Vaihtamalla paranee..?

*Sisältää mainoslinkkejä.

 

Nyt kun mulla on ollut tässä erinäisistä syistä takana vähän hiljaisempi kisakausi, on ollut enemmän aikaa miettiä, mitä mä varsinaisesti haluan urheilulta. Millä osa-alueella haluan kehittyä, mitä ominaisuuksia haluan itsessäni korostaa ja mihin suuntaan haluan uraani ohjata. Kaikki ei tietenkään ole vain omasta tahdosta kiinni, mutta moneen asiaan pystyn aika pitkälti itse vaikuttamaan, jos vain motivaatiota riittää.

 

Olen siinä mielessä hieman erikoistapaus urheilijana, etten varsinaisesti tavoittele tähtiä ja aina sitä podiumin korkeinta koroketta. Totta kai se kirkkain mitali on aina tavoitteena ja mielessä, mutta mulle merkkaa kaikista eniten se, että miten ne tulokset on saavutettu. Ennen kaikkea haluan olla aito itselleni ja muille, hyvä ja monipuolinen ottelija sekä kehittyä jatkuvasti urheilijana. En urheile sen takia, että voisin näyttää kaikille kuinka hyvä ja voittamaton olen (mitä mä en ole), vaan urheilen, koska mä rakastan urheilua. Vaikka se on raskasta, vaikka tulee vitutuksia, epäonnistumisia ja turhautuneisuuden tunneryöppyjä, niin silti teen tätä juurikin sen takia, että urheileminen tuo mukanaan hyvää fiilistä ja voimakkaita tunteita. Se tuo korvaamattomia kokemuksia ja tunteita. Se kasvattaa mua ihmisenä ja samalla kehittää mun fyysisiä ominaisuuksia koko ajan parempaan suuntaan. Ihan sama mitä tapahtuu, mulle on tärkeintä se matka, ei määränpää.

 

Rock ’n’ Tits verkkokauppaan pääset täältä.

 

Jotta voin kehittyä sellaiseksi urheilijaksi jollainen haluan olla, tarvitsen ympärilleni sellaisen tiimin, joka ajaa mun etua ja tukee mua juuri sellaisena yksilönä kuin olen. Tämä on sellainen asia, mitä olen pohdiskellut jo pidemmän aikaa. Käyn jonkin verran muilla saleilla treenaamassa Tampereen ulkopuolella ja kun on sivusilmällä seurannut muiden toimintaa, on väistämättäkin tullut mietittyä, voisinko itse toimia jotenkin eri tavalla. Mielessä on käynyt ajatuksia muuttaa Helsinkiin treenikavereiden perässä tai ainakin helsinkiläistyä osa-aikaisesti. Olen miettinyt tätä ihan vaan, koska vapaaottelu tuntuu olevan täälläpäin pikkuhiljaa katoava voimavara. Pääkaupunkiseudulla olisi enemmän oman kokoisia treenikavereita, tai ylipäänsä enemmän vapariporukkaa kenen kanssa treenata. Paremmista treenimahdollisuuksista huolimatta, en kuitenkaan koe tällä hetkellä tarpeelliseksi pakata tavaroitani ja lähteä pysyvästi muualle. Helsinkiin on kuitenkin vain alle parin tunnin junamatka, jonka taittaa melko kivuttomasti treenikamojen kanssa, jos sinne päin haluaa lähteä jumppailemaan.

 

Jos mun kamppailuvalmennus ei olisi niin yksilöllistä, mitä se tällä hetkellä on, olisin todennäköisesti jo lähtenyt. Tilanne on kuitenkin valmennuksen osalta sen verran hyvä, etten edes haluaisi lähteä muualle, ellei ole pakko. Nykyisen koutsin kanssa homma toimii hyvin ja meillä tuntuu muutenkin olevan yhtäläinen näkemys siitä, millainen ottelija olen ja millainen haluan tai voisin olla. Miksi siis heittää hukkaan toimiva valmennussuhde, kun kerta sellainen löytyy. Ei se ruoho lopulta oikeasti ole juurikaan sen vihreämpää aidan toisella puolella. On vaan erilaisia näkemyksiä ja toimintatapoja, joista jokainen voi poimia itselleen sopivimman.

 

 

Lajiharjoittelu ei kuitenkaan ole ainoa osa kilpaurheilua ja sen lisäksi tehdään myös jonkin verran fysiikkaharjoittelua. Oheisharjoittelu on ollut sellainen osa-alue, jota hieman laiminlöin alkuun, mutta nyt olen panostanut siihen aika paljon viimeiset puolitoista vuotta. Fysiikka puolella mulla oli toinen valmentaja, joka on itse asiassa ollut mun vapaaottelu-uralla alusta lähtien jollain tasolla matkassa mukana ja veti muun muassa meidän peruskurssin. Myöhemmin sama kaveri alkoi koutsaamaan muita lajinomaisia ominaisuuksia, kuten voimaa, nopeutta ja räjähtävyyttä. Saatiin todella hyviä tuloksia ja kehitystä aikaan, mutta valitettavasti meidän ristiin menevät työajat toi oman haasteensa matkaan, eikä valmennukselle enää löytynyt sopivaa aikaa. Melkeinpä kaikki sovitut aikataulut peruuntuivat viimeistään edellisenä iltana ja seuraavasta mahdollisesta tapaamisesta ei ollut tietoa. Tämä nyt ei ole kenenkään vika, eikä asialle oikein voi mitään. Töitä on tehtävä ja näissä Suomen kamppailupiireissä kun ei hirveästi raha liiku, on se palkka tienattava jostain muualta. Täysin ymmärrettävää, varsinkaan kun mullakaan ei ole mitään palkkaa maksaa, ainakaan vielä. Tulin lopulta siihen tulokseen, että joskus pitää vaan olla itsekäs ja jatkaa eteenpäin, joten lähdin etsimään apua muualta.

“Sun pitää olla itsekäs.”

Voi kertoa, että päätös vaihtaa valmentajaa ei ollut todellakaan helppo. Olen aina ollut lojaalia tyyppiä enkä luovuta kovin helpolla. Varsinkaan jos kyseessä on joku itselle tärkeä asia. Oli sitten kyse treenaamisesta tai ihmissuhteista, tykkään katsoa kortit niin sanotusti loppuun asti, ennen kuin teen lopullisen päätöksen muutoksista. Tässä tapauksessa vaan ei valitettavasti ollut vaihtoehtoja katsoa niitä kortteja loppuun asti. Niin kauan, kun teen tätä itselleni, mun pitää olla itsekäs ja ajaa omaa etua. Jos se vaatii valmennus kuvioihin muutoksia, niin sitten niitä muutoksia tehdään.

 

Mulla oli heti aika selkeät kuviot mielessä, että kehen otan ensimmäisenä yhteyttä. Mun piti itse asiassa ottaa Nymanin Arttuun yhteyttä jo pari vuotta sitten, ennen kuin aloitin koko oheisharjoittelun. Juttelin siitä jo alustavasti Alonan kanssa, mutta unohdin koko homman kaikessa muussa kiireessä ja myöhemmin aloin vaan itsenäisesti lisäämään voimaharjoittelua lajitreenien ohelle. Syy siihen, miksi halusin ottaa juuri Arttuun yhteyttä, oli kokemus. Artulla on itsellä kokemusta vapaaottelusta sekä ihan yleisesti kamppailulajeista, jonka lisäksi takataskusta löytyy myös fysiikkapuolen urheiluvalmennusta. Hän on Turun Finn Fighters Gymin yksi perustajajäsenistä ja pyörittää omaa crossfit salia Helsingissä, Crossfit Basementia. Monipuolista valmennusosaamista siis löytyy ja mikäs sen parempaa, kuin tehdä yhteistyötä sellaisen tyypin kanssa, joka ymmärtää lajin haastavat vaatimukset.

 

Rock’n’Tits unisex tank top täältä.

 

Alkuun kyllä mietin, että kehtaanko edes kysyä jeesiä, kun tiesin millaista rumbaa kyseisen kaverin päivittäinen elämä on. Ei riitä että on palomies. Rankan päiväduunin lisäksi on vielä oman crossfit salin pyörittäminen ja siellä valmentaminen, 6 henkinen perhe, Alfaland podcastin tuottaminen sekä kaiken päälle vielä omat harrastukset ja vähäinen vapaa-aika. Jätin varmaan satoja muuta asioita mainitsematta, jotka herran kalenteriin sisältyy. Että jos mulla on mukamas kiireinen elämä, niin se ei ole mitään verrattuna Arttuun. Mun onnekseni sieltä kalenterista löytyi pieni rako, johon mun koutsaaminen saatiin mahtumaan ja olen aivan super iloinen siitä. Varsinkin, kun meillä on hyvin yhtäläinen näkemys siitä, miten näitä hommia tehdään ja miten mun tulisi treenata.

 

Vaikka edellisessä valmennuksessa ei ollut todellakaan mitään vikaa (päinvastoin), koen kuitenkin nyt löytäneeni sen itselleni sopivamman lähestymistavan oheistreenille. Ei se ruoho edelleenkään ole yhtään sen vihreämpää aidan toisella puolella, mutta nää on näitä näkemyseroja, joista pitää löytää ne jotka toimii itselle parhaiten. Ainakin tämä muutos on tuonut jo näin lyhyessä ajassa huomattavia muutoksia muun muassa jaksamiseen ja treeneistä palautumiseen. Kirjoitan treeneistä vähän myöhemmin lisää, niin saatte vähän koppia kuinka paljon niitä tankoja heilutellaan. Kyllä se siitä.

 

 

5
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday