Vitutuksen ultimaattinen multihuipentuma

Kuva: Mirva Vainio

 

Havahduin tuossa reilu kuukausi takaperin, yhtenä erittäin huonosti alkaneena päivänä outoon tunteeseen tai oikeastaan tunteen puutteeseen. Kyseinen päivä oli startannut todella vaikeasti enkä ollut nukkunut edellisenä yönä silmäystäkään. Aamutoimien aikana mikään ei pysynyt käsissä, kiireessä unohdin puolet asioista avaimia myöten kotiin ja treenitkin meni päin persettä. Takaisin kotiin päin kävellessäni jäin ihmettelemään, että mikä mättää, mitä tästä nyt puuttuu? Hetken asiaa pohdittua tajusin, että se puuttuva palikka oli vitutus. Toisin kuin normaalisti tällaisessa tilanteessa erittäin läsnä oleva vitutuksen tuntemus oli poissa. Kävin uudestaan aamun tapahtumat läpi mielessäni varmistaakseni, että varmasti on nyt ollut paska aamu ja siltikin, jostain syystä olen silti hyvällä tuulella. What is this shit?

Olin ollut itse asiassa jo pidemmän aikaan harvinaisen rauhallinen ja monissa tilanteissa jopa ällöttävän positiivinen ja tyyni, levittäen keijupölyä ja yksisarvisten ilosanomaa kaikille ympärilläni kiukutteleville ihmisille. Mun mielentila on ollut lähiaikoina jo hälyttävän seesteinen, josta päädyin pohtimaan, että onko tämä se kuuluisa vitutuksen multihuipentuma? Onko ärsytyksen ultimaattinen huippu toden totta saavutettu, kun ei jaksa välittää enää mistään? Vai onko kaikki alkuvuoden aikana kerrytetty stressi vihdoin lauennut? En todellakaan osaa vastata näihin kysymyksiin, mutta jumalauta että on mukavaa olla pitkästä aikaa hyvällä tuulella ja vielä pidempään kuin pari tuntia kerrallaan!

 

Kuva: Mirva Vainio

 

Myönnettäköön tässä vaiheessa, että alkuvuosi on kieltämättä ollut henkisesti melko raskas erinäisten vaikeuksien ja stressin takia. Viime marraskuun kisojen jälkeen olen ollut milloin mistäkin raajasta loukkaantuneena, jonka takia mulle tärkeä kisaaminen on ollut pakko tauolla. Puolikuntoisena olen voinut treenata vaan vähän sinne päin ja moni vapaaottelulle tärkeä osa-alue on ollut vielä kuukausi takaperin kieltolistalla. Urheilusta aiheutuneen “köyhyyden” myötä mietin jatkuvasti millä maksan laskut. Vaikka tiedän, ettei mun tarvi sitä miettiä kun taloudesta löytyy auttava käsi, en siltikään voi olla stressaamatta sitä rahallista lovea jota mun takia joudutaan paikkaamaan. Ottelutarjouksiakin on tullut, mutta olen loukkaantumisten takia joutunut kieltäytymään. Että mitenkö on mennyt omasta mielestä? Voin kertoa, että olen ollut helvetin pahalla tuulella aika monta kuukautta.

Mulla on aina ollut tapana olla välittämättä niistä asioista, joihin en voi itse vaikuttaa. Ongelmatilanteiden sattuessa yleensä puntaroin mitä itse voin tehdä asialle ja jos en voi omalla toiminnallani vaikuttaa, en tuhlaa aikaani tai ajatuksiani sille sen enempää. Tästä samasta asiasta nalkutan aika usein läheisille ja ihmettelen, miksi pitää keskittyä epäolennaisiin asioihin? Jos et voi tehdä asialle mitään, niin miksi tuhlata energiaa siihen? Mitä ilmeisimmin minäkin olen vain ihminen ja kun tarpeeksi paskaa kaatuu niskaan, on vaikea löytää niitä positiivisia asioita joihin keskittyä. Onneksi jossain vaiheessa sitä on vaan huomaamattaan turtunut omaan negatiivisuuteen ja lakannut välittämästä.

 

Kuva: Mirva Vainio

 

Oikeastaan heti tämän mun valaistumisen jälkeen asiat on mukavasti loksahdelleet pikku hiljaa paikoilleen. Olen päässyt vihdoin painimaan kunnolla ja kävin yhdet kisatkin kokeilemassa. En olekaan niin paska siinä mitä kuvittelin olevani ja se pääni sisällä lautasia yhteen lyövä apina on löytänyt itselleen parempaakin tekemistä. Alan siis hiljalleen ymmärtämään mitä siellä tatamilla oikeasti pitäisi tehdä. Huomenna lähden uudestaan kisaamaan lukkopainin puolella ja toivottavasti jännitän tällä kertaan hivenen vähemmän kuin viimeksi. Treenaaminen on muutenkin taas mukavaa, kun pääsee kunnolla tekemään.

Toki olen kaikesta positiivisuudesta huolimatta edelleen köyhä urheilija, enkä ole vieläkään päässyt lyömään tuntemattomia ihmisiä naamaan vaikka kovasti haluaisin. Mutta hei, ei se mitään! Asioilla on tapana järjestyä. Keskityn nyt asioihin joihin voin vaikuttaa ja jos se on lukkopaini, niin sitten painitaan. Lyödään päähän sitten kun sille tulee aika ja paikka. Ehkä se siitä.

4
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday