Mitä on urheilu? – osa 2

*Sisältää mainoslinkkejä

Urheilija ei tervettä päivää näe. Sanonta, jonka kaikki on varmasti kuullut vähintään kerran elämässään. Se on sanonta, joka kätkee sisäänsä valitettavan paljon totuuksia, eikä se ole missään nimessä tuulesta temmattu vitsi. Kyseistä aihetta voisi avata usealta eri kannalta ja tämä yksi totuus haarautuu yllättävän moneen alueeseen. On kovaa rasitusta ja jatkuvaa henkistä painetta, alipalautumista, ylikuntoa, stressiä, unettomuutta, loukkaantumisia ja vaikka mitä. En nyt kuitenkaan aio avautua ihan jokaisesta pikku yksityiskohdasta, mutta perehdytään hieman niihin oleellisimpiin.

Urheilu on parasta, mitä tiedän. En ehkä ole kaikista kovin sporttifani sivusta seuraajan roolissa, mutta rakastan itse urheilla ja panostan siihen omasta ajastani paljon. Moni paljon liikkuva ja harrastava pystyy varmasti samaistumaan siihen, kuinka hyvä olo liikkumisesta tulee ja kuinka koukuttavaa sen tuottamissa endorfiinipöllyissä on todella olla. Liikkuminen on aina hyvä asia, mutta jossain vaiheessa rajat ylittyvät ja fysiikan lait tulevat valitettavasti vastaan. Vaikka ihmiskeho onkin luotu työntekoa varten kestämään kovaa rasitusta, ei se silti kestä ylenpalttista rasitusta määräänsä enempää. Jokaiselle oman elämänsä supersankarille tulee jossain vaiheessa seinä vastaan ja se on yleensä merkki siitä, että on hyvä väli ottaa pieni breikki kaikelle touhottamiselle.

Chamiachabbi_chabbinaattori_poselandnetwork_mitä_on_Urheilu_osa2
Disturb Rock code War Time legginsit täältä.

Mutta mitäs sitten, kun ei olla enää vain harrastajia, vaan ihan oikeita urheilijoita? Mitäs sitten, kun se sun harrastus onkin sun työ (tai siis se toinen työ normi päiväduunin lisäksi) ja kehon päivittäinen kuormitus on jatkuvasti monin kerroin kovempaa, kuin perus harrastajalla? Saako silloin pitää pienen tauon, kun alkaa väsyttämään? Noh, periaatteessa kyllä ja yleensä pitääkin. Mutta jos puhutaan kilpaurheilusta ja tavoitteet on olla kansainvälisellä tai lajista riippuen edes valtakunnallisella huipulla, joutuu lähes jokainen urheilija väsymyksen hetkellä puntaroimaan kahden merkittävän asian välillä; oma terveys vai menestys?

Oman terveyden ja menestymisen halun välillä arpominen on henkisesti suhteellisen raskasta toimintaa ja kun puhutaan ihan oikeasta urheilusta, niin sitä tekevät henkilöt joutuvat näiden pohdintojen äärelle lähes päivittäin. Harva perus Pertti lopulta ymmärtää, saati näkee sitä todellista kamppailua ja niitä lukemattomia työtunteja, mitä jokainen urheilija elämässään käy niin sanotusti ”rakkaudesta lajiin” ja näkee vain sen yksittäisen urheilusuorituksen, tajuamatta minkälainen pohjatyö sen suorituksen takana on. Moni näiden pohdintojen äärelle joutuva lopettaa ja tästäkin yleensä arvostellaan tyylillä; ”Siitä ei ollut siihen”. No ei varmaan ollutkaan ja itse nostan hattua jokaiselle rohkealle, joka ymmärtää lopettaa omalla terveydellään leikkimisen, samalla kun me muut räpiköidään väkisin eteenpäin milloin minkäkin urheilusta aiheutuneen vamman kanssa.

Chamiachabbi_chabbinaattori_poselandnetwork_mitä_on_Urheilu_osa2_2

Kun puhutaan urheilusta kilpatasolla, on urheilijan keho päivittäin todella kovan rasituksen alla. Etenkin kisakauden lähestyessä kun treenitahti ja teho kasvaa entisestään, on ihmiskehoa koskettavat fysiikan lait äärimmäisen koetuksen alla. Jossain vaiheessa loukkaantumisia tulee väkisinkin, kun kroppa ei vaan yksinkertaisesti kestä määräänsä enempää. Se ei ole hidaste pelkästään omien tavoitteiden saavuttamisessa, vaan myös erittäin iso henkinen taistelu sille urheilijalle, jonka sen hetkiset unelmat on aika pitkälti juuri tuhoutunut. Loukkaantumiset ja muut erilaiset vastoinkäymiset ovat yleensä niitä ratkaisevia tekijöitä, kenellä kestää kantti jatkaa takapakista huolimatta eteenpäin. Tämä on se kohta, jossa riittävällä tahdonvoimalla on merkitystä. Jos sitä ei ole, voi leikki loppua ennen aikojaan.

Jos ja kun urheillessa loukkaantumisia sattuu, on hyvä muistaa, ettei tie ole siinä vaiheessa vielä tullut päätökseensä. On vain tullut pari töyssyä matkalla huipulle, niistä selvitään ja jatketaan eteenpäin. Haavereita tulee lähes kaikille jossain vaiheessa, eikä niiltä aina pysty välttymään. Tärkeintä on olla kärsivällinen ja muistaa, miksi tätä oltiinkaan tekemässä. Olen tainnut itse asiassa mainitakin, että oma vapaaottelu harrastus alkoi aikoinaan jo valmiiksi vammautuneena. Siinä oli idiotismi huipussaan, kun ei salilla pystynyt rikkinäisillä käsillä tekemään mitään, mutta oli siistiä kokeilla, kestävätkö ne vähän päähän lyömistä. En tiedä olisinko koskaan aloittanut koko vapaaottelua, jos en olisi yläraajojani salilla loukannut. En välttämättä, mutta tässä sitä ollaan.

Chamiachabbi_chabbinaattori_poselandnetwork_mitä_on_Urheilu_osa2_3

Kuluva vuosi on ainakin itselle ollut henkisesti kaikkein haastavin, juurikin kaikkien loukkaantumisten takia. En ole onneksi (vielä, kop kop) kokenut mitään niin isoa, että olisin kipsiin tai leikkauspöydälle joutunut, mutta kerralla on ollut sellainen nippu asioita, etten ole voinut treenata kaikkia lajille olennaisia osa-alueita. Se on kieltämättä pistänyt aika paljonkin vituttamaan, varsinkin kun on joutunut monista upeista mahdollisuuksista kieltäytymään sen takia. Kuluva vuosi on ollut siitä syystä myös kaikkein opettavaisin. Olen joutunut rauhoittumaan, luopumaan siitä pakonomaisesta tarpeesta takoa kun rauta on kuumaa ja keskittymään tekniikan harjoitteluun. Kyllä, minäkin olen ollut tänä vuonna lukemattomia kertoja niiden pohdintojen äärellä, että mitähän hittoa sitä tekisi. Onneksi alkuvuoden rauhoittumisprojekti oli tuottanut sen verran hyvää tulosta, että monen mutkan kautta ollaan tässä pisteessä, eli ottamassa ammattilaisottelua.

Mä mietin usein, kuinka olisi mukavaa elää niin sanotusti normaalia elämää ilman vammoja, suorituspaineita ja siitä aiheutuvaa henkistä sotaa omien ajatuksien kanssa tai kuinka kivaa olisi sittenkin kilpailla sellaisessa lajissa, missä ei tarvitsisi tarkkailla omaa syömistään jatkuvasti. MUTTA niin kauan, kun mä rakastan sitä mitä mä teen, olen valmis uhraamaan sen eteen suhteellisen ison palasen arjen perus mukavuuksista. Mä myös täysin ymmärrän, jos joku ajattelee omalla kohdallaan toisin. Tärkeintä on tehdä niitä asioita, joista nauttii eniten. Mulle se on vapaaottelu, kaikkine epämukavuuksineen (kuten alkava painonveto). Leuka rintaan ja löysin rantein kohti uusia ulottuvuuksia. Kyllä se siitä.

2
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday