Missä menee urheilulle annettujen uhrauksien raja – part 2

Kirjoitin viime viikolla tästä mun “painonpudotus” projektista ja sain siitä paljon hyvää palautetta, kiitos siitä. Mukava huomata, että joku oikeasti lukee näitä mun höpinöitä. Palautteiden joukossa oli kommentti, jossa kyseenalaistettiin painonpudotuksen tarvetta ja että voisiko lajista nauttia ihan sellaisenaan omassa normaalissa kehonpainossa, ilman pakonomaista tarvetta pudottaa painoa. Erittäin hyvä kysymys! Periaatteessa vastaus on kyllä ja ei, riippuen miltä kantilta asiaa katsoo. Painoluokkaurheilu tai ylipäänsä kilpaurheilu missä tahansa lajissa ei ole kuitenkaan ihan niin mustavalkoista, että mennään, tehdään ja nautitaan matkasta, joten halusin pureutua tähän aiheeseen hieman syvemmin.

 

Kuten jo aiemmin mainitsin, mulla ei ole mitään varsinaista tarvetta pudottaa painoa, eikä kukaan ole sitä kehottanut tekemään. Kamppailulajeissa ei arvostella ulkonäköä, eikä ulkomuodoilla ole välttämättä mitään tekemistä itse urheilusuorituksen kanssa. On siis periaatteessa aivan sama, näytänkö sumopainijalta vai fitness- urheilijalta. Toki kehonkoostumus vaikuttaa jossain määrin urheilusuoritukseen, mutta ulkonäöllä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kehonpaino on kuitenkin urheilusuoritukseen vaikuttava tekijä ja siitä pyritään manipuloimaan monesta eri syystä, useissa eri urheilulajeissa. Kehon painon merkitys vaihtelee paljon ja on toisissa lajeissa suurempi kuin toisissa. Joissain lajeissa oman kehon kannattelu on aika keskeisenä elementtinä koko urheilusuoritusta, jolloin kropan taloudellinen liikuttaminen ja nopea voimantuotto on todella tärkeässä roolissa. En ole ainakaan itse vielä toistaiseksi nähnyt sumopainijalta näyttävää telinevoimistelijaa tai taitoluistelijaa. Toki näissä lajeissa vaaditaan myös tietynlaista esteettisyyttä ulkomuodon suhteen, eikä omaa peilikuvaa voi loputtomiin vältellä. On siis lajeja, joissa painonhallintaa voisi kutsua pakolliseksi pahaksi.

 

Vasemmalla olen normaalissa kehon painossani 65 kg ja oikealla MM-kisojen alin paino 59 kg. Oikean kuvan keskivartalo hämää, en nimittäin ollut kovinkaan kuivassa kunnossa yleisesti tuossa vaiheessa, vaan ainoastaan vatsalihakset erottuivat.

 

Urheilu ei ole kuitenkaan aina pelkkää vaakalukeman kyttäystä ja syömishäiriöiden lisäksi on myös toinen ääripää, joka ei välttämättä ole yhtään sen terveellisempi vaihtoehto. Joissakin lajeissa suuremmasta massasta on hyötyä lajisuorituksessa, kuten vaikkapa se edellä mainittu sumopaini, raskaan sarjan paini tai jos mielit kisaamaan maailman vahvimman miehen tittelistä. Toki tuo oli ehkä ääripäiden huippu, joka on itsessään jo melko holtitonta sikailua, mitä tulee syömiseen, mutta pointti tuli varmasti perille. Oli kuitenkin urheilulaji mikä tahansa, on painonhallinta jollain tasolla aina yksi osa kilpaurheilua, joista painoluokkalajit muodostavat painoon liittyen suhteellisen haastavan lajiryhmän. Urheilijalta vaaditaan välillä jopa kohtuuttoman kovaa ponnistelua saada kisapaino kohdilleen. Jokainen urheilijan on kuitenkin itse valinnut oman lajinsa ja on tietoinen (tai ainakin pitäisi olla tietoinen) sen typeristä vaatimuksista. Pelin henki on tämä, eikä ole pakko leikkiä jos ei tahdo.

 

Tältä se vapaaottelijan kroppa näyttää, kun kehon nesteet on vedetty minimiin. Tämä kunto kestää kuitenkin vain punnituksen ajan, jonka jälkeen kehon nesteet ja energiavarastot tankataan täyteen ottelua varten. Vasemmalla UFC ottelija Conor McGregor 145 paunaisena ja oikealla Cris Cyborg saman painoisena. Kuva: Fightbookmma

 

Painoluokkaurheilun idea on nimenomaan hakea kilpailusuoritukseen voimaetua säätelemällä kisapainoa. Etenkin kamppailulajeissa koitetaan pudottaa oma paino mahdollisimman pieneen painoluokkaan, jotta ottelijalla olisi kilpailutilanteessa mahdollisimman suuri etu kokonsa suhteen muihin ottelijoihin nähden (kuitenkin max 12% omasta painosta). Painonpudotus tapahtuu yleensä muutaman kilon nestevetona viikkoa ennen ottelua ja vedon tarkoituksena on kuivattaa keho äärimmilleen nesteistä, jolla voidaan saada merkittävä painonpudotus lyhyessä ajassa. Tämä mahdollistaa myös osittain sen, että treenikaudella voi keskittyä olennaiseen, eikä sitä aikaa tarvitse tuhlata painonpudottamiseen. Häkkiin ei kuitenkaan mennä aliravittuna nestehukassa, vaan punnituksen jälkeen pääsee kunnolla tankkaamaan ja täyttämään kehon energiavarastot.

 

UFC ottelija Anthony Johnson painonvedon jälkeen punnituksessa ja ottelussa vuorokauden jälkeen tankattuna, normaalissa painossaan. Kuva: Lowkickmma

 

Tässä on oikeastaan se syy, miksi halusin lähteä pudottamaan painoa. Parin kilon pudotuksella olisin lähempänä nykyistä ottelupainoani ja matsiin voisi lähteä lyhyelläkin varoitusajalla. Painonvetojen terveysriskit pienenevät, mitä lähempänä ottelupainoa olen jo valmiiksi. Toki voisin myös halutessani otella pienemmässä painoluokassa, joka saattaisi olla mulle jopa parempi vaihtoehto tulevaisuudessa. Miksi? Koska olen lyhyt 163 cm hobitti ja vastustajat on lähes kaikissa painoluokissa mua huomattavasti pidempiä. Ongelmana tässä on kuitenkin se, että olen saavuttanut jo kehon ihannepainon ja maksimaalisen lihas/rasva hyötysuhteen. Lyhyenä ottelijana joudun vähän puntaroimaan, että lähdenkö taistelemaan kehon vakiopainoa vastaan vai opettelenko yksinkertaisesti vaan ottelemaan itseäni pidempiä ja kookkaampia ottelijoita vastaan. Mulla on kuitenkin mittaustulosten mukaan kropassa reilusti ylimääräistä nestettä, joten kumpi tahansa vaihtoehto on periaatteessa mahdollinen.

 

Tässä on nähtävissä se ero, kuinka paljon urheilija pystyy manipuloimaan omaa kehoaan ja kuinka paljon sitä on valmis tekemään palkkansa eteen. Kuvissa UFC ottelija Conor McGregor yläkuvassa 155 paunaa, vasemmalla alhaalla 145 ja oikealla alhaalla 170 paunaa. Kuva: Twitter

 

Tällä hetkellä tosin näyttää siltä, että se jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi, kun ei tämä mun kehoni halua luopua ylimääräisestä nesteestä, eikä ole rasvaa mitä polttaa. Lihasmassasta periaatteessa voisi luopua, mutta en suostu ottamaan sitä vaihtoehtoa edes harkintaan. Sen verran kuitenkin tarkennan, että mitään pakonomaista tarvetta painonpudotukselle mulla ei ole. Jos paino putoaa, se on vain plussaa ja helpottaa tulevaisuudessa matseihin valmistautumista. Aika rauhallisin askelein tässä on kuitenkin edetty, eikä painoa ole väkisin yritetty pudottaa. Jos mitään ei irtoa, niin sitten ei mahda mitään ja näillä eväillä mennään. Tämä nyt on vaan valitettavasti osa kilpaurheilua ja jokaisen tarvii vaan löytää se itselle sopiva vaihtoehto. Ei tää niin vakavaa ole. Kyllä se siitä.

 

4
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday