että vastustaja on skarppina ja osaa puolustautua tai vaihtoehtoisesti itse epäonnistut suorituksessa. Tästä syystä moni ei halua ottaa riskiä ja jättää ne tekemättä. Aika usein näkee kuinka otetaan vaan kaveria käpälästä kiinni ja istutaan suoraa persiilleen. Näin kävi suurimmassa osassa omista matseista ja sen takia sain tehtyä vain kaksi alasvientiä, mutta eipä se toisaalta haitannu. Kyllä mä yleensä aina jossain vaiheessa lopulta pääsen kaverin jalkojen ohi, ihan sama millainen guardivelho on vastassa. Paitsi avoimessa vyö- ja painoluokassa, jossa oli finaalissa huomattavasti kokeneempi purppuravyö vastassa. Sen annoin itselleni anteeksi 😀

Mutta sen pidempää höpöttelemättä, tässä olisi tarjolla kaikki oman painoluokkani ottelut sekä avoimen sarjan ottelut. Omaa painoluokka valintaani pohjustan sen verran, että en ottele normaalisti raskaassa sarjassa ja tämä oli yhdistetty painoluokka. Ilmoittauduin alle 69 kg sarjaan, koska aamupalasta luopuminen oli liian suuri uhrautuminen, enkä jaksanut pudottaa yhtä kiloa painoa alle 64 kg sarjaan (oma paino 65 kg). Ilmeisesti tuohon isompaan luokkaan ei ollut mun lisäksi osallistujia, joten se yhdistettiin raskaansarjan kanssa, eli yli 69 kg. Ei tainnut itseni lisäksi ainutkaan likka siitä sarjasta painaa alle 70 kg. Noh, eipähän tarvinnut käydä puntarilla.

 

 

 

 

Ensimmäisessä matsissa Kermistä vastaan sain tehtyä alasviennin jota olin harjoitellut lähiaikoina, eli käsivedosta yhden jalan kaato. Kyseisen tekniikan jalkatyöskentely ei mennyt ihan niin smoothisti kun oli tarkoitus, mutta ainakin käsivedossa oli sen verran poveria, että sain jo pelkästään sen voimalla vietyä kaverin mattoon. Loppu matsi menikin pisteitä rohmuten ja sain vielä takakuristuksen naarattua 14 – 0 pistejohdon jälkeen.

Toinen matsi meni aika lailla samalla teemalla, tosin en saanut sitä haluamaani alasvientiä. Pääsin kuitenkin tekemään juuri sitä mitä olen harjoitellut, eli aktiivista liikkumista ja positioiden vaihtoa. Yritin kaivaa käsilukkoa matsin viime hetkillä, mutta kaverilla oli tarpeeksi tiukka ote jota en saanut purettua ennen ajan loppumista. Olin kuitenkin tyytyväinen suoritukseeni ja 10 – 0 pistevoittoon.

Finaalissa oli sitten sinnikkäämpi vastus, joka veti mut niin tiukkaan guardiin, etten meinannut päästä sieltä pois. Vaikka aktiivisesti yritin avata jalkoja, sain silti miinuspisteen passiivisuudesta, vaikka yritin ihan yhtä aktiivisesti poistua jalkojen välistä kuin vastustaja hakea lopetusta. Luonnollisesti mulla meni hermot ja päätin vaan nousta ylös ja avata kaverin jalat keinolla millä hyvänsä. Samassa touhussa sain toisen miinuspisteen, kun vahingossa tartuin kaverin paidasta sekunnin ajaksi siinä samassa tohinassa. Mullahan meni tästä tietenkin vielä enemmän hermo ja painoin kaasupoljinta, menin haloista ohi ja rohmusin positiohallinnasta pisteet, joilla lopulta voitin matsin. Miten niin hidas syttymään? Pieni kiukku päälle ja johan alkaa tapahtumaan.

Mulla ei ollut alun perin ajatustakaan osallistua avoimeen sarjaan, mutta hetken pohdiskelun ja pienen yllytyksen jälkeen totesin, että sieltä saa lisää kokemusta eikä mulla ollut mitään menetettävää. Itse asiassa toivoin saavani entistä kovempia vastuksia, mutta pitkä päivä näkyi osallistujamäärässä, eikä meitä ilmoittautuneita lopulta ollut kuin kolme. En toisaalta ihmettele ettei muita kiinnostanut, jouduin nimittäin itsekin odottamaan lähes viisi tuntia ennen kuin kaikki muut matsit oli ohi. Olin jo niin poikki siinä vaiheessa kun avoimet alkoivat, etten jaksanut edes lämmitellä uudestaan. Tsemppasin kuitenkin kahden matsin verran, jonka jälkeen päästiin vihdoin kotimatkalle.

 

 

 

Melko samalla kaavalla mentiin avoimessakin sarjassa ja alasviennit jäi haaveeksi. Toki kaikista matseista huomaa, että pientä epävarmuutta on lähteä pudottamaan painoa kaverin jalkoihin tai sitten oon vaan liian hidas tekemään aloitteita. Pelaan yleensä varman päälle enkä lähde turhaan hätiköimään, jonka vuoksi usein menetän hyviä tilanteita joihin olisin voinut iskeä. Ensimmäisessä ottelussa Tiiaa vastaan (jonka näemmä olen ladannut tubeen väärin päin) on jälleen havaittavissa turhautumista ja olin lähdössä jo mielessäni syöksymään jalkoihin, kun samaan aikaan Tiia yritti käydä mun kinttuihin kiinni. Ystävällisesti pysäytin liikkeen ja käänsin kaverin selälleen. Tiian kohdalla joka tapauksessa tiesin (sori Tiia), että vaikken saisikaan kunnollista alasvientiä tai lopetusta aikaiseksi, voittaisin matsin kuitenkin vähintään pistevoitolla ja niin siinä kävi.

Finaalissa oli tosiaan hitusen kokeneempi vastustaja, jonka käsilukkoon jäin parin minuutin räpeltämisen jälkeen. Yritin ohittaa kaverin jalkoja ja päästä sivukontrolliin, mutta vastustaja sai hyvän kimura- otteen mun kädestä, jonka sitten lopulta puolustin huolimattomasti. Vastustaja kokemus näkyi varmoissa otteissa ja nopeissa liikkeissä. Jälkeenpäin mietin, että hävisinkö kuitenkin vain sen takia, kun katselen koko matsin jonnekin aivan muualle kuin vastustajaa? Miten ihmeessä olen onnistunut näyttämään siltä, kun olisin ollut sokkopainimassa? Ainakin sain opetuksen lisäksi hyvät naurut päälle. Mutta joka tapauksessa, hävisin selkeästi paremmalle ja tästä on hyvä jatkaa taas eteenpäin. Toivon mukaan seuraavalla kerralla ollaan jo vapaaottelu häkissä. Kyllä se siitä..

1
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday