Just take my money!

*Sisältää mainoslinkkejä.

 

Kuinka usein olet huomannut olevasi tilanteessa, jossa tarvitset jotain, esimerkiksi vaikka uudet lenkkarit vanhojen ja rikkinäisten tilalle, mutta sulla ei ole just nyt siihen varaa? Tai kuinka usein olet päinvastaisessa tilanteessa, ettet varsinaisesti tarvitse mitään, mutta tulee vahingossa törsättyä rahaa senkin edestä? Löydän itseni vastaavista tilanteista aika usein ja väitän, etten ole ainoa jonka lompakko aukeaa välillä turhankin helposti ja säästöpossusta kaivellaan kolikoita harvasen päivä.

 

Tulen perheestä, jossa on aina venytetty penniä niin paljon kun mahdollista. Kaikki vaatteet ja urheiluvälineet kierrätettiin isosiskolta tai tuttava perheiltä ja jos halusin vaikkapa ihan oman, uuden karhean talvitakin, se ostettiin syntymäpäivälahjaksi saaduilla lahjarahoilla. Lapsena aina uhosin, että aikuisena sitten ostan itselleni kaikkea mitä haluan ja syön pelkkää raejuustoa, suoraa purkista! Raejuusto oli siis äidin “kallista” dieettiruokaa, johon lapsilla ei ollut asiaa (paitsi salaa pystyi huijaamaan pari lusikallista omaan suuhun). Noh, ihan kaikkea haluamaani en ole pystynyt edes aikuisiällä töitä tekemällä hankkimaan vaikka kuinka uhosin. Olen kuitenkin jollain tasolla onnistunut toteuttamaan lapsuuden haaveitani, nimittäin raejuustoa on tullut useaan otteeseen vedeltyä suoraa purkista ja sitä on ollut jääkaapissa enemmän kuin tarpeeksi, heh. Life goals & live your dream!

 

 

Lapsuuden pennin venyttämisestä on kuitenkin tullut ihan hyvä tapa aikuiselämään ja ainakin nykyään tulee todella vähän ostettua mitään turhaa. Välillä tulee oltua jopa vähän turhankin pihi, ettei millään raaskisi käydä säästötilillä, vaikka jollekin oikeasti välttämättömälle hankinnalle olisikin tarvetta. Joskus olisi kiva lähteä vaikka lyhyelle viikonloppureissulle, mutta ei raaski tuhlata rahaa. Sitten taas välillä tulee sellaisia päiviä, että se lapsuudesta kumpuava halu ostaa jotain mitä ei koskaan saanut, iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Saattaa olla tilanne, ettei ole penniäkään ylimääräistä rahaa, mutta näköpiiriin iskeytyy mukamas jotain sellaista, mitä on aivan pakko saada. Ihan sama onko rahaa vai ei, mutta ilman ei voi elää ja loppu kuukausi syödään kynsiä.

 

 

Aika useinhan sitä tulee ostettua tällaisissa tilanteissa jotain sellaista, mitä ei tavallaan “tiennyt tarvitsevansa”, eikä sitä oikeasti välttämättä edes tarvitse. Naamarin eteen vaan saattaa yhtäkkiä ilmestyä jotain, joka vaan välittömästi vie sydämen mennessään, etkä voi jättää sitä ihanaa aarretta kaupan hyllylle tai verkkokaupan pölyiseen varastoon. Yleensä pystyn viimeiseen asti välttämään turhanpäiväisiä ja tarpeettomia ostoksia, tai ainakin viimeistään kassalle siirtyessäni palautan tuotteen takaisin paikoilleen ja poistun vähin äänin paikalta. Noh, joskus tulee hairahduksia eikä pahimmilta mielihaluilta voi joka kerta välttyä. Viime aikoina omalle kohdalle on osunut parikin aarretta, joiden kohdalla jouduin käymään todella tiukkaa vääntöä omantuntoni kanssa ja loppujen lopuksi se vähäinenkin järjen ääni kaikkosi vähitellen korvakäytävistä ulos. Ilmeisesti lähti jollekin pidemmälle reissulle, kun ei ole sen jälkeen näkynyt.

 

Minna Parikan aleen pääset täältä.

 

Ensimmäisenä hairahduksena oli tietenkin mitkäpä muutkaan, kuin kengät. Kaikki naiset (ja myös miehet) rakastaa kenkiä ja mitä enemmän niitä on, sen parempi. Ehkä vielä 10 vuotta sitten se piti minunkin kohdalla paikkaansa, mutta nykyään sijoitan mieluummin muutamaan hyvään pariin ja kuljen niillä monta vuotta. Viime viikolla mun tietokoneen ruutuun kuitenkin ilmestyi mainos Minna Parikan alennusmyynneistä ja kuva punaisista Baronet pistokkaista. Olen aiemminkin selaillut muita Parikan puputennareita, mutta niiden hinta on tähän mennessä säikyttänyt enemmän, kuin mitä kengät ovat säväyttäneet. Tässä kyseisessä mainoksessa ei kuitenkaan näkynyt hintaa, ainoastaan merkki alesta ja sen lisäksi todella upeat jalkineet, joita oli pakko käydä tutkailemassa hieman lisää. Harvoin sitä tuntee rakkautta ensi silmäyksellä, mutta mun sydän pysähtyi heti ensinäkemältä, enkä epäröinyt hetkeäkään laittaa näitä ihanuuksia ostoskoriin. Tarvin ne elämääni, ottakaa mun rahat! Se aiemmin mainitsemani järjen ääni pelasti mut työpäivän ajaksi tekemästä mitään impulsiivisia päätöksiä, mutta illalla kotiin palattuani kävin häikäilemättömästi viimeistelemässä kesken jätetyn tilauksen. Raha ei ehkä tee onnelliseksi, mutta puputennarit tuo iloa elämään!

 

 

Tällaisen heräteostoksen jälkeen yleensä päättää ryhdistäytyä ja toteaa itselleen ääneen, että mitään ei sitten enää tarvitse hetkeen ostaa. Eipä niin. Mulla meni viikko, kun olin jo uudelleen ojentamassa pankkikorttia kassaneidille. Alkuperäisenä tarkoituksena oli etsiä urheilushortsit, joille on oikeasti tarvetta. Olen yrittänyt jo pidemmän aikaa etsiä shortseja, jotka istuu hyvin jalkaan ja mahdollistavat potkimisen, ilman että vilauttelee samalla koko kansalle. Löysin kuitenkin jotain aivan muuta ja matkaan lähti Adidaksen hame, josta en yksinkertaisesti saanut silmiäni irti. Kieltämättä hieman sairasta, että joku tuote vetää niin vahvasti puoleensa, ettei kaupasta pysty lähtemään ilman sitä. Toisaalta, onko sillä niin väliä, jos sellaisia tuotteita tulee vastaan vaan pari kertaa vuodessa ja panttaa muuten rahojaan senkin edestä? Jos elämä ja raha-asiat on muuten järkevässä balanssissa, eikä ikkunaostostelua tule harrastettua joka toinen päivä, niin kerrankos sitä.

 

Adidas Originals Fashion League Long Satin- hame TÄÄLTÄ.

 

Yltiöpäisen seteleiden viskomisen lisäksi on toki myös se toinen ääripää, kun panttaat tarpeellisten asioiden ostamista viimeiseen asti. Säästötilille on kerrytetty mojova summa rahaa pahan päivän varalle, mutta sisäinen Roope Ankkasi ei halua luopua sentistäkään. Hyvänä esimerkkinä pyörä jonka ostin keväällä. Se oli mun ostoslistalla monta vuotta ja yhtä monta vuotta mulla on ollut varaa ostaa se, mutta en koskaan saanut aikaiseksi. Monesti yritin, mutta en sitten lopulta raaskinut tuhlata rahaa. Keksin vaikka mitä selityksiä vältellä pankkikortin höyläämistä ja mieluummin kävelin enemmän. Lopulta päätin ottaa niskasta kiinni tietenkin juuri nyt, kun rahaa ei ollut yhtään ylimääräistä ja työtunteja on vähennetty urheilun takia. Toki perusteena oli pyörän todellinen tarve ja säästöistä saattoi irrota sopivan pieni siivu uuden fillarin hankintaan.

 

Vaikka kuinka halusin kävellä enemmän, niin onhan tuo nyt säästänyt useita tunteja mun kiireisestä kalenterista ja sen lisäksi saan tehtyä myös osan peruskuntotreeneistä pyörän selässä. Olisi tietenkin ihan toivottavaa toimia edes välillä järjen kanssa jonkinlaisessa symbioosissa, välttäen villeimmät heräteostokset. Olen ollut kyllä aina suhteellisen spontaani, mutta viimeaikaisen toiminnan väittäisin menevän pikku hiljaa lähestyvän kolmenkympin kriisin piikkiin. Mutta onneksi seuraavaan kriisiin on kuitenkin toiset kymmenen vuotta, joten ehkä tässä pärjäilee hetken aikaa. Ei se siitä.

 

2
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday