Joka kodin salainen herkkukaappi

* Sisältää mainoslinkkejä.

 

Muutama vuosi takaperin on eletty aikaa, jolloin ihmettelin muiden ihmisten ruokailutottumuksia. Isoimpana ihmetyksen kohteena oli niin sanotut “herkkukaapit”, joita löytyi lähestulkoon jokaisesta tietämästäni taloudesta. Erityisesti niiden olemassaolo hämmästytti ja monesti mietin, miksi sellainen varsinaisesti pitää olla olemassa? Miksi pitää olla herkkuvarasto? Eikö sellaisesta ole enemmän haittaa?

 

Jos mulla olisi vaikkapa suklaata “hätävarana” jatkuvasti saatavilla, ne varastot ei säilyisi päivääkään. Mä en todellakaan malttaisi jättää kaapeissa lojuvia herkkuja rauhaan ja todennäköisesti olisin niin sokerikoukussa, että kaappeja pitäisi olla jatkuvasti täyttämässä. Kyllä, olen niin perso makealle. Olen addikti. Mulla on ollut itsellä yleensä tapana käydä herkkuostoksilla vain välittömään tarpeeseen (juurikin tästä edellä mainitusta syystä) ja hotkin hankitut makupalat välittömästi naamariini. Tuohon aikaan meni helposti useampi suklaalevy tai keksipaketti kerralla ilman minkäänlaisia ongelmia, mutta sokerihimot oli kerrasta tyydytetty. En halua edes kuvitella miltä näyttäisin tai millaisessa tilassa mun terveys olisi, jos olisin omistanut tuolloin kunnon namivaraston. Sitä paitsi, herkut tuo ainakin itselle huomattavasti enemmän nautintoa satunnaisella käytöllä, kun taas jos sitä olisi jatkuvasti saatavilla, ei se välttämättä toisi samankaltaista iloa.

 

 

Voin myös rehellisesti myöntää, että tuohon aikaan kun fitnessbuumi räjähti käsiin, saatoin saada siitä itsekin muutaman haitallisen osuman, ainakin syömisen suhteen. Ortoreksia ei ollut kovinkaan kaukana ja pahoitin mieleni joka kerta, kun näin lihavan astuvan mäkkärin ovista sisään. Mitään ylimääräistä ei voinut kuvitellakaan laittavansa suuhunsa ja se mitä ei ruokavaliossa lukenut, oli totaalisessa kiellossa. Mitään ei voinut edes maistaa, koska kaikki menee pilalle jos vähääkään lipsuu. Onneksi olen ollut kuitenkin sen verran järjissäni, että olen osannut irtaantua tuosta maailmasta hyvinkin nopeasti ja rentoutumaan ruokailun suhteen. Nykyään ei paljon kiinnosta montako palaa suklaata syö vahingossa ja jokaisen syödyn pullan kohdalla voi huudahtaa mielessään “FOR THE MASS!!”, tai vaikka ihan ääneen jos haluaa.

 

Kaikesta turhan sokerin välttelystä huolimatta olen huomannut, että mullekin on salakavalasti tässä vuosien varrella ilmestynyt sellainen paheksumani herkkukaappi. Muutaman vuoden kamppailun ja diettailun ohella on keittiön laatikostoon kehkeytynyt herkkuvarasto, joka aina satunnaisesti kummittelee mua. Kyseinen varasto on kertynyt nimenomaan kaikkien matseihin valmistautumisien summana, kun oon varastoinut löytämiäni uusia herkkuja, joita ei ole dieetin aikana päässyt maistelemaan. Dieettejä on ollut viime vuosien aikana aika monta ja voitte varmaan kuvitella kuinka paljon kaikkia uusia ihanuuksia kauppojen hyllyille on ilmestynyt siinä ajassa. Jokainen herkku on ostettu sitä varten, että kun matsi on ohi ja tehtävä suoritettu, saa sen jälkeen luvan kanssa herkutella. Matsien jälkeen vaan ei valitettavasti pysty ihan hirveitä määriä syömään eikä varsinkaan makeaa (on kokeiltu), joten nameja on ennemminkin vaan varastoitunut enemmän suhteessa siihen, kuinka paljon niitä on tuhottu.

 

Meillä oli mun ekan matsin jälkeen kavereiden kanssa ”loistava” suunnitelma syödä itsemme hengiltä. Oltiin hamstrattu vaikka mitä hyvyyksiä monta kuukautta, mutta ei sitten lopulta pystytty syömään juuri mitään dieetin jälkeen.. surkeeta.

 

Huvittavinta, tai ehkä jopa surullisinta tässä mun herkkukaapin olemassaolossa on se, etten nykyään juurikaan syö mitään herkkuja. Oon elänyt ja syönyt niin “terveellisesti” monta vuotta, ettei mun tee kovinkaan usein mieli mitään. Tiedän, todella erikoista. Mutta kun on tottunut elämään ilman makeaa tai rasvaista ruokaa, niin en ole varsinaisesti kaivannut niitä elämääni. Hyvänä esimerkkinä Geisha- suklaalevy, jonka sain työkaverilta synttärilahjaksi viime kesänä kun täytin 28. Täytän reilun kuukauden päästä 29 vuotta ja se suklaalevy on edelleen siellä laatikossa koskemattomana. Mun on moneen otteeseen pitänyt avata se, mutta jostain syystä sekin on unohtunut. Toki välillä tulee himo lähteä pitsalle tai ostaa jäätelöä kaupasta, mutta niitä tulee sen verran harvoin, että silloin menen kyllä hyvällä omallatunnolla vetämään juuri sen mättösetin, mitä kaipasinkin. Kuten jo aiemmin mainitsin, niin ostan herkkuni välittömään tarpeeseen. Onneksi niitä tarpeita ei ole päivittäin 😀

 

Olen onnistunut tässä samalla luomaan myös toisenlaisen varaston, nimittäin kaljakaapin. Tämä ei ole mikä tahansa kaljakaappi, vaan kaappi jonne olen varastoinut matkan varrella eteen sattuneita erikoisoluita ja siidereitä jotka odottavat hetkeä, kun tekee mieli maistella vähän enemmänkin kerralla. Niitäkin mielihaluja vaan sattuu aika vähän kohdalle, joten tämäkin kaappi kasvattaa lähinnä vaan sisältöään. Mutta onpahan jotain valmiina odottamassa, kun sille päälle sattuu! Miestä saa ainakin välillä toppuutella, kun se janoisena ihastelee aarrekaappini sisältöä. Kieltäminen kuulemma vain kasvattaa varastamisen mielihaluja ja joku kaunis päivä ne on vaan kadonneet mun kaapista.

 

On mulla tietysti varastossa muutakin kun olutta ja suklaata..

 

Vaikkei mun tule syötyä hirveästi herkkuja, olen kuitenkin onnistunut koukuttamaan itseni muutamaan niin sanotusti “sallittuun herkkuun”, joita ilman en pysty päivääkään elämään. Yksi näistä tuotteista on Bodylabin proteiinipannukakku jauheseos, josta saa veteen sekoitettuna parissa minuutissa todella herkullisia pannareita. Nämä lätyt vetää vertojaan ihan perinteisille jenkkipannareille, elleivät ole jopa parempia. Vähän maapähkinävoita ja banaania päälle ja voin kuolla onnellisena. Pannareiden lisäksi on myös toinen todella addiktoiva tuote, joka on Bodylabin sokeriton Zerotopping- kastike. Oikeastaan melkein kaikki kyseiset kastikkeet on saanut mut niin pahaan koukkuun, etten pysty elämään ilman niitä. Siis ihan rehellisesti, olen todella pulassa jos en saa jokapäiväistä herkkukastike annosta! Mutta kuten aiemmin sanoin, jos jotain herkkua on kaapeissa, en pysty pitämään näppejäni erossa. Ihan sama onko se puhdasta sokeria vai teollisesti makeutettua myrkkyä, it’s mine.

 

Onneksi pieni herkuttelu silloin tällöin ei ole kenellekään pahitteeksi, eikä sinne karkkikaappiin tarvitse joka päivä käsiään tunkea. Mä en itse asiassa edes aina muista, että mulla on tuolla laatikoissa suklaata varastossa. Välillä vaan havahdun siihen todellisuuteen, että jaa niin mulla oli täällä tämmönen, jos satun etsimään jotain muuta kyseisestä laatikosta. Onko sulla olemassa joku herkkukätkö, jota pidät pahan päivän varalle? Onko se salainen ja vaan sun, vai onko se yleisesti olemassa yllätys tilanteita varten, jos vaikka joku tulee kylään tai et jaksa lähteä kauppaan? Haluan kuulla millaisia erikois kätköjä muilla on 😀

 

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday