Mitä on vapaaottelu?

 

 

Vapaaottelusta kirjoittaminen on ollut jo pidemmän aikaa mielessä, koska olen halunnut tuoda paremmin esille mitä se pitää sisällään. Toki osa lukijoista on jo valmiiksi jonkun kamppailulajin harrastaja ja tietää millaisesta lajista on kyse, mutta suurelle osalle tämän lajin sisältö on hieman hämärän peitossa. Olen kyllä ollut koko ajan tietoinen asiasta, mutta havahduin tähän lajituntemuksen puutteeseen vasta ensimmäisten lukkopainikisojeni jälkeen, joista kirjoitin pieni muotoisen raportin: ”Jaa osaako se painia”. Kyseinen postaus jaettiin Poselandin Facebook- sivuilla ja sen julkaisuun oli kirjoitettu lause: ”osaako vapaaottelija painia?”. Olin alkuun hieman hämmentynyt ja ihmettelin mistä moinen kysymys. Asiaa hetken pureskeltuani ymmärsin mistä oli kyse ja totesin, että se olen tosiaan minä, joka ei ole kertonut millaisesta lajista on kokonaisuudessaan kyse. Nyt on siis hyvä hetki korjata tämä asia ja kertoa, mitä se vapaaottelu oikeastaan on.

Vapaaottelu on siis nimensä mukaisesti niin sanotusti vapaata ottelua, jonka englanninkielinen yleisnimitys on Mixed Martial Arts (MMA). Kyseessä on täyskontakti – kamppailulaji, jossa yhdistellään monien perinteisten kamppailulajien tekniikoita. Toisin kuin muissa traditionaalisissa kamppailulajeissa, vapaaottelu sallii paljon monipuolisempaa tekniikan käyttöä sekä pysty- että mattokamppailussa. Otteluja ei siis käydä vain pystyssä nyrkein tai matossa painien, vaan molempien osa-alueiden tekniikat ovat melko vapaasti käytössä tilanteesta riippumatta. Vapaaottelu eroaa muista lajeista myös siten, että käytetyistä tekniikoista tai tilanne voitoista ei jaeta erikseen pisteitä, vaan ottelu erät arvostellaan kokonaisuutena siten, kumman ottelijan tekeminen on tuottanut enemmän tulosta. Kolme eräisessä ottelussa molemmat ottelijat voivat voittaa yhden erän edukseen, joista kolmas saattaa jäädä täysin arvostelutuomareiden näkemyserojen varaan ratkaistavaksi, ellei ottelussa tule lopetusta (tyrmäys, lukko, kuristus tai luovutus). Matsit käydään kolme eräisinä otteluina joko vapaaottelu kehässä tai häkissä ja erät ovat 3 – 5 minuutin pituisia, yhden minuutin tauoilla. Amatööreillä erät ovat kolmen minuutin ja ammattilaisilla viiden minuutin pituisia, jonka lisäksi pääottelu voi olla ammattilaisilla viisi eräinen, eli kestoltaan 25 minuuttia.

 

 

Vapaaottelun historiasta lyhykäisyydessään sen verran, että vaikka tämän lajin niin sanottu nousukausi on alkanut 1990-luvun alussa, on vapaaottelua harjoitettu kuitenkin jo Kreikan antiikin ajoilta. Hieman vastaava pankratio, joka oli yhdistelmä nyrkkeilyä ja vapaapainia, kuului perinteisesti muun muassa olympiakisojen ja muiden yleis kreikkalaisten kisojen ohjelmaan. Kiinassa on käyty otteluita erilaisten kung-fun tyylisuuntien edustajien kesken ja Japanissa vastaavasti karate suuntausten kesken järjestettyjä otteluita. 1800-luvulla aloitettiin myös Euroopassa hyvin vapaamuotoisia ammattilaispainijoiden välisiä otteluita. Brasilialainen jujutsu alkoi kehittyä 1900-luvun alussa Gracie- perheen keskuudessa, joka sai vaikutteita japanilaisesta jujutsusta ja judosta. Brasilialainen jujutsu alkoi hiljalleen kehittymään, kun Gracie veljeksistä pienin ja kevyin Hélio joutui kehittämään uusia tekniikoita, koska ei saanut tekniikoita toimimaan isommille vastustajille. Myöhemmin 1900-luvun alussa Carlos Gracie rupesi järjestelemään haasteotteluita muiden kamppailulajien harjoittajia vastaan. Tästä alkoi taistelu siitä, kummat ovat parempia, nyrkkeilijät vai jujutsukat.

 

Bruce Lee – Enter The Dragon (1973)

 

Suurimpana vaikuttajana ja isähahmona nykyaikaiselle vapaaottelulle on ollut Bruce Lee, joka kehitti erilaisten kamppailulajien yhdistelemistä 1960- ja 1970-luvun vaihteessa. Herra on myös erittäin tunnettu stara 70- luvulla tekemistään kamppailu – elokuvista, jossa hän taistelee rikollisuutta vastaan. Kuka ei olisi pikkulapsena ihaillut mahtavaa Bruce Lee:tä ja halunnut olla isona voittamaton ihmisase? Vapaaottelua on sittemmin järjestetty Japanissa 70-luvulla, jonka seurauksena alettiin perustamaan useita vapaaottelujärjestöjä, suurimpana näistä mainittakoon Shooto. Ammattilaisvapaaottelu on kuitenkin tehnyt varsinaisen läpimurtonsa vasta 1990-luvulla, kun Yhdysvalloissa järjestettiin eri taistelulajien harjoittajille Ultimate Fighting Championship -turnaus (UFC), jossa ottelijat ottivat ristiin mittaa toisistaan. Sääntöjä ei tietenkään juurikaan ollut ja kukin ottelijoista otteli useita otteluita, yhden illan aikana käydyssä turnauksessa. Hurjan gladiaattori meiningin lisäksi ottelut käytiin paljasnyrkkitappeluina, koska hanskojen käyttö ei ollut sallittua. Minkäänlaisia painoluokkia ei myöskään ollut ja säännöt kielsivät ainoastaan puremisen sekä silmiin ja sukuelimiin kohdistuneet hyökkäykset.

 

Ensimmäinen Ultimate Fighting Championship- turnaus (UFC 1) 12.11.1993, jonka finaalissa Royce Gracie (oik.) voitti Gerard Gordeaun (vas.) kuristuksella.

 

“Vanhoina hyvinä aikoina” on siis ollut melko brutaalia menoa. Ennen kuin erien pituuksia muokattiin nykyiselle mallille, ovat otteluiden ensimmäiset erät olleet 10 minuuttisia. Ei siis mikään ihme, että suurin osa taisteluista on päättynyt jo ensimmäisellä kierroksella. Harva ihminen todella ymmärtää, kuinka fyysisesti raskas suoritus on tapella 10 minuuttia vapaaottelu kehässä. Melkoinen kuntotesti, eikä leikki edes loppunut tähän jos eräkello ehti pelastaa, vaan seuraavat erät jatkuivat viiden minuutin pituisina. Häkissä niin monta minuuttia itse aikaa viettäneenä voin kertoa, että jopa ne amatöörien 3 minuutin erät testaavat joka kerta omaa henkistä ja fyysistä kestävyyttä. Onneksi nykyään on jo otettu huomioon enemmän ottelijoiden turvallisuutta ja hyvinvointia laajemmalla sääntö valikoimalla. Säännöistä en jaksa nyt sen enempää jaaritella, mutta esimerkkinä vaikkapa ammattilaissäännöt (riippuen organisaatiosta), joissa kieltolistalla yllä mainittujen lisäksi muun muassa polvi- ja jalkapotkut maassa olevan vastustajan päähän, kaikki iskut selkärankaan sekä takaraivon ja niskan alueelle, kaikki iskut kurkun alueelle sekä kurkunpäähän tarttuminen jne. Tarkemmat ohjeet säännöistä voit käydä lukemassa Suomen vapaaotteluliiton sivuilta.

 

Demetrious Johnson vs Ray Borg UFC 216 Kuva: MMA Junkie

 

Vaikka vapaaottelua on harjoitettu jo vuosisatoja, on sen isoin kehityskaari ollut kuitenkin vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Otteluissa ei enää näy selkeitä lajieroja, kuten esimerkiksi nyrkkeilijä vastaan painija, vaan siitä on pikkuhiljaa muotoutunut modernimpi, täysin oma lajinsa. Itseäni viehättää tässä lajissa nimenomaan sen monipuolisuus ja ennalta – arvaamattomuus. Kun pisteitä ei jaeta teknisistä suorituksista tai osumista, voi ottelu kääntyä miten päin tahansa. Vapaaottelussa käytettävät pienet hanskat tuovat myös oman lisämausteensa, sillä niiden taakse ei voi juurikaan suojautua samalla tavalla, kuin esimerkiksi nyrkkeilyssä. Mielestäni siinä korostuu lajin haastavuus sekä ottelijoiden taitotaso, eikä mikään ihme, että vapaaottelua kutsutaan kamppailulajien “kuningaslajiksi”.

Eli jos palataan kysymykseen: “osaako vapaaottelija painia?”, niin kyllä se pääsääntöisesti jotain osaa. Paini ei välttämättä ole se ottelijan vahvin osa-alue, mutta se on yksi osa kokonaisuutta. Yleensä ottelut pyritään käymään niillä omilla vahvuuksilla ja itselläni se on lyönnein ja potkuin käytävä pystyottelu. Tästä on ehkä osalle jäänyt sellainen mielikuva, ettei paini kuulu mun työkalupakkiin. Nyt voin kuitenkin vakuuttaa tiedon vääräksi ja kertoa, että kyllä tämä vapaaottelija osaa painia.

4
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday