Onko pakko jos ei jaksa?

Nyt on iskenyt aivan kamala väsymys, joka on lamaannuttanut tämän naisen sohvan pohjalle. Enkä puhu nyt mistään perus väsymyksestä, vaan tuntuu siltä että on henkisesti aivan finaalissa eikä millään jaksaisi tehdä yhtään mitään. Treeneihin ei millään jaksaisi lähteä, oheisharjoittelu tuntuu väkisin puurtamiselta, opiskelu ei etene, mikään ei oikein kiinnosta mutta kotonakaan ei nappaisi olla. Vaikka kehitystä tapahtuu jatkuvasti sellaisilla osa-alueilla millä pitääkin, niin silti tuntuu kun jumittaisi vaan paikoillaan eikä mikään oikein etene. Sellainen kokonaisvaltainen ahdistus on ottanut vallan. Onko tämä jonkun sortin kevätmasennus? Missä vaiheessa voi vaan luovuttaa ja jäädä vaan kotiin makaamaan?

 

 

Ensimmäinen kysymys varmasti suurimmalla osalla olisi tässä vaiheessa, että olenko levännyt tarpeeksi tai koska olen viimeksi pitänyt lepopäiviä. Aina on joku joka jaksaa nalkuttaa mun treenimäärien ja levon suhteesta toisiinsa. Edellisestä kuulustelusta ei ole kuin muutamia päiviä, kun eräs valmentajani tiedusteli, että olenko huoltanut itseäni, koska lihaksia on huollettu, syönkö oikein tai milloin olen viimeksi pitänyt useamman päivän taukoa kaikesta treenaamisesta. Olen kuulemma niin jääräpäinen, että multa pitää varmistaa säännöllisin väliajoin olenko malttanut pysyä paikoillani. Vaikka kukaan ei tätä uskokaan niin kyllä, olen pitänyt itsestäni huolta, eikä tällä väsymyksellä ole mitään tekemistä ylikunnon kanssa.

 

“Sulla on niin valtava itsekuri ja olet niin jääräpää, että painat läpi ihan sama millaisia esteitä sun eteen kasataan.”

 

Väsymystä lukuun ottamatta, kaikki muut palikat ovat tällä hetkellä niin hyvin kohdallaan kun ne voivat olla. Ruokavalio on viilattu viimeisen päälle ja syön vihdoin riittävästi, joka on tuonut huomattavasti lisää energiaa millä vääntää ukkoja kumoon. Lepään enemmän ja jopa treenit on pidemmän aikaa olleet kevyempiä jo pelkästään sen takia, ettei ranne kestä vielä kovaa menoa. Ainoa heikko kohta tässä paketissa on laadukkaan unen määrä jota en saa tarpeeksi ja se vaikuttaa merkittävästi yleiseen jaksamiseen. Nämä mun paskat unenlahjat tahtoo ottaa ylivaltaa enkä oikein tahdo jaksaa mitään. Treenien aikana saa väkisin pidätellä haukotusta ja työmaalla pitää keskittyä tosissaan ettei sekoita tilauksia keskenään tai laske rahoja väärin. Intoa ja motivaatiota olisi tehdä vaikka mitä, mutta ei millään jaksaisi keskittyä omaan tekemiseen. Virtaa on kyllä siinä mielessä että jaksan olla fyysisesti aktiivinen, mutta päässä ei tapahdu minkäänlaista toimintaa eikä mikään mene perille.

 

 

Tähän kaikkeen on osasyynä se, että olen yrittänyt alkuvuodesta asti saada itseni nukahtamaan mahdollisimman luonnollisesti ilman lääkkeitä. Vaihtelevalla menestyksellä alkaa hiljalleen tuntumaan, että keho irtaantuu vähitellen kemikaali riippuvuudestaan. Vaikka en vieläkään nukahda pelkästä pään tyynyyn laittamisesta, saan kuitenkin itseni nukahtamaan ilman isompia vippaskonsteja. Unen laadussa on jo siinä mielessä selkeä ero, että tiedostan jo nukkuvani ainakin osan yöstä. Ongelmana on kuitenkin edelleen jatkuva heräily pitkin yötä ja viimeistään auringonnousun aikaan olen jo niin hereillä, että joudun väkisin pitämään silmiä kiinni herätyskellon soittoon asti. En ole vielä keksinyt keinoa millä saisin koottua ajatukset iltaisin ja lakkautettua aivotoimintani yön ajaksi. Olisi enemmän kuin mahtavaa jos aivot ja kroppa toimisivat edes joskus samassa päivärytmissä. Ilmeisesti se on aivan liikaa vaadittu.

Niin kuin moni tietääkin jo, olen tehnyt ison työn oman unenlaatuni parantamiseksi. Kaikki mahdolliset keinot on kokeiltu ja viimeisenä on jäänyt jäljelle uuden sängyn ostaminen. Se on ollut jo pidemmän aikaa to do – listalla, mutta sellaisen sängyn löytäminen jossa voin nukkua on vaatinut hieman enemmän aikaa ja tutkimustyötä sekä pienimuotoista rahansäästö toimenpidettä. Nyt saatiin vihdoin aikaiseksi ostettua se uusi sänky jossa molempien pitäisi pystyä nukkumaan. Paketti toimitettiin maanantaina mun työvuoron aikana ja innoissani fiilistelin kuinka pääsen iltavuoron jälkeen sohvan sijaan, suoraan uuteen mahtavaan sänkyyni nukkumaan. Eihän siinä kauaa mennyt pään tyynyyn laittamisesta kun nukahdin, mutta heräsin kuitenkin keskellä yötä aivan järkyttävään kurkku- ja korvakipuun, enkä saanut enää nukuttua. Kysynpä vaan, että onko mun ylle langetettu joku helvetin kirous enkä vaan saa nukkua? Karma if that’s you i’m gonna whoop yo’ ass!

 

 

Mahdoinko jo kysyä, että koska saa luovuttaa? Nyt meinaan tuntuu siltä, että tästä korttipakasta ei ole enää mitään annettavaa. Kaikki on kokeiltu ja olen oikeasti yrittänyt kaikkeni. Ehkä mun ei vaan ole tarkoitus nukkua. Tällaisina hetkinä on todella vaikeaa pysyä positiivisena ja sen vuoksi olen aika onnellinen omasta jääräpäisyydestä, koska se vanha Chamia olisi lopettanut jo aikoja sitten. Ei auta kuin niellä kiukkua, niistää ja yskiä sohvan pohjalla pari päivää ja jatkaa sen jälkeen pään seinään hakkaamista. Jos jäisin joka kerta lepäämään kun oon väsynyt (eli joka päivä) tai kun tuntuu ettei mikään tahdo onnistua, en treenaisi ollenkaan. Pitää vaan löytää itselle sopiva tahti ja mukauttaa tekemiset tavoitteineen omaan elämäntilanteeseen sopivaksi. Tällaisella jääräpäisyydellä kuulemma tehdään mestareita. Sitä päivää odotellessa.. Ei se siitä.

2
Jaa:

This Post Has 2 Comments

  1. Ihanaa insomniaa täälläkin lapsesta saakka.. Olen aloittanut uuden harrastuksen, lopettanut kahdeksan vuotta kestäneen/vihaamani duunin sekä haen juuri opiskelupaikkaa. Ei onnistu tällä hetkellä ilman unilääkkeitä millään.

    Miksi se pää lähtee rullaamaan täyttä häkää vasta illalla/yöllä? ?

    Taitavasti kirjoitettu teksti.

    1. Hei tsemppiä opiskelupaikan saamiseen! Omat opiskelemaan lähtemisyritykset ovat kaatuneet juurikin tähän vaivaan, toivottavasti onnistut mua paremmin ? Valitettavasti unilääkkeet on tämän vaivan kanssa, ainakin jossain määrin elinehto kun ajatukset lähtee villiintymään vasta nukkumaanmeno aikaan. En olisi selvinnyt viimeistä kymmentä vuotta ilman 🙂

Vastaa

Close Menu

Black Friday