Painonveto, ihmiselämän parasta aikaa.

Viimeinen tarkistus ennen häkkiin astumista.
Kuva: Tommari foto

 

Sinä päivänä kun Alona laittoi viestiä blogin aloittamisesta, olin parasta aikaa valmistautumassa matsiin. Siinä oli viimeiset painonvetopäivät menossa ja stressikäyrä kurottamassa kohti huippuaan, josta johtuen en aivan samalta istumalta kyennyt tekemään päätöksiä ja päädyin pyytämään harkinta-aikaa viikonlopun yli.

Monille onkin varmasti jonkin median kautta kantautunut korviin sanat “fight week”, mutta mitä se kuuluisa “fight week” sitten käytännön tasolla tarkoittaa? Ainakin näin ottelijan näkövinkkelistä tolkuttoman ison läjän stressiä, jota koitetaan sitten laskea keinolla millä hyvänsä pitkin viikkoa. Tämä on siis se vaihe kun jäähdytellään kaikesta rasituksesta, jonka valmistautuminen on aiheuttanut (etenkin pääkopalle). Kaikki kovat treenit on jo takana ja akkuja ladataan tulevaa ottelua varten.

Se miten kukin toimii matsiviikon aikana, on täysin yksilöllistä. Jotkut saattavat ottaa vielä muutamia treenejä kohtalaisella rasituksella, tai ihan vaan kevyttä jumppaa, jotta kroppa pysyy ns. hereillä. Jotkut eivät tee yhtään mitään. Itse tykkään keskittyä kehon palautteluun, joka sisältää kevyttä liikuntaa ja kehonhuoltoa. Se isoin mörkö useimmille on kuitenkin painonveto. Ihmiselämän parasta aikaa..

 

 

Kamppailulajit ovat painoluokkalajeja, joissa koitetaan pudottaa oma paino mahdollisimman pieneen painoluokkaan, jotta ottelijalla olisi mahdollisimman suuri etu kokonsa suhteen muihin ottelijoihin nähden. Vaikka aina sanotaan, että tekniikka voittaa voiman, on koolla ja voimalla kuitenkin väliä siinä vaiheessa, kun tekninen osaaminen on samalla viivalla. Amatööritasolla en suosi kovin suuria painonpudotuksia, koska punnitus on yleensä vain muutamaa tuntia ennen otteluiden alkua, eikä tankkaamiseen jää kovinkaan paljoa aikaa. On ikävä ottaa päähän osumaa kovan painonvedon jälkeen, kun keho on kuivatettu äärimmilleen. Voi sitten vuosien jälkeen miettiä, miksi ei kykene muodostamaan yhtäkään järkevää lausetta, saatika puhua selkokielellä. Oma paino on tällä hetkellä +3 – 4 kg omasta sarjastani, joka on kääpiösarja 61.2 kg. Ammattilaisottelijoilla on jo aivan eri tilanne, sillä punnitus on edellisenä päivänä, jonka jälkeen pääsee kunnolla tankkaamaan ja täyttämään kehon energiavarastot.

Normaalista täysin poiketen, tähän kyseiseen matsiin painonveto oli jostain syystä erityisen haastava. Aiemmilla kerroilla paino on tippunut suunniteltua tahtia smoothisti pitkin viikkoa, mutta tällä kertaa se ei halunnut liikkua oikein mihinkään suuntaan. Kesällä tuli pidettyä ensimmäistä kertaa kunnollinen peruskuntokausi ja painoja nostelin useampanakin päivänä viikosta. Ilmeisesti punttaamisesta oli tarttunut lihaa jonkin verran näinkin lyhyessä ajassa, eikä kroppa halunnut luopua grammastakaan.
Treenikaveri kyseli tarviiko painoa saunoa pois ja naureskelin, ettei tässä ole koskaan ollut tarvetta saunan lauteilla hikoilla. Hehheh, arvatkaapa mitä tämä likka teki torstai-iltana? Minähän en tykkää muutenkaan saunomisesta. Kuuma ja henkeä ahdistaa. Siellä sitten istuttiin vartti kerrallaan bonus-kortti kädessä ja rapsuteltiin hikeä pois.. Mainitsinko jo, että ihmisen parasta aikaa?

 

Oispa kaljaa..

 

 

Perjantaiaamuna painoa oli vielä 1.5 kg ylimääräistä, jonka ansiosta ei tarvinnut sinä päivänä enää syödä tai juoda muuta kuin unelmia ja turhia toiveita. Viimeiset 600 grammaa pudottelin vielä lauantain matsiaamuna hyppynarun voimin. Ai että mä olin onnellinen. Nyt se oli ohi, eikä enää tarvinnut kuin mennä pelipaikalle ja astua vaa’alle, jonka jälkeen pääsisi tankkaamaan. Kaikesta huolimatta kisavaaka näytti tietenkin 800g alipainoa… ihan vaan, ettei kaikki tämä edellä mainittu tuskailu ollut tarpeeksi koomista.

Onneksi se painon pudottaminen ei yleensä ole tällaista säätämistä. Näitä vaan tulee joskus ja siltikin onnistuin pitämään koko viikon hyvän vireystilan, eikä nestevajaus vaikuttanut missään vaiheessa olotilaan, saatika lopulliseen suoritukseen kehässä (jolla btw hoidettiin paikka MM-kisoihin). Jokaisesta painonvedosta oppii aina jotain uutta ja seuraavalla kerralla ollaan taas viisaampia. Ehkä se siitä..

0
Jaa:

This Post Has 2 Comments

  1. Tänään Poselandissa blogattiin villasukista.Sullekin on sellaiset taas tulossa,kunhan anoppi ehtii Tampereelle.Kelit on mitä on;lämpö on sydämessä ja jaloissa.Namaste.

    1. Kiitos! Villasukat on aina tarpeen, etenkin kun palelen vuodenajasta riippumatta 🙂

Vastaa

Close Menu

Black Friday