Jokaisen urheilijan yksi tärkeimmistä harjoituskausista: ylimenokausi.

Jaahas, se on kuulkaas joulu kohta ohi (finally!) ja tämä vuosi alkaa pikkuhiljaa olemaan paketissa. Joulukenterikin on melkolailla tuhottuna, paria pulloa lukuun ottamatta ja kohta pitäisi lopettaa “laiskottelu” ryhtymällä taas tositoimiin. Viimeiset viikot on kiitänyt sellaista vauhtia, että tuntuu kuin Bahrainin reissusta olisi jo useampi kuukausi aikaa. Mikä ihme siinä on, että kun jotain odottaa, niin aika ei tunnu liikkuvan mihinkään, mutta silloin kun se saisi seisahtua, se kiitää vähän turhankin nopeaa vauhtia. Noh, samapa tuo. Näistä viikoista on nautittu täysin rinnoin ja ehkä on jo aikakin palata normi arjen pariin.

 

Perus arkeen kuuluu myös tämä kamala variaatio maastavedosta, joka lähtö starttaa nilkoista. Ei olla kavereita tän version kanssa.

 

MM-kisoista on tosiaan nyt vierähtänyt aikalailla kuukausi ja viime viikot on mennyt melko löysin rantein, eli olen palautellut kehoa ja mieltä syksyn koitoksista. Mä tosiaan aloitin kisoihin valmistautumisen jo kesällä, eli melkein puoli vuotta aiemmin. Kävin ottelemassa pari matsia pohjalle ja treenasin parhaimmillaan 15-20h viikossa. Kyllähän se on aikamoinen koitos kropalle painaa täysillä menemään 4-5 kuukautta putkeen, ilman kunnollista lepoa tai kevennettyjä viikkoja. Tämän putken jälkeen lupasin pitää kunnollisen lepotauon ja mielestäni olen siitä aika hyvin pitänyt kiinni – uskomatonta mutta totta. Vaikka sosiaalisen median kautta voisikin muuta kuvitella, niin ihan pelkkää kaljoittelua tämä kuukausi ei kuitenkaan ole ollut. En ole vaan tehnyt treeni päivityksiä kaiken porsastelun lomassa. Tosin en kyllä varsinaisesti ole pahemmin perseillytkään, vaan nauttinut normaalista ruokailusta ja joulukalenterini juoma-antimista. Kaikesta suklaan syömisestäkin huolimatta, painokin on pysytellyt normaaleissa lukemissa, eikä ole lähtenyt sen ihmeellisemmin rönsyilemään.

 

Tältä se 4-5kg ero oikeasti näyttää. Vasemmalla kehon normi paino 65kg ja oikealla kisapaino 61kg. Tuossa kuvassa kylläkin taisi olla jopa vähän alle 60kg, mutta tuolta se kisapainossa oleva ruho aina näyttää.

 

Yleensä matsien jälkeen olisi hyvä pitää ainakin viikko ihan puhdasta lepoa, riippuen vähän millainen treenikausi on alla ja kuinka lujaa siellä häkissä on vedelty nenään. Harvoin mä maltan kokonaista viikkoa olla tekemättä mitään, koska en vaan osaa olla paikoillani, mutta tällä kertaa kykenin pitämään pintani. Mulla on myös kädessä vanha taisteluvamma (peukalon tyvinivel), jonka pamautin kisoissa uudestaan ja ottelin sillä kolme matsia. Valitettavasti nuo sormien nivelet ei oikein tahdo parantua kunnolla ja pienikin kolahdus tuntuu laukaisevan kivun viikoiksi takaisin. Tästä syystä päätin olla tekemättä mitään kamppailullista, ennen kuin käsi on kunnossa ja siihen asti keskityn pelkkään bodailuun. Jossain vaiheessa kuitenkin käden parannuttua huomasin palanneeni “normaaliin arkirytmiin”, treenaten yhtä paljon kuin aiemmin. Ihme kyllä, tällä kertaa olen pystynyt treenaamaan kuitenkin huomattavasti kevyemmin.

 

 

Rehellinen ylimenokausi on kaikessa urheilussa jossain vaiheessa tarpeellinen. Sen tarkoituksena on sekä henkinen että fyysinen palautuminen kaikesta harjoittelusta ja kisaamisesta. Ylimenokauden aikana kevennetään harjoittelua – tämä ei siis ole mitään lomailua – ja parannetaan niitä mahdollisia vammoja joita on tullut. Tarkoitus olisi olla täydessä iskussa uusia haasteita varten. Eli normaalin toimintaani poiketen, olen kerrankin onnistunut treenaamaan järkevästi. Tottakai treenin määrää olisi vielä voinut vähentää, mutta kyllä se kevyempikin treenaaminen ruuvit löysällä tekee ihan yhtä hyvää, vaikka harjoituskertoja olisikin vähän enemmän. Kun pitää homman simppelinä ja tietää missä raja menee, voi ihan huoletta jumppailla useammin. Ensi vuodelle on kuitenkin luvassa taas kovaa menoa ja entistä isompia haasteita, joten tämä loppuvuosi taputellaan rennosti alta pois ja sen jälkeen ruvetaan taas kunnolla hommiin.

Tulevalle vuodelle on luvassa ainakin paljon vierailua muilla saleilla ja enemmän vapaita viikonloppuja, joten eiköhän tästä saada hyvä resepti vuodelle 2018. Ei muuta kun hyvät joulut kaikille niille jotka siitä pitävät ja meille muille joulun vihaajille, ei enää montaa päivää! We can do it!

1
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday