Vihdoinkin valmistuin

Tämä heinäkuun alku on ollut itselleni täynnä onnentoivotuksia ja antanut aihetta juhlaan.

30.6 valmistuin vihdoinkin ammattikorkeakoulusta ympäristösuunnittelijaksi. Opintoni viivästyivät lähes vuodella erilaisista syistä. Valmistumiseni oli iso helpotus ainakin itselleni. Loppuvaiheessa motivaatio oli melkein kokonaan kadonnut. Mutta, nyt on paperit kourassa ja voin jatkaa elämääni ilman että kouluasiat kolkuttavat takaraivossa.

Valmistumiseni kunniaksi mentiin syömään porukoitteni kanssa. :)

Tuskin heti opiskelijaksi palaan, vaikka keväällä hainkin kouluun. Olisin päässyt, mutten nyt näe tarvetta mennä uuteen ammattiin. Tuntuu vapauttavalta olla ilman koulua ja mulla on nyt töitä ja omia pikku projekteja niin saan käyttää aikani niihin hyvillä mielin. Olihan sitä oltua lähemmäs 19 vuotta koulunpenkillä, nyt vois kaivata jotain muuta.

Mun opiskelijavuodet oli ihan mahtavia, meillä oli (tai on edelleen) ihan mahtava porukka ja kaikkea kivaa tullut koettua! Kiitos luokkakavereille ja muillekin antoisista vuosista.

Tiistaina juhlin myös synttäreitäni. Tai oikeastaan päivän olin töissä ja illalla join lasin viiniä kavereiden kanssa. Piti olla treenikin mutta olin hieronnasta niin rikki, etten päässyt edes kävelemään kunnolla. Kakkua ja muita herkkuja tulikin jo paria päivää aikaisemmin syötyä kun serkkuni pääsi ripille.

Vapaus!

Vapaus!

Tänään on vapaata ja pääsen muutaman päivän tauon jälkeen treenaamaan. :)