Yhden aikakauden päätös ja uuden alku – osa 2

Eikä siinä vielä kaikki! Eihän tämän syksyn “isot” muutokset nyt ammattilaisuuteen ja salin vaihtoon pelkästään jäänyt. Vihjailin tulevista muutoksista jo loppukesästä, mutta tilanne oli vielä sen verran epävarma, etten halunnut avata asiaa tarkemmin ennen kuin hommat on lyöty lukkoon. Kortisolitasot on ollut tässä viime kuukausien aikana ultimaattisessa maksimissaan ja stressinkäsittely tulee olemaan entistä isompi haaste tulevaisuudessa. Jos kuvittelit, että havittelin jaksuhaleja treenikuvioiden ja niiden muutoksien takia, niin olit todella väärässä.

 

Laitoin syyskuussa facebookiin ilmoituksen, että etsimme miehen kanssa keskustan alueelta kolmiota. Tiesin jo etukäteen millainen sirkus kyseisestä ilmoituksesta syntyy, mutta asunnolla oli kuitenkin melko kiireellinen tarve, joten riski oli otettava. Niin kuin arvelinkin, ensimmäinen vauva kommentti ilmestyi muutamassa minuutissa ja eiköhän se keskustelu lähtenyt siitä kivasti laukkaamaan. Eihän pariskunta nyt voi etsiä isompaa kämppää, ellei vahinkolaukauksia ole ammuttu? Jonkun on pakko olla paksuna! En aivan ymmärrä, miten aikuiset ihmiset jaksaa repiä huumoria raskaus ja perheenlisäys vitseillä. Se ei ole mielestäni sellainen asia joka kuuluu ylipäänsä yhtään kenellekään ja raskauskommentointi on muutenkin ihan missä tahansa tilanteessa sopimatonta. Varsinkin, kun et voi mitenkään tietää mitä sen toisen ihmisen elämässä tapahtuu. Ne leikkimieliset kommentit saattaa oikeasti iskeä arkaan paikkaan. Mä kyllä osaan ottaa vastaavat kommentit huumorilla, mutta moni muu voisi oikeasti loukkaantua.

 

Chabbinaattori_pyynikki_yhden_aikakauden_päätös_ja_uuden_alku_osa2

 

Kaikille vauva-arvuuttelijoille joudun valitettavasti nyt tuottamaan pettymyksen, en nimittäin ole raskaana, eikä sitä päivää ole muutenkaan tulossa. Mies on kyllä raskas, mutta sekään ei käsittääkseni ole raskaana. Syvät pahoittelut siis kaikille, jotka toivoivat ihania vauvauutisia. Niitä ei ole. Perheenlisäystä on kyllä tullut, mutta kyseessä ei ole meidän yhteinen tuotos, vaan kanssamme samaan talouteen on muuttanut 15-vuotias pikkusiskoni. Kyllä, luit aivan oikein. Taloutemme kasvaa, koska musta tulee siskoni oheishuoltaja. Meillä on kyllä ollut muutenkin tarve isommalle asunnolle, mutta lopullinen päätös asunnon hankinnalle tuli niin sanotusti käräjäoikeuden toimesta. Tässä eletään siis suhteellisen isoja muutoksen hetkiä, joten taidan ensimmäisenä hankkia verenpainelääkityksen käyttööni selvitäkseni loppuvuodesta.

 

Mikä se oheishuoltaja sitten oikein on?

No se on rinnastettavissa sijaisvanhemmuuteen. En kuitenkaan ole sijaisvanhempi, vaan tasavertainen huoltaja oikeiden vanhempien kanssa ja tässä tapauksessa olen vielä se ensisijainen huoltaja. Tähän tilanteeseen päädyttiin todella monen mutkan kautta, enkä sitä aio tässä yksityiskohtaisesti sen enempää selvittämään. Mulla ei ole ollut tapana juurikaan puhua omista henkilökohtaisista asioista tai muutenkaan avata kovinkaan paljoa elämääni urheilun ulkopuolelta. Sekään ei varsinaisesti kuulu kenellekään, mutta nyt koin tarpeelliseksi avata hieman tämän hetken tilannetta.

 

Tämä huoltajuus tarina on suhteellisen moniulotteinen, mutta aika yksinkertaisesti selitettävissä. Siskoni kärsii dissosiaatiohäiriöstä, jonka myötä hänellä on ollut jo vuosia masennusta sekä itsetuhoisia ajatuksia. Kummankaan vanhemman luona asuminen ei ollut enää mahdollista ja tasapainoiselle elinympäristölle oli huutava tarve. Kyseessä ei siis ole mikään ongelmanuori, vaan nuori naisen alku, jolla on ollut traumaattinen lapsuus. Vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseksi ei ollut enää jäljellä kovin montaa ja minä nyt satuin olemaan siskoni elämässä se kaikkein läheisin ja tärkein henkilö, joka on pitänyt huolta ja tarjonnut tukea syntymästä asti. En myöskään suostunut hyväksymään vaihtoehtoa sijaisperheestä, joka olisi hyvin todennäköisesti ollut vielä aivan toisella paikkakunnalla.

 

Chabbinaattori_pyynikki_yhden_aikakauden_päätös_ja_uuden_alku_osa2_1

 

Kesällä olin vielä sitä mieltä, että omat resurssit toisen ihmisen huoltajaksi on hyvin minimaaliset, enkä oikeastaan edes suostunut ottamaan vastuuta itsestä riippumattomista asioista. Tilanne kuitenkin ajautui nopeasti siihen pisteeseen, ettei jäljelle jäänyt enää kovin montaa vaihtoehtoa ja totesin, että on aika laittaa omat prioriteetit vähemmän itsekkääseen järjestykseen. “Pienimuotoisia” muutoksia on siis tapahtunut ja kieltämättä tämä siirtymävaihe kahden hengen taloudesta kolmehenkiseksi perheeksi tapahtui melko lyhyessä ajassa. Totuttelemista on siis itse kullakin ja vaikka siskoni huoltajuus on ollut mulla mielessä jo muutaman vuoden, tuli se silti vähän yllättäen ja taidan olla itse meistä kolmesta tällä hetkellä eniten sekaisin. Omia aikatauluja täytyy säätää jatkossa vähän enemmän tai ainakin suunnitella niitä tarkemmin, mutta muuten en kuitenkaan usko, että tästä elämä muuten juurikaan hankaloittu. Varsinkaan kun ei ole kysymys lapsesta, joka vaatii ympärivuorokautista huomiota (HUH!).

 

Niin että mainitsinko jo, että on ollut vähän mutkia matkassa? Tämä tilanne on kyllä siinä mielessä hieman koominen, kun juuri pääsin ääneen sanomasta, etten halua ikinä koskaan lapsia ja kuitenkin päädyttiin leikkimään kotia. Että jos joku haluaa nyt järjestää niitä vauvakutsuja, niin nyt olisi korkea aika 🙂 Ehkä se siitä?

4
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday