Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen

Voi morjes mitä kelejä on pidellyt! En vieläkään aivan tiedosta, että kesäkuu on vasta alkanut ja meitä on hemmoteltu täydellisillä kesäkeleillä jo melkein kuukauden päivät. Tällaisista auringonpaisteista ei ole päässyt nauttimaan lähivuosina edes kesäaikaan, joten ei mikään ihme, että treenisalin tatamit on tyhjillään ja jumppaaminen on siirtynyt ulkotiloihin. Meillä oli itse asiassa jo vuosi sitten valmentajan kanssa suunnitelmana siirtyä ulos harjoittelemaan, kunhan kelit paranee. Valitettavasti saatiin odottaa vuosi ennen kuin päästiin auringon alle treenaamaan. Toivottavasti saadaan nyt nauttia näistä helteistä pitkään.

 

 

Viime kesänä parhaimmat säät tuntuivat osuvan juuri niille päiville kun olin töissä, eikä vapaapäivinä ollut juurikaan mielenkiintoa tai energiaa liikkua kotisohvaa pidemmälle. Surkean kesän jälkeen tein itselleni lupauksen olla tällä kertaa mahdollisimman paljon ulkona ja mikäs sen parempaa kun hoitaa osa treeneistä tuossa takapihan puistossa. Sisätiloihin verrattuna ei tietenkään pysty ihan niin moniulotteista kamppailua harjoittamaan, mutta ainakin pistareita voi käydä rennosti ja suhteellisen monipuolisesti lyömässä. Suorassa auringonpaisteessa treenaaminen haittaa kuitenkin tekemistä sen verran, että treeni aikaa joutuu hieman lyhentämään. Kannattaa siis huolehtia hyvästä suojakertoimesta ja riittävästä nesteytyksestä, ettei lämpö pääse yllättämään.

 


Tässä vaiheessa on kyllä pakko myös hehkuttaa, kuinka täydelliseltä sijainnilta löydettiin kämppä pari vuotta takaperin. Treenisalille on viiden minuutin kävelymatka, töihin menee noin 10 minuuttia, Tammerkoski virtaa takapihalla ja viereen on rakennettu Lidl. Kauppareissuja varten ei siis tarvitse käytännössä kuin astua ovesta pihalle. Parasta tässä sijainnissa on kuitenkin kaikki puistot ja luonto, jotka on aivan vieressä vaikka asutaan keskellä keskustaa. Ollaan niin sanotusti lähellä mutta ei läsnä. Erityisesti tuo Tammerkosken läheisyys on todella iso plussa. Vain kivenheiton päässä, kosken yläjuoksulla on Mältinrannan uimapaikka, jonne pääsee pulahtamaan ympäri vuoden. Tosin se vesi on aika perkeleen kylmää ja varsinkin ulkotreenien jälkeen jäinen vesi tuntuu ainakin mulla pysäyttävän sydämen toiminnan hetkellisesti. Sinnikkäästi olen sinne kuitenkin kastautunut (osittain pakotettuna), mutta sillä on kuulemma terveysvaikutuksia, joten mitäpä sitä ei palautumisen eteen tekisi.

 


Ainoa huono puoli meidän asunnon sijainnilla on juurikin sen täydellisyys. Ollaan jo pidemmän aikaa mietitty isomman kämpän hommaamista, kun meidän tavarat ei tahdo enää mahtua mihinkään. Valitettavasti kaksio ei enää riitä kahdelle kamppailu-urheilijalle, joista toisella on vielä lisäksi harrastuksena musiikki ja nörtteily. Mullakin olisi tähän lisäksi vielä vaikka mitä nikkarointi puuhastelua, jos vaan olisi tilaa missä tehdä. Ollaan kuitenkin tingitty pinta-alan suhteen, vaikka saataisiin jostain edullisemmin isompi asunto, mutta tälle sijainnille ei vaan ole toistaiseksi löytynyt korvaajaa. Keskellä keskustaa asuminen on ollut niin helppoa, että olen saanut nyt vasta aikaiseksi hommattua uuden pyörän. Sen hankinta on itse asiassa ollut mulla jo muutaman vuoden projektina, mutta tähän mennessä en vaan yksinkertaisesti tarvinnut sitä. Kaikki on niin lähellä, ettei tarvitse juuri mitään kulkuvälineitä käyttää.

 


Nyt olen vihdoin saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja menin ostamaan sen fillarin. Tulin siihen tulokseen, että kävely kilometrejä alkaa nykyään olemaan turhankin paljon ja pyörän selässä liikkuminen on vähän nopeampaa ja näppärämpää. Toki ajatuksena on ollut hoitaa myös peruskunnon harjoittaminen jollain juoksemista miellyttävämmällä tavalla. Peruskunto lenkit on ollut mulle enemmän sellaista väkinäistä pakkopullaa, joita parhaani mukaan yritän vältellä niin paljon kuin mahdollista. Tykkään niin paljon enemmän tehdä kunnon syketreenejä ja haastaa kroppaani erilaisilla kuntopiireillä, eikä voisi vähempää kiinnostaa tuhlata aikaa johonkin pitkäkestoiseen tasasykkeiseen harjoitteeseen. Se on niin tylsää! Juoksemaan oon aikoinaan opetellut vaan sen takia, että jotain on pakko tehdä. Vaikka kunto riittää ja matkat menee suhteellisen jouhevasti, mietin silti joka kerta koko matkan, että voisiko tämä paska loppua jo. Tästä syystä olen todella onnellinen näistä super hyvistä keleistä, jotka on antanut pientä lisä motivaatiota käydä välillä myös hölköttelemässä. Vielä kun löytyisi kalenterista sopiva päivä ottaa pyörä alle ja lähteä pitkälle fillarilenkille nautiskelemaan auringonpaisteesta.


Oon ollut erittäin fiiliksissä näistä keleistä myös sen takia, että kohta alkaa LOMA! Ai että olen odottanut tätä pitkään. Edellisestä kunnollisesta kesälomasta on jo muutama vuosi ja sen kunniaksi ollaan tehty ihan lomasuunnitelmiakin. Niistä lisää myöhemmin. Kyllä se siitä!

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday