Miksi vihaan ihmisiä – idiootit liikenteessä

 

Mä en yleensä jaksa kiinnostua muiden tekemisistä. Keskityn hyvin pitkälti omaan elämääni ja sen laadun parantamiseen, välittämättä miten muut elävät omaansa. Olen aikoinaan tehnyt tällaisen päätöksen, kun jossain vaiheessa tajusin kuinka vähän sitä lopulta voi vaikuttaa toisen ihmisen tekemiseen ja varsinkin jos on kyseessä tuntematon ihminen, sitä vähemmän. Mitä enemmän yritin auttaa ja vaikuttaa, toisen sitä varsinaisesti tahtomatta, sitä negatiivisemmin lopputulos vaikutti omaan elämääni. Tästä syystä en halua keskittyä asioihin joihin en voi mitenkään vaikuttaa. Miksi tuhlata aikaa ja käyttää omaa energiaansa asioihin, joille et voi varsinaisesti tehdä mitään?

Ymmärrän siis täysin, miksi joku toinenkin ihminen haluaa keskittyä enemmän itseensä ja priorisoida omat tarpeensa muiden edelle. Se on ihan normaalia ja inhimillistä, itseämme varten me lopulta kuitenkin eletään. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miten niin monelta on unohtunut kaikki muut ihmiset ympäriltä. Ihan kuin siitä omasta kuplasta on tullut niin tärkeä, ettei enää kiinnitetä huomiota sen ympärillä tapahtuviin asioihin. Omilla ratkaisuilla ja niiden seurauksilla ei tunnu olevan mitään väliä, kunhan se ajaa omaa etua. Mitä väliä sillä on jos joku toinen pahoittaa mielensä, menettää jotain tai vaikka loukkaantuu? Sehän on vaan sen toisen ihmisen ongelma. Mitä on niin herkkä, teki minun näkemykseni mukaan eri tavalla tai oli vaan väärässä paikassa väärään aikaan. Missä vaiheessa ihmisistä on tullut näin helvetin välinpitämättömiä?

 

 

Välinpitämättömyys, laiskuus ja toisten ihmisten kunnioituksen puute tulee monellakin tapaa arjessa esille. Ei tarvitse kuin käydä oman kerrostalopihan jätteenlajittelu katoksessa katsomassa, että montako metalliesinettä on sekajätteiden astiassa, kun vieressä on metallille oma lajittelupiste. Julkisilla kulkeminen on myös joka kerta yhtä tragikoominen kokemus. Samaa kulkupeliä odottava ihmismassa ei pysty ymmärtämään sitä, että sisään ja ulos menevät ihmiset ei vaan voi mahtua siitä pienestä oviaukosta samaan aikaan. Kuinka mahdotonta on päästää ulos ensin ne ihmiset, jotka nimenomaan antavat muille lisää tilaa, ennen kuin itse änkee väkisin sisälle, koska on vaan pakko päästä ensimmäisenä? Kaikista parasta huumoria irtoaa, kun käy katsomassa jonkin Iltalehden artikkelin kommenttikenttää. Ai että kun ihmiset vihaavat toisiaan ja toistensa ulkonäköä (mikä ei liity artikkeliin millään tavalla) vain sen takia, että mielipiteet ja näkemykset eroavat toisistaan. Jos vahingossakin menet ja kerrot julkisesti oman mielipiteesi, sut kivitetään hengiltä, olet ihmissaastaa etkä ansaitse elää, varsinkaan tuon näköisenä. Kuolisit pois läski, ettei tarvi ite tulla tappaan! Anteeksi mitä?

Näitä esimerkkejä voisin jatkaa loputtomiin, mutta julkinen liikenne on oikeastaan se syy, miksi lähdin tästä aiheesta kirjoittamaan. Asia koskee jalankulkua ja sitä, kuinka vaarallista se nykyään tuntuu olevan kaupunkialueella tai ainakin täällä Tampereella. Kuljen hyvin paljon kävellen ja siitä hyvästä olen kartuttanut liiankin paljon kokemusta erilaisista vaaratilanteista, mitä kaupunkialueella voi tulla vastaan ihmisten välinpitämättömyyden takia. Enää ei riitä että on nopeusrajoituksia, hidasteita, liikennevaloja tai varoitusmerkkejä. Autotien läheisyydessä pitää olla todella valppaana ja suojatie ylitetään vain omalla vastuulla, joka kerta pieni kuolemanpelko perseessä. Välillä tuntuu siltä, että mitä enemmän jonkun tien varrella on liikennevaloja, hidasteita ja varoitusmerkkejä, sitä vähemmän niitä noudatetaan. Niinhän se on, että kaikki liikennemerkit ja -säännöt on tehty vain autoilijoiden kiusaksi, vai mitä?

Olen kokenut elämäni aikana jo niin monta ”läheltä piti” – tilannetta, että osaan olla nykyään erittäin varovainen katuja ylittäessäni. Aika usein ne tilanteet on sellaisia, että kaksikaistaisella tiellä toinen autoilija antaa tietä, mutta toinen kaahaa ohi. Jos joku ei tiennyt, niin suojatielle pitää pysähtyä, jos toinen autoilija on siihen pysähtynyt. Vaihtoehtoisesti jään suojatiellä odottamaan vuoroani, autoilija hidastaa reilusti vauhtiaan merkiksi ylittää tie, mutta painaa kaasun pohjaan heti kun astun suojatielle. Kysymys: miksi edes hidastit? Hyvin usein meinaa jäädä auton alle ihan vaan kävelytiellä. Jos autotien ja parkkipaikan välissä on kävelytie, lähes poikkeuksetta parkkipaikalta tuleva autoilija katsoo ainoastaan autotien liikennettä ja mahdollisesti vain yhteen suuntaan, samalla kaasuttaen kävelytielle. Käsittääkseni jo ihan pikkulapsesta asti on opetettu katsomaan molempiin suuntiin kun ylitetään teitä. Onko tämä nyt sitten laiskuutta, tiedottomuutta vai kiinnostuksen puutetta?

 

 

Viime maanantaina tuli vastaan normaalista poikkeava tilanne, kun olin Tampereen keskustassa matkalla töihin. Olin ylittämässä suojatietä Puutarhakadun ja Kuninkaankadun risteyksessä. Puutarhakatu, jonka yli tämä kävelykadun suojatie menee, on yksisuuntainen ja yksikaistainen tie. Suojatietä kohti tuleva autoilija antoi reilusti tietä, jotta pääsen jatkamaan matkaani ja tietysti morjestin kiitokseksi. Samaan aikaan tämän autoilijan takaa kaahaa jalkakäytävän puolelta ohi ulkomaalaistaustainen mies kesäkiiturillaan ja oli varmasti tietoinen siitä, että kyseessä ei ole kaksikaistainen tie ja edessä on suojatie. Kertaakaan jarrupolkimeen koskematta hän lisäsi vauhtia entisestään kiihdyttäen, mies painaa ohi ja samalla naureskelee, huomatessaan melkein ajaneensa mun yli. En ihan ymmärrä mitä hauskaa siinä oli, että se melkein ajoi mun yli, rikkoen samalla pari liikennesääntöä.

Se mikä mut pelasti tästä tilanteesta, on ne lukemattomat kerrat kun olen meinannut jäädä yliajetuksi. Osaan nykyään olla sen verran skarppina, että pysähdyin heti kun kuulin moottorin äänen ja renkaiden sutinaa. Ehdin pysähtyä juuri edellisen auton kohdalle niin, että tämä kaahari ajoi parinkymmenen sentin päästä ohitseni. Yksi askellus lisää olisi riittänyt. Jos olisin taluttanut pyörää tai vaikkapa työntänyt rattaita, ne olisi lähteneet kaaharin matkaan. Surullisinta tässä on se, että tämä kyseinen mies tuskin muuttaa ajotyyliään. Olihan se kuitenkin niin kovin hupaisa tilanne hänen mielestään. Näitä suojatie onnettomuuksia tapahtuu jatkuvasti ja mun mielestä on aika noloa, että Tampere on kuuluisa siitä, kuinka vaarallista täällä on ylittää suojateitä. Tämä ei koske pelkästään autoilijoita. Ihan yhtä lailla pyöräilijöillä tuntuu olevan jokin ihmeellinen luulo, että pyörätiellä saa ajaa miten huvittaa, koska se on pyörätie. Samoin myös jalankulkijat ylittävät katuja naamat puhelimen ruuduissa kiinni, katsomatta mitä ympärillä tapahtuu tai kävelevät huvin vuoksi autotiellä, kun ei jaksa kiertää muutamaa metriä kävelytien kautta.

Nyt jumalauta ihmiset järki käteen! Kunnioittakaa nyt edes sen verran muita ihmisiä, että seuraatte mitä siellä liikenteessä tapahtuu ja noudatatte liikennesääntöjä. Ei voi olla niin haastava juttu. Joten tämä on kaikille niille idiooteille liikenteessä, jotka ette osaa tai viitsi noudattaa liikennesääntöjä, tehkää palvelus ja jättäkää se autolla ajaminen niille jotka sen osaa!

1
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday