Takaisin koulunpenkille

Kuva: Fok_it

 

Jep, nyt on päässyt käymään sellainen vahinko, että olen ottanut palan opiskelijaelämää haltuuni ja sisällyttänyt sen omaan pikku urheilukuplaani. Päätös ei kylläkään ollut helppo, nimittäin sitä tuli tehtyä lukuisia vuosia ja vaati useampaa rohkaisevaa potkua persiille. Nyt takapuoli on sen verran kipeä, että oli jo ehkä aikakin tehdä jonkinlaisia ratkaisuja suuntaan tai toiseen.

Viralliselta ammatiltani olen koru- ja metallituotevalmistuksen artesaani. Se oli ammatti, josta haaveilin nuorena puusepän ammatin ohella ja päätin silloin toteuttaa unelmani heti peruskoulun päätyttyä. Valitettavasti alalla ei ollut juuri työmahdollisuuksia opiskelujen päätyttyä ja oikeastaan ainoa tapa työllistää itsensä oli perustaa oma yritys. Tuo ei ollut ensimmäisenä 18-vuotiaan mielessä, joten päädyin tekemään ensin muutaman vuoden myyntityötä, josta myöhemmin siirryin pikkuhiljaa ravintola-alalle. Muotoilu on kuitenkin aina kiinnostanut ja haluaisin siihen edelleen palata, mutta toiselle paikkakunnalle muutto opiskelujen perässä ei tällä hetkellä juuri innosta, eikä muutenkaan oikein sovi tämän hetkiseen elämäntilanteeseen.

 

 

Opiskelun pariin palaaminen on ollut yllättävän haastavaa, kun on luonteeltaan sellainen, joka kyllästyy nopeasti ja tykkäisi tehdä vähän kaikkea. Se oman alan löytäminen tai ylipäänsä päätöksen tekeminen, mihin suuntaan haluaa elämäänsä ohjata, on toistaiseksi vienyt 10 vuotta aikaa. Vaikka teenkin usein hyvinkin spontaaneja ratkaisuja, tämän kohdalla en vain ole kyennyt klikkaamaan sitä hyväksy-painiketta. Viimeiset 10 vuotta aloilla, joissa ollaan päivittäin erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, ei ole kuitenkaan todellakaan ollut hukkaan heitettyä aikaa, vaan ehkä ennemminkin selkeyttänyt ajatuksia siitä, että ”mitä mä haluan tehdä isona”. Kun on ollut paljon erityyppisten persoonien kanssa tekemisissä, on alkanut enemmän kiinnostamaan, että mikäs se tämä ihminen oikeastaan on? Miten se toimii? Mitä se ajattelee ja miksi se tekee noin? Ihmisen mieli ja sen sisäiset asiat, sekä käyttäytyminen kiinnostaa, joten tästä syystä psykologian opinnot ovat olleet jo muutaman vuoden mielessä.

Vaikka valinnanvaikeus on tuonut omat hidasteensa opintojen aloittamiseen, on niiden uudelleen aloittaminen ollut kuitenkin ehkä se suurin syy, miksi olen pitkittänyt koulutukseen hakeutumista. Kun on ollut jo pidemmän tovin työelämässä ja saavuttanut tietynlaisen “taloudellisen tasapainon”, on todella vaikea kuvitella itseään elämässä opiskelijabudjetilla ja aloittamaan taas uutta elämää tyhjästä. Nyt kuitenkin olen pikkuhiljaa tiputtanut työtuntien määrää, jotta voin keskittyä hieman paremmin treenaamiseen, on samalla löytynyt sopivan pieni väli myös osa-aikaiselle opiskelulle ja ilmoittauduin Tampereen avoimen yliopiston psykologian perusopintoihin.

Kyseiset perusopinnot ovat 25 opintopisteen kokonaisuus, joka koostuu viidestä eri viiden opintopisteen jaksosta. Tämä helpotti päätöstäni ilmoittautua, sillä voin suorittaa jokaisen jakson erikseen ja haluamassani järjestyksessä, täysin omaan tahtiini (joka on tällä hetkellä hidas). Ei siis tarvitse heti panostaa satoja euroja ja stressata, saanko ainuttakaan jaksoa suoritettua, vaan voin rauhassa keskittyä yhteen jaksoon kerrallaan. Tämähän ei tietenkään takaa pääsylippua suorittamaan itse psykologian yliopistotutkintoa, mutta saattaa mahdollistaa tulevaisuudessa siihen väylän ja myöhemmin voin yhdistää jo tehdyt opinnot tutkintoon. Avoimen yliopiston opinnoissa on myös (tavallaan) positiivista se, että voin tarvittaessa tehdä myös hieman enemmän työtunteja ilman pelkoa, että menetän valtiollista tukea, sillä niitä ei näistä opinnoista vielä heru.

On siis vihdoin aika palata niin sanotusti takaisin koulunpenkille… voinko odottaa vielä toiset 10 vuotta? Kyllähän tässä nyt vähän hirvittää, että tuliko sitä otettua vaan lisää stressikäyrää, kun työnsarkaa on jo valmiiksi ihan riittävästi, mutta eiköhän se tästä etene. Helvetin hitaasti mutta päättäväisesti vaan eteenpäin. Eli jos ja kun musta ei kuulu mitään, oon todennäköisesti himassa hakkaamassa päätä seinän ja jonkun oppikirjan väliin. Ei se siitä.

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday