Yhden aikakauden päätös ja uuden alku

Vuoden 2018 piti olla muutoksien vuosi. Sitä se on oikeastaan ollutkin, mutta hieman eri tavalla, mitä alun perin suunnittelin. Jos en muuta ole tänä vuonna oppinut, niin ainakin sen, ettei mitään kannata ainakaan kovin tarkkaan suunnitella. Muutoksia on todella ollut ja välillä tuntuu, että matkassa on ollut vähän ehkä liikaakin muuttujia. Ei ole ainakaan ollut tylsää. Vaikka ne omat suunnitelmat ei ole menneet ihan just eikä melkein nappiin, on ne kuitenkin menneet toivottuun suuntaan eteenpäin. Kenties pienen mutkan kautta, mutta kuitenkin.

 

Niin kuin moni tietää, olen todella huono pysymään aloillaan ja siksi treenaan paljon. Tykkään pitää itseni aktiivisena ja sen suhteen tämä vuosi on ollut hieman henkisesti haastava kaltaiselleni treeninarkille, kun en ole kisannut omassa päälajissani vapaaottelussa. Minä kun en käy varsinaisesti kisaamassa sen takia, että saavuttaisin jotain tiettyä, vaan se on mulle enemmän sellaista itsensä haastamista ja tietynlaisen motivaation ylläpitämistä. Kyllästyn niin nopeasti asioihin ja sen takia tarvitsen aina jonkun niin sanotun sokeripalan jonka perässä mennä. Painikisoissa käyminen on jollain tasolla hillinnyt pahimmalta turhautumiselta, mutta halu päästä häkkiin on ollut kova. Vaikka tykkään treenata myös ihan huvikseni paljon, tarvitsen silti jonkun tavoitteen jota kohti mennä, jotta saan itsestäni kaiken irti. Se, että on matsi tulossa motivoi mua tekemään kunnolla hommia, eikä vähän sinne päin.

 

Kuva: Jorden Curran Photography

 

Kaikesta ahdistuksesta ja turhautumisesta huolimatta, olen oikeastaan tyytyväinen siihen, että asiat on menneet juuri näin. Olen saanut kunnolla aikaa kehittyä ja ennen kaikkea olen oppinut tuntemaan itseäni urheilijana paremmin. Olen oppinut rauhoittumaan ja se pakonomainen tarve päästä kilpailemaan on poistunut. Totta kai mä haluan edelleen haastaa itseäni ja kilpailla, mutta en enää stressaa siitä, että ”pakko päästä”. Aika näyttää ja asiat järjestyy omalla painollaan. Vaikka mä aina sanon, että kilpailemaan oppii vain kilpailemalla ja itseään haastamalla, niin joskus täytyy kuitenkin antaa kehon (ja varsinkin pään) rauhoittua. Täytyy antaa aikaa kehitykselle. Sain nyt vähän enemmän aikaa ja se on tehnyt mulle todella hyvää.

 

Tavoitteita kohti ollaan kuitenkin oltu koko ajan menossa ja yksi isoimpia suunnitelmia on ollut siirtyä pikkuhiljaa ammattilaiseksi. Meillä oli valmentajani kanssa jo MM-kisojen jälkeen selkeä suunnitelma edetä pikkuhiljaa ammattilaiseksi, mutta pidettiin vielä alkuun kaikki mahdollisuudet avoimena. Tarkoituksena oli käydä vielä SM-kisat tai jotkut IMMAF:n arvokisat pitääkseni ottelurutiinia yllä, mutta olin koko alkuvuoden melkein toukokuuhun asti loukkaantuneena, joten päätin keskittyä ennemmin taitojen hiomiseen. Olen nyt kärsivällisesti odottanut koko vuoden että pääsen ottelemaan ja vihdoin pääsen näyttämään kuinka paljon tämä vuosi on kehittänyt. Teen samalla myös debyytin pienempään painoluokkaan ja mielenkiinnolla odotan että pääsen näkemään, kumpi painoluokkaa mulle sopii parhaiten, kääpiö- vai kärpässarja. Tarkempia tietoja kyseisestä ottelusta löytyy Kamppailuviraston tekemästä haastattelusta.

 

Otteluun valmistautumiseen tulee (totta kai) myös hieman muuttujia, eikä valmistautumista helpota se, että oma kotisali lähtee jalkojen alta. Niin kuin jo suurin osa kamppailuväestä tietääkin, meidän kamppailuseura WFC Warriors lopettaa toimintansa marraskuun loppuun. WFC Tampellan kuntosali jonka tiloissa olemme toimineet, on myyty Pihlajalinnalle, eikä Warriorseilla ole riittävästi kantavaa voimaa jatkaa muissa tiloissa toimintaansa. Tämä tarkoittaa luonnollisesti harjoittelusalin vaihtoa ja vielä juuri ennen tärkeää debyyttiottelua. Vielä alku vuonna olisin todennäköisesti polttanut itseni loppuun tällä stressaamisella, mutta koska kyseinen uutinen ei tullut mulle yllätyksenä, olen kerennyt henkisesti valmistautumaan tuleviin muutoksiin. Ollaan itse asiassa suunniteltu seuran vaihtoa Turon kanssa jo pidemmän aikaa, juurikin näistä varoittavista merkeistä johtuen, mutta pysyteltiin ajan säästön ja puitteiden vuoksi toistaiseksi Tampellan tiloissa. Nyt on aika vaihtaa maisemia.

 

Kuva: Jorden Curran Photography

 

Vaihtoehtoja salin vaihdolle oli kaksi: Tampereen Ju-Jutsukoulu ja MMA team 300. Molemmissa on erinomainen opetus ja treeniporukka, eikä valinta ollut todellakaan helppo. Päätökseen vaikutti kaikista eniten sijainti sekä omaan harjoitteluun soveltuvat tilat kokonaisuutena. Tampellassa kuitenkin sain treenata salilla, josta löytyi kaikki tarvittava yhdestä tilasta, eikä oheisharjoittelua tarvinnut mennä erikseen tekemään toiselle kuntosalille. Nyt tilanne muuttuu ja Kauppiin rakennettu jättimäinen Kauppi Sports Center oli tämän päätöksen takana ehkä se merkittävin tekijä. Erilaisia kuntosaleja löytyy kyllä pitkin Tamperetta, mutta harvassa paikassa on kunnollista toiminnallista puolta ja Kaupista löytyy jatkossa kaikki mahdollinen. Eli oma harjoitteluni jatkuu marraskuussa Tampereen Ju-Jutsukoululla. Toki myös tjjk:n historia ja koko porukka on alusta lähtien vaikuttanut mun päätöksiin, mutta samoissa tiloissa toimiva iso urheilukeskus oli niin sanotusti kirsikka kakun päälle. Ainoana miinuksena on harjoittelutiloista puuttuva, vapaaottelulle aika olennainen painiseinä. Treenaan kuitenkin itse niin paljon muilla saleilla, etten koe toistaiseksi sellaista välttämättä heti tarvitsevani. Katsotaan miltä tulevaisuus näyttää.

 

Vaikka yksi aikakausi tulee harmillisesti päätökseensä, tuo se kuitenkin paljon uusia treenikavereita, kokemuksia ja mahdollisuuksia. Ja jos oikein hyvä tuuri käy, tulee uuteen ympäristöön mukana myös paljon vanhoja tuttuja. Tässä vaiheessa haluankin kiittää koko Warriorsin porukkaa ja kaikkia niitä treenikavereita, jotka ovat tavalla tai toisella auttaneet ja tsempanneet eteenpäin. Ilman WFC Warriorsia, en olisi tässä. Katsotaan mitä uusi alku tuo tullessaan ja minkälaisiin ulottuvuuksiin me päästään uuden salin myötä. Kyllä se siitä.

4
Jaa:

This Post Has 6 Comments

  1. Jännittävä linjaus WFC_lta, ettei kotisivuilla ole infoa asiasta. Siellä puhutaan myös edelleen kolmesta eri kuntosalista, vaikka muistaakseni se Nokiankin sali yhtäkkiä vain katosi?

    1. Kieltämättä ja itsekin olen kuullut huhuja Nokian salin katoamisesta. Ymmärrän, että tarpeeksi isolla hintalapulla myy vaikka oman mummonsa, mutta tiedon kulkeutumisen puute tai sen kunnollinen jakaminen asianomaisille on hieman hämmentävää.

      1. Myöskään Tampellan myynnistä ei oo mitään tietoa missään WFC:n omissa kanavissa, eikä noi perusharrastelijat kamppailun tai salin puolella tiedä asiasta mitään.

        1. Erikoista jos tässä vaiheessa ei tiedä. Toisaalta, käsittääkseni vuosikortteja salille on edelleen myyty vaikka omistaja vaihtuu. Ymmärtääkseni kortin ostajille ei ole välttämättä mainittu, että omistaja ja asiakaskunta yleisestikin vaihtuu, mahdollisesti myös osa salin sisällöstä. Onko se sitten kannattavaa liiketoimintaa, sen näkee vuoden lopussa… Surettaa vaan itseä. Tällaisissa asioissa pitäisi olla sen verran selkärankaa, ettei johdata rahankiilto silmissä muita harhaan.

          1. Erikoista, jos tämmöisissä asioissa tarvii onkia tietoa internethuhuista ja pukukoppipuheista. 🙂

            Jos kuvitellaan, että olisit vaikka oman entisen salisi defendoharrastaja, joilta on loppunut treenit viime keväänä, olisitko perillä tässäkään vaiheessa siitä, ettei ne harjoitukset palaa enää ohjelmistoon?

          2. Nettisivujen perusteella en, enkä todennäköisesti sosiaalisen mediankaan kautta, jos en osaisi kysyä oikeilta henkilöiltä ja vielä tajua kysyä etukäteen 🙂 Vaikka olen ollut WFC:n jäsen vuosia ennen warriorseja ja Tampellan kanttis alusta lähtien, kuulin silti itse ensimmäiset ja viimeiset huhut muualta, kuin asianomaisilta.

Vastaa

Close Menu

Black Friday